Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin

-
Ihastuin Anna Gavaldan Kimpassa-kirjaan ja siitä tehtyyn elokuvaan. Törmäsin tuohon kirjaan silloin kirjastossa ihan vahingossa. Sattumalta elokuva tuli telkusta vähän sen jälkeen kun olin kirjan lukenut. Ihania olivat! Sittemmin olen lukenut Gavaldalta Karkumatkan, joka oli pieni, lyhyt ja vähän sekava, enkä pitänyt siitä yhtään niin paljon. Tämä novellikokoelma Kunpa joku odottaisi minua jossakin hyppäsi mukaani kirjastosta samaan tapaan kuin ensimmäinen Gavaldani. Lukukokemus ei kyllä taaskaan yltänyt sen ensimmäisen tasolle.

Ehkä se johtuu siitä, että en oikein ole novelli-ihminen. Ei novelleissa mitään pahaa ole, ja olen kyllä lukenut ihan hyviäkin novelleja, mutta jotenkin minulla on sellainen olo, että suurin osa lukemistani novelleista on ollut jotenkin vaan outoja. Ei näissäkään Gavaldan novelleissa mitään varsinaista vikaa ollut, osa oli jopa ihan hyviä, mutta niin takkusi lukeminen. Vain 191 sivua ja monta iltaa tämän kanssa vietin. Hassusti pidin eniten viimeisestä, joka oli ilmeisesti jonkinlainen omakohtainen kertomus kirjailijan ensimmäisen käsikirjoituksen tarjoamisesta kustantajalle. Muissa en jotenkin päässyt kiinni tarinaan ja niiden loppuessa jäin vähän pihalle.

Vaikuttavin novelleista oli Päivän pääuutinen, jossa päähenkilö saa tietää aiheuttaneensa vahingossa onnettomuuden ja tuskailee tämän tiedon kanssa. Myötäelin miehen kanssa tätä tragediaa paljon vahvemmin kuin muissa kirjan novelleissa. Eihän tämä kovin iloinen ollut, mutta eivät olleet oikein ne muutkaan. Kokoelman nimi liittää novellit löyhästi yhteen: useissa kaivataan tai etsitään tai kohdataan rakkautta, eikä oikein tiedetä, miten koko asiaan suhtauduttaisiin.

Olin ehkä odottanut enemmän romanttisuutta ja siksi petyin. En oikein osaa eritellä miksi en pitänyt kokoelmasta, ja ehkä siksi kirjasta kirjoittaminenkin on kestänyt näin kauan. Tai ehkä näissä novelleissa oli niin paljon tavaraa rivien välissä, enkä jostain syystä nähnyt ja ymmärtänyt piilotettuja sanomia, ja sen takia olin vähän eksyksissä tämän kanssa. Vaikea sanoa.

Kunpa joku odottaisi minua jossakin on luettu myös mm. näissä blogeissa: Luettua, Lukuisa, Naakku ja kirjat sekä Satun luetut.

Anna Gavalda: Kunpa joku odottaisi minua jossakin (Je voudrais que quelqu'un m'attende quelque part, suom. Titia Schuurman)
Kustantaja: Gummerus 2001
Sivuja: 191
Mistä luettavaksi: Kirjastosta

Kommentit

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

-
Kuva
Pohjatuulen tarinoita on oikeastaan trilogia, joka kertoo Lapista kotoisin olevan suvun naisista ja heidän elämiensä käännekohdista. Sarjaan kuuluu kirjat Lapinvuokko, Jääleinikki ja Kultarikko. Ensimmäinen kirja sijoittuu ajallisesti Lapin sodan aikoihin, toinen 1960-luvulle ja kolmas 1980-luvun loppuun. Maantieteellisesti kirja alkaa Rovaniemeltä ja päätyy Ruotsin kautta Enontekiön Hetan kylään. Toisessa kirjassa suurin osa tapahtumista sijoittuu Saksaan ja Sveitsiin, ja kolmannessa palataan Suomen Lappiin ja Hettaan. Yritän kertoa jotain juonesta paljastamatta kuitenkaan liikaa... :) Annikki Hallavaara pääsee ylioppilaaksi ja suunnittelee elämäänsä eteenpäin. Myös rakkaudesta haaveillaan ja ehkä hätäilläänkin, mutta sodan alettua muuttuu ihmisten elämä myös Rovaniemellä, kaukana rintamasta. Sota tulee lähemmäs, kun saksalaiset saapuvat. Annikki pääsee töihin saksalaiselle upseerille sihteeriksi, eikä suhde ole aina ihan ammatillinen. Lapin evakuointi Ruotsin puolelle on k
Lue lisää

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

-
Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Olipa ihanaa huomata, että Satu Rämö on jälleen julkaissut uuden kirjan perheensä elämästä Islannissa. Hänen aiemmat Islannin-elämästä kertovat kirjansa ( Islantilainen voittaa aina  2015 ja  Islantilainen kodinonni  2018) ovat olleet mainioita nojatuolimatkakirjoja, ja pidän erityisesti hänen hyväntuulisesta tavastaan kertoa arkisesta elämästä tuolla pohjoisella laavakökkäreellä. Seuraan satunnaisesti myös Sadun  blogia . Talo maailman reunalla  on siis Rämön kolmas islantilaisesta elämänmenosta ja arjesta kertova kirja. Pääjuttu kirjassa on se, miten Rämö perheineen tekee irtioton arjestaan ja muuttaa vuodeksi Islannin Länsivuonoille,  Ísafjörðurin kylään. Nelihenkinen perhe muuttaa pikkuruiseen taloon kylän keskustaan, ja tutustuu rauhallisempaan elämään Reykjavíkin ruuhkien ja hulinan jälkeen. Kirjassa kuvataan, miten  Ísafjörðurissa kaikki tärkeä on kävelymatkan päässä, esimerkiksi koulu, päiväkoti, kauppa, kahvila ja sairaala
Lue lisää

Mauri Paasilinna: Rovaniemi-sarja

-
Kuva
Tähän neliosaiseen kirjasarjaan törmäsin ihan vahingossa kirjastossa etsiessäni jotain toista kirjaa. Sarjaan kuuluu siis neljä yli 300-sivuista kirjaa: Sotamorsian (2004), Korpivaellus (2005), Vihkiloma (2006) ja Jäämerentie (2007). Kirjasarja kertoo rovaniemeläisistä Eila Leppäsestä ja Veikko Valkamasta, joiden tie alkaa yhdessä ja jatkuu erikseen läpi koko sarjan. Lisäksi kirjassa seurataan sivujuonena talvisodan sotainvalidin Ilmari Rannan edesottamuksia. Sarja ajoittuu jatkosodan aikaan, alkaen sen alusta ja loppuen Lapin sodan jälkeiseen aikaan. Sotamorsian Eila Leppänen on lakimiehen ja kansakoulunopettajan tytär ja ylioppilas. Hän työskentelee kellosepänliikkeen myyjänä, ja pohtii tulevaisuuttaan. Veikko Valkama on pientilallisen poika, ja hän on jättänyt koulunsa kesken lähdettyään talvisotaan. Hän työskentelee kuljetusliikkeessä. Vaikka pari on erilaisista lähtökohdista, he ovat kihloissa ja suunnittelevat yhteistä tulevaisuutta. Jatkosota kuitenkin syttyy ja Veikko l
Lue lisää