Anne te Velde-Luoma: Kaaoksen kesyttäjä

Meidän huusholli ei varmasti ole ainoa, joka pursuu tavaraa vaikka sitä miten yrittää karsia. Ihan hirvittää, millaiseksi kokoelma kasvaa vuosien kuluessa kun se on nyt jo aikamoinen siihen nähden että talossa asuu kaksi ihmistä ja koira. Koirankin tavaroita on ihan yli oikean tarpeen vaikkei se itse niitä ostelekaan. :)

Anne te Velde-Luoma lohduttaa kuitenkin lukijaansa: tavaramäärään hukkuminen ei ole mitenkään epätavallista vaan enemmänkin tyypillistä tämän ajan ihmisille. Meitä ohjaa vielä edellisten, puutetta kokeneiden sukupolvien säästämisvimma, vaikka elämme maailmassa missä suunnilleen kaikki on napin painalluksen päässä. Sokea kuluttaminen ei tietenkään ole järkevää, mutta ei ole myöskään järkeä säästää jokaista jugurttipurkkia ja nauhanpätkää vain siksi että sitä saattaa joskus tarvita.

Kaaoksen kesyttäjä -kirjassa taustoitetaan ensin nykyajan kuluttamista ja sitä, miksi ihmiset tuntuvat nykypäivänä hukkuvan tavaramäärän alle. Myös kaaokselle altistuvat persoonallisuustyypit esitellään, ja näistä kuvauksista löytää helposti itsensä. Teoriassa oma elämänsä eri osa-alueet voi järjestää viisiportaisen menetelmän avulla:
1. Muodostetaan yleiskäsitys kertyneestä tavarasta/siitä mikä syö aikaa tai muistia
2. Lajitellaan ja luokitellaan
3. Päätetään säilytettävät asiat
4. Luodaan säilytyspaikka tai päätetään aika, jolloin tietty asia tehdään
5. Opetellaan ja omaksutaan uusi rutiini

Teoriaosuuden jälkeen lukijaa neuvotaan lempeästi ja lähes kädestä pitäen pääsemään raivauksen alkuun. Moni varmaan muistaa kauhulla edellisiä raivauskokemuksiaan kun tavara tuntuu vain lisääntyvän koko ajan eikä loppua näy missään. Kirjoittajan mukaan raivaamista pitäisikin tehdä pienissä paloissa, jotta hommaan ei väsy ja turhaudu. Esimerkiksi yksi keittiön kaappi on ihan riittävä kertasuoritus sen sijaan, että koko keittiön kaapit räjäytetään ja ollaan sitten ihmeessä kaikkien kippojen ja kuppien kanssa. Tärkeintä on olla itselleen armollinen ja kuunnella omaa vireystasoa raivaamisen aikana. Mitä väsyneempänä ja kiukkuisempana kaappeja siivoaa, sitä inhottavammalta tuntuu jatkaa työtä seuraavalla kerralla.

Tavarakaaoksen kesyttämisen lisäksi kirjasta saa vinkkejä muistin ja ajan järjestämiseen. Kirjan pitäminen omasta ajankäytöstä muutaman päivän ajalta tuntuu itsestäni vieraalta, mutta luulisin sen olevan kuitenkin tehokas keino sen huomaamiseen, mihin aika oikeastaan kuluu. Ajankäytön kirjaaminen liittyy raivausmenetelmän ensimmäiseen kohtaan: on vaikeaa tietää mitä pitäisi karsia ja mitä säilyttää, jos ei ensin tiedä, mihin kaikkeen aika oikeastaan kuluu. Veikkaisin että nykyään aika monen päiviä täyttävät tietokone ja puhelimen selaaminen. Jokaisen oma asia on tietysti ajankäytön arvottaminen, eli mihin sitä aikaa oikeastaan haluaisi käyttää.

Pidin tästä kirjasta paljon, ja monet tämän lukeneet ovat saaneet inspiraation kaappiensa siivoamiseen. Minäkin vakaasti päätin, että käyn kohta läpi keittiön isot komerot, joissa kaaos on se tavanomaisin olotila. Kirjan lukemisesta on nyt kuitenkin vierähtänyt jo viikko ja into laantunut kummasti. Ehkä syynä on myös tämä helle ja pitkät työpäivät. Suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille, jotka tuskailevat kasvavan roinamäärän kanssa. Eikä tämän lukemisesta oikeastaan tule huonoa omaatuntoa kuten voisi ehkä kuvitella, vaan kipinä tavaravuoren selättämiseen.

Kaaoksen kesyttäjän ovat lukeneet myös mm. SusaAnnan, Anneli ja Maija.

Anne te Velde-Luoma: Kaaoksen kesyttäjä. Tavarat, paperit ja aika haltuun.
Kustantaja: Avain 2010
Sivuja: 143
Mistä luettavaksi: Kirjastosta

Kommentit

  1. Hih - luin hiljattain myös Maijan kirjoituksen tästä kirjasta, joka on ollut lukulistallani jo pitkään, ja nyt tämä odottelee kirjastossa minuakin :) Aihetta on tullut lueskeltua ja pyöriteltyä kerran jos toisenkin, mutta aina aika ajoin siihen on taas tartuttava - olen tavarakohtuullisuuden harras kannattaja, mutta jotenkin merkillisesti nuo nurkat silti ovat aina väärällään epämääräisiä röykkiöitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä on myös mennyt kasoittain tavaraa kirppikselle ja roskiinkin, ja silti sitä vaan ilmestyy jostain lisää... :)

      Poista
  2. Ei ole minullakaan siivoukset kauheasti edistyneet näillä helteillä ;) Mutta olen huomannut, että kun on päässyt alkuun, haluaa hommaa myös jatkaa. Näin naisihmisenä suurimpia haasteita tahtovat olla tunnesyistä säilötyt tavarat, erityisesti lapsiin liittyvät.

    Hienoa, että luit tämän kirjan ja inspiroiduit! Ehtii sen siivouksen aloittaa viileämmilläkin keleillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehtiihän sen :) Tunnesyistä säilötyt jutut ovat minullekin vaikeita, on niin paljon kaikkea mistä ei vaan haluaisi luopua. Onneksi keittiö on meillä sellainen paikka, jonka kaapeissa niitä tavaroita ei juuri ole, joten sieltä taitaa olla helpointa aloittaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille