M. L. Stedman: Valo valtameren yllä

Valo valtameren yllä on Stedmanin esikoinen, ja kirja on ilmestynyt Lupaus-sarjassa, jossa julkaistaan ansiokkaita ulkomaisia esikoisteoksia. Kirja lunastaa mielestäni hyvin paikkansa tuossa sarjassa.

Kirjassa kuvataan elämää majakkasaarella kaukana Australian mantereesta. Majakanvartijana toimii Tom Sherbourne, ja saaren nimi on Janus Rock. Janus on viimeinen majakka, jonka laivat näkevät kun ne lähtevät ylittämään valtamerta Länsi-Australiasta. Elämä majakalla kulkee kolmen kuukauden sykleissä, sillä huoltoalus käy saarella vain neljä kertaa vuodessa jos kaikki sujuu hyvin. Vakituinen majakanvartija saa kolmen vuoden välein kuukauden loman, joten kovin sosiaalista ei elämä Janus Rockilla ole 1920-luvulla. Aluksi Tom asuttaa saarta yksin, ja parantelee henkisiä haavojaan ensimmäisen maailmansodan jäljiltä. Pian saarelle kuitenkin astuu myös toinen asukas, Isabel Sherbourne, Tomin vastavihitty vaimo.

Isabel haluaa ison perheen, ja toistuvat keskenmenot tuntuvat kerta kerran jälkeen epäreilummilta. Isabelin hyväntuulisuus ja leikkisyys katoavat pikku hiljaa pienten ristien ilmestyessä saaren kallioiseen maaperään. Kunnes eräänä päivänä meri kuljettaa Janus Rockille haaksirikkoutuneen soutuveneen, joka tulee muuttamaan perheen elämän pysyvästi. Siitä päivästä alkaen Tom ja Isabel elävät valheessa, jonka paljastumista he joutuvat pelkäämään, ja joka tulee aiheuttamaan suurempaa kipua kuin he olisivat voineet kuvitella.

Valo valtameren yllä on kirjoitettu kauniisti. Vaikka se käsittelee myös vaikeita aiheita, siinä kuitenkin pysähdytään nauttimaan hetkistä. Stedman kuvailee Länsi-Australian luontoa ja pientä Point Partageusen kaupunkia kauniisti ja havainnollisesti. Lukija pääsee kurkistamaan myös majakanvartijoiden arkiseen työhön ja siihen, miten majakan valo saatiin tuolloin aikaan. Januksen linssijärjestelmää kuvataan yksityiskohtaisesti, ja Tomin rakkaus majakkaa kohtaan välittyy lukijalle käsinkosketeltavana.

Tarina etenee vaihtelevalla vauhdilla: majakkasaaren kolmevuotiskaudet hujahtavat nopeasti, mutta lomilla Partageusessa on paljon nähtävää ja paljon ihmisiä tavattavana. Kirjan puoliväliin saakka kerronta oli sujuvaa ja eteni sopivassa tahdissa, mutta loppupuolella oli pientä paikallaan polkemista. Tarina on kaunis, siinä on iloa ja surua, saamista ja luopumista, kohtaamisia ja eroja sekä kaunista, kuvailevaa kieltä. Suosittelen kaikille, joita majakanvartijan elämä 1900-luvun alussa kiinnostaa, tai jotka haluavat tehdä nojatuolimatkan maailman toiselle puolelle Australiaan. Tai niille, jotka vain haluavat nauttia hyvästä ja koskettavasta tarinasta.

422 s.