20. marraskuuta 2013

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys


Tämä kirja on ollut lukulistallani pitkään. Olen toisaalta halunnut lukea sen, mutta siitä kirjoitetut blogitekstit ja arviot ovat antaneet minulle sen kuvan, että kirja on hyvin erikoinen. Ja erikoisiin kirjoihin minun on vaikea tarttua. Pelkäsin jotenkin, että tämä kehuttu kirja ei minun mielestäni olisikaan hyvä, tai etten saisi luettua kirjaa koskaan edes loppuun. Nyt "jouduin" tarttumaan kirjaan koulutyön vuoksi, ja kaikesta erikoisuudesta huolimatta pidin kirjasta paljon. Ehkä se ei pääse ihan lempikirjojeni listan kärkipäähän, mutta se laittoi ajatukset liikkeelle ja tutustutti johonkin itselle vieraaseen. Eikö se ole kirjojen ja lukemisen tehtäväkin?

Kirjassa on kaksi keskeistä henkilöä, Sasha ja Bennie. Eri luvuissa kuvataan hetkiä eri ihmisten elämistä eri vuosina, ja kirjan tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulta 2020-luvulle asti. Sellainen kiva noin 60 vuoden aikahaarukka, jossa liikutaan sujuvasti ajasta ja paikasta toiseen. Luvun alussa on aina hetken pieni epätietoisuus siitä, missä ollaan, kenen elämää seurataan ja mikä aika on kyseessä. Onneksi kauan ei tarvitse olla epätietoisuudessa, kun luvun päähenkilö yleensä selviää. Kaikilla on lisäksi hiukan erilainen kerrontatyyli siitä riippuen, onko kertojana henkilö itse vai kaikkitietävä kertoja. Kirjassa vilisee henkilöitä, mutta kaikkien elämät linkittyvät tavalla tai toisella Sashan ja/tai Bennien elämiin. Yhteydet eivät välttämättä ole heti kovin selviä, mutta loppua kohden ne kirkastuvat.

Kirjan yksi luku oli toteutettu Power Point -esityksenä, minkä suhteen olin erityisen skeptinen. Luvun luettuani olin erittäin hämmästynyt siitä, miten hyvin ja elävästi tälläkin tavalla voidaan kertoa tarinaa. Ensimmäisten diojen kohdalla lukeminen vaati pientä totuttelua, mutta vauhtiin päästyäni lukeminen sujui nopeasti ja kokonaiskuva muodostui lopulta aika helposti. Mietin tosin, millaista luvun kirjoittaminen on ollut, siinä on joutunut aika paljon miettimään toteutuksia niin että diat ovat luettavia muillekin kuin vain tekijälle ilman suullista esitystä.

Kaiken kaikkiaan tämä oli kokeilemisen arvoinen lukukokemus ja yllätti minut positiivisesti. Ehkä kynnys tarttua erikoiseksi kuvattuun kirjaan taas hiukan (toivottavasti) pienenee, enkä odota seuraavan kirjan kohdalla vuotta. Ja mitä silläkään sitten on väliä, jos kirjasta ei pidä? Voihan sen aina jättää kesken ja tarttua seuraavaan.

412 s.

4 kommenttia:

  1. Minä en pitänyt tästä kirjasta juuri lainkaan. Täysin yhdentekevä minulle. Ennen kaikkea, minua huvitti juuri tuo etukäteen hehkutettu "erikoinen", ja sitten kun olin itse lukenut kirjan, olin ihan että "no missä se erikoisuus oikein oli?". =D Yleensä ymmärrän hyvän kirjan arvon, vaikken itse siitä pitäisikään, mutta tämän kirjan kohdalla ymmärrystä ei niin paljon riittänytkään. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, erikoisuuskin on vähän katsojan silmissä. :) Omasta näkökulmastani tämä oli erikoinen ja hyvä lukukokemus, harmi että ei iskenyt sinuun.

      Poista
  2. Minä jäin tämän kanssa vähän etäiseksi, joskin taitavasti kirja on tosiaan kirjoitettu. Suosittelen Sydäntornia samalta kirjailijalta, se vei aivan mennessään.

    VastaaPoista

Mitä mieltä sinä olet?