Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu

Kuva kustantajan sivuilta

Tutustuin romanikulttuuriin joitakin vuosia sitten työn kautta, ja huomasin silloin että aiheesta oli aika vaikea löytää "kunnollista" tietoa. Etsin tuolloin yleistietoa nykyajan romanien elämästä Suomessa, mutta löysin lähinnä vanhentuneita, tiettyyn alaan liittyviä tai muuten asian vierestä oleviin kirjoihin. Netistä muistaakseni löysin muutamia hyviä esitteitä aiheesta, jotka oli tehty tarjoamaan yleistajuista tietoa romanikulttuurista valtaväestölle. Vaikka tuosta ajasta on jo kulunut muutama vuosi, olen silti edelleen kiinnostunut romanikulttuurista ja sen eroista ja samankaltaisuuksista suhteessa omaan kulttuuriimme.

Marja Björkin kirja kiinnosti siis kovasti. Mustalaisäidin kehtolaulussa kerrotaan kolmen romanisukupolven elämästä naisten näkökulmasta. Päähenkilönä on Marita, ja hänen elämäänsä seuraamalla tutustutaan myös hänen vanhempiensa ja lastensa elämiin. Maritan vanhemmat Väinö ja Sikri ostavat mökin tavallisesta naapurustosta valtaväestön keskeltä aikana, jolloin useimmat romanit vielä kiertelivät. Väinö ja Sikri halusivat elää sovussa naapuriensa kanssa ja muutenkin väleissä valtaväestön kanssa, ja he olivat myös valmiita joustamaan omista vanhoista tavoistaan ja soveltamaan käytöstään, jotta kohtaamiset onnistuisivat. Silti oman perheen ja romaniyhteisön kanssa tavat olivat perinteiset, puhtaudesta ja kunnioituksesta ei tingitty ja häpeäminen opetettiin lapsille varhain.

Häpeäminen konkretisoituu lukijalle Maritan tullessa vahingossa raskaaksi. Romanivanhemmat eivät voi puhua "navan alapuolisista" asioista lastensa kanssa, koska asiat ovat häpeällisiä. Marita ei sen vuoksi tajua olevansa raskaana ennen kuin menee muun syyn takia lääkäriin. Vaikka lapsenhoito onkin Maritalle tuttua suuren sisaruskatraan vanhimpana, kaikki lapsen syntymään liittyvät asiat ovat hänelle vieraita ja häpeällisiä.

Monien vaiheiden kautta Marita päätyy yksinhuoltajaksi Helsinkiin, käy kursseja toisensa perään mutta ei saa työtä. Useimmiten hän ei pääse edes haastatteluun romaninimensä vuoksi. Harmaita hiuksia aiheuttaa myös hyvinvointivaltion byrokratia kaikkeen elämiseen liittyen. Romanikulttuurista käsin pikkutarkkoja sääntöjä ja vaatimuksia on hyvin vaikea ymmärtää. Ymmärrystä puuttuu kuitenkin myös tiskin toiselta puolelta, tiedon puutteen ja/tai asenteen takia.

Nykyään puhutaan paljon eri kulttuurien yhteiselosta ja myös siitä, miten toiseen kulttuuriin kannattaa tutustua ja myös joustaa omissa tavoissaan ja ajattelussaan. Kirjassa nuorin sukupolvi (Maritan lasten ikäiset) kuitenkin tuntuivat ripustautuvan omiin vanhoihin tapoihinsa entistä tiukemmin ja eristäytyvän omaan yhteisöönsä tarkemmin. Kouluja käyvät ja valtaväestön kanssa "kaveeraavat" romanit haukuttiin ja heitä arvosteltiin omiensa hylkäämisestä. Tuntui, että jos jotain lähentymistä oli joskus ollutkin, uuden sukupolven romanit halusivat kasvattaa etäisyyttä.

Mustalaisäidin kehtolaulu on fiktiivinen romaani, mutta se antaa silti käsityksen siitä, millaista romanien arki on. Romaania lukemalla minä itse ainakin sisäistän paljon helpommin eri kulttuureihin liittyviä asioita kuin tietotekstiä lukemalla. Tarinan kautta pääsee näkemään, että romanitkin ovat tavallisia ihmisiä, joilla on hiukan erilainen tapa elää kuin meillä. Kirja tietysti kertoo tarkemmin vain yhden kuvitteellisen perheen tarinan, mutta parempi on tietää edes vähän kuin ei ollenkaan.

Marja Björk: Mustalaisäidin kehtolaulu

Kustantaja: Like 2014

Sivuja: 273

Mistä luettavaksi: Kirjastosta