14. elokuuta 2014

Tommy Tabermann: Itkeä, nauraa ja rakastaa

En ole juuri tutustunut Tommy Tabermannin tuotantoon, en runoihin enkä muutenkaan (jos ei lasketa runolaseja). Muistan joskus yrittäneeni lukea jonkun hänen runokokoelmistaan, mutta kesken jäi. Tämä kirja on koottu Me-lehdessä ilmestyneistä kolumneista vuosilta 2003-2010. Tekstit ovat siis lyhyitä, parin sivun mittaisia ja aika helposti lähestyttäviä.

Aloitin tämän lukemisen jo keväällä, ja luinkin aika nopeaan tahtiin kirjan melkein loppuun. Sitten tuli jonkunlainen ähky, ja kirja jäi yöpöydän reunalle odottamaan loppuun lukemista. Loppuun lukemisen aika tuli sitten lopulta eilen illalla.

Kirjan kolumneissa teemoina ovat muiden muassa rakkaus, elämän ihmetteleminen ja oman elämän muisteleminen. Teemat toistuvat, ja monissa teksteissä asiat on sanottu melkein samoin sanoin. Kolumnit ovat hyviä, pidin niistä paljon, mutta niitä pitäisi lukea muutama päivässä sen sijaan että ahmii melkein koko kirjan kerralla. Jokainen teksteistä antaa lukijalle ajattelemisen aihetta, eivätkä omat mietteet oikein pääse pinnalle jos hyppää saman tien seuraavaan tekstiin ja aiheeseen.

Teksteissä toistuu myös maailmanmenon ihmetteleminen ja terävä havainnointi arkipäivän elämästä. Itse olen krooninen ihmettelijä ja uteliaisuuteni saa välillä puolisoni raastamaan hiuksiaan. Lukiessani riemastuin kuitenkin huomatessani että ihmettelijöitä on muitakin, ja on oikeastaan hienoa, että uteliaisuuden on pystynyt näin pitkälle elämässään säilyttämään. Muutama vuosi sitten luovan kirjoittamisen opinnoissa painotettiin havaintojen tekemistä ihan kaikesta, ja kolumneja lukiessani huomasin taas miten paljon arkipäivässä meneekään silmien, korvien ja nenän ohi ihan vain siksi, ettei malta pysähtyä ihmettelemään.

Vaikka olin vähän epäluuloinen kirjaan tarttuessani (kuvittelin jotenkin Tabermannin tekstejä juuri tuntematta, etten pidä hänen tyylistään...), viihdyin kuitenkin sen kanssa. Luulen, että tämä ei kärsi useammastakaan lukukerrasta, varsinkaan jos näitä pieniä kirjoituksia lukee hitaasti maistellen muutaman kerrallaan. Tätä kyllä suosittelen, vaikka et Tabermannia omaksi suosikiksesi nimeäisikään.

Tommy Tabermann: Itkeä, nauraa ja rakastaa. Kootut kolumnit
Kustantaja: Gummerus 2011
Sivuja: 231
Mistä luettavaksi: Lainaksi tuttavalta

2 kommenttia:

  1. Tommy on ollut suosikkini jostain 15-vuotiaasta asti, kun sain hänen runokirjan lahjaksi. Tämän kirjan haluan lukea, sillä tykkäsin hänen kolumneistaan, joita oli lehdissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ainakin oli Me-lehdessä ilmestyneitä kolumneja, osan olet ehkä jo lukenutkin. :)

      Poista

Mitä mieltä sinä olet?