Kasoittain kirjoja

Tämä kirja liittyy taas Venäjä-innostukseeni, ja onhan Haapasalo tietysti mielenkiintoinen persoonanakin. Jonotin tätä kirjastosta aika monta viikkoa, joku muukin oli ilmeisesti huomannut että kirja on kiinnostava. Teksti etenee haastattelumuodossa, ja haastattelut on tehty ilmeisesti kahden päivän aikana, jolloin Kauko Röyhkä oli Moskovassa tapaamassa Villeä. Kirja on melko nopealukuinen, ja lisäksi siinä on Juha Metson hieno valokuvakuvitus. Kirjan nimi kuvaa teosta hyvin, suurin osa Villen kertomista tapahtumista on tosiaan sellaisia, joita ei ole välttämättä ihan helppo uskoa todeksi. Paljon on mies ehtinyt ja tehnyt. En oikein osaa nostaa mitään esimerkkejä, tuntuisivat kömpelöltä toistolta. Tarinat ovat parhaita kirjasta luettuina ja kokonaisuuteen liitettyinä. Kirjassa käsitellään lähinnä Villen alkuvuosia Venäjällä (tai Neuvostoliitossa), vuodesta -91 lähtien. Monessa kohdassa tulee sellainen olo, että enpä kyllä halua lähteä Venäjälle ryöstettäväksi, mutta sitten taas t...

Tämä kirja on ollut lukulistallani pitkään. Olen toisaalta halunnut lukea sen, mutta siitä kirjoitetut blogitekstit ja arviot ovat antaneet minulle sen kuvan, että kirja on hyvin erikoinen. Ja erikoisiin kirjoihin minun on vaikea tarttua. Pelkäsin jotenkin, että tämä kehuttu kirja ei minun mielestäni olisikaan hyvä, tai etten saisi luettua kirjaa koskaan edes loppuun. Nyt "jouduin" tarttumaan kirjaan koulutyön vuoksi, ja kaikesta erikoisuudesta huolimatta pidin kirjasta paljon. Ehkä se ei pääse ihan lempikirjojeni listan kärkipäähän, mutta se laittoi ajatukset liikkeelle ja tutustutti johonkin itselle vieraaseen. Eikö se ole kirjojen ja lukemisen tehtäväkin? Kirjassa on kaksi keskeistä henkilöä, Sasha ja Bennie. Eri luvuissa kuvataan hetkiä eri ihmisten elämistä eri vuosina, ja kirjan tapahtumat sijoittuvat 1970-luvulta 2020-luvulle asti. Sellainen kiva noin 60 vuoden aikahaarukka, jossa liikutaan sujuvasti ajasta ja paikasta toiseen. Luvun alussa on aina hetken pieni ep...

Paimentyttö kertoo Idasta, joka kohtaa lapsena enemmän vastoinkäymisiä kuin toiset koko elämänsä aikana. Ensin kuolee isä, ja hän joutuu muuttamaan äitinsä kanssa kiukkuisen isoisän mökkiin toiselle puolelle Suomea. Sitten kuolevat isovanhemmatkin, ja äiti sairastuu. Äidinkin kuoltua 13-vuotias Ida jää orvoksi, ja hakeutuu ystävällisen torpan piian avustuksella läheiseen kartanoon navettapiiaksi. Onneksi hänellä on jo kokemusta lehmistä, sillä kartanon tiukka karjakko pitää ankaraa kuria ja vaatii kaikilta kovaa työntekoa. Ida pääsee kuitenkin karjakko-Matildan suosioon ja pääsee asumaan tämän luokse muiden navettapiikojen jäädessä yhteiseen asuntoon, piikamurjuun. Matildan luona Ida oppii pikkuhiljaa myös sisäpiian tehtäviä, ja Matilda opettaa hänellä ruotsin kielen kirjoittamista ja lukemista, kun huomaa ettei Idan kielitaito ole kummoinen. Epäonni ei kuitenkaan ole vielä jättänyt Idaa, vaan Matildan sairastuttua ja kuoltua Ida joutuu takaisin muiden piikojen joukkoon ja uuden...

Blink blink kertoo japanilaisesta järjestetystä avioliitosta, joka ei ole ihan tavanomainen. Mies on homo ja naisella on mielenterveysongelmia, mutta he ovat silti onnellisia omaan järjestelyynsä. Parin vanhemmat eivät kuitenkaan tiedä kälynsä ja vävynsä erikoisuuksista, mikä aiheuttaa välillä pientä kitkaa. Parin ystävätkin epäilevät suhteen toimivuutta, mutta Mutsuki ja Shoko pitävät elämästään avioparina. En muista lukeneeni japanilaisen kirjoittamaa kirjaa ennen, ehkä lastenkirjoja lukuunottamatta. Tämä kirja oli kohtalaisen lyhyt ja nopealukuinen, ja lukukokemuksena ihan mielenkiintoinen. Ei kuitenkaan pääse lempikirjojeni joukkoon. Koska en juurikaan tiedä japanilaisesta kulttuurista, en varmaan saanut kirjasta niin paljon irti kuin kulttuuria tuntevat. Omissa mielikuvissani henkilöt näyttivät japanilaisilta ja ympäristökin vähän, mutta käyttäytyminen oli kuitenkin länsimaalaista, mikä on vähän ristiriitaista... Kirjassa mainittiin vanhoja japanilaisia perinteitä ja joitak...

Valo valtameren yllä on Stedmanin esikoinen, ja kirja on ilmestynyt Lupaus-sarjassa, jossa julkaistaan ansiokkaita ulkomaisia esikoisteoksia. Kirja lunastaa mielestäni hyvin paikkansa tuossa sarjassa. Kirjassa kuvataan elämää majakkasaarella kaukana Australian mantereesta. Majakanvartijana toimii Tom Sherbourne, ja saaren nimi on Janus Rock. Janus on viimeinen majakka, jonka laivat näkevät kun ne lähtevät ylittämään valtamerta Länsi-Australiasta. Elämä majakalla kulkee kolmen kuukauden sykleissä, sillä huoltoalus käy saarella vain neljä kertaa vuodessa jos kaikki sujuu hyvin. Vakituinen majakanvartija saa kolmen vuoden välein kuukauden loman, joten kovin sosiaalista ei elämä Janus Rockilla ole 1920-luvulla. Aluksi Tom asuttaa saarta yksin, ja parantelee henkisiä haavojaan ensimmäisen maailmansodan jäljiltä. Pian saarelle kuitenkin astuu myös toinen asukas, Isabel Sherbourne, Tomin vastavihitty vaimo. Isabel haluaa ison perheen, ja toistuvat keskenmenot tuntuvat kerta kerran jä...

Kirjastossa töissä ja harjoittelussa olleena tiedän, että asiakkailta voi tulla joskus melko erikoisia kysymyksiä. Vakiokysymyksiä ovat vaikka joskus muinoin luettu kirja, jossa oli tietty kuva kannessa, mutta nimestä ei hajuakaan, tai koulun äikäntunnille luettava klassikko, joista asiakas pyytää ohuinta mahdollista. Kirjakaupassa vastaan tulee varmasti vielä erikoisempia kysymyksiä, kauppojen asiakkailla voi nykypäivänä olla melkein minkälaisia odotuksia ja vaatimuksia hyvänsä. Jen Campbell on kerännyt kirjaksi joitakin itse kohtaamiaan erikoisia kysymyksiä, ja kirjassa on mukana myös kummallisia kysymyksiä eri puolilta maailmaa. Kaikki englantilaisten asiakkaiden esittämät kummallisuudet eivät tunnu suomalaisen korvaan kovin kummallisilta tai hauskoilta, mutta mukana on myös helmiä. Suomalainen kustantaja Nemo pyytää kirjan takaliepeessä kertomaan omia kokemuksia kirjakaupoissa kuulluista kummallisista kysymyksistä kirjan suomalaista versiota varten. Saa nähdä, toteutuuko kir...

Koruton totuus sijoittuu amish-yhteisöön, jossa on tapahtunut murha. Erään talon navetasta löytyy vastasyntyneen ruumis, ja saman talon 18-vuotiaan tyttären todetaan juuri synnyttäneen. Ongelmana on kuitenkin se, ettei tyttö myönnä olleensa raskaana tai synnyttäneensä vauvaa, sen tappamisesta puhumattakaan. Murha itsessään on amish-yhteisössä ennenkuulumatonta, eikä siitä johtuva oikeudenkäyntikään tule olemaan yksinkertainen. Puolustusasianajajaksi nuori Katie saa maaseudun rauhaan lepäämään tulleen Ellie Hathawayn, jolla on omassa elämässäänkin selvitettäviä asioita. Kahden kulttuurin yhteentörmäyksiltä ei kirjassa vältytä, mutta tutustumista ja lähentymistä kuitenkin tapahtuu puolin ja toisin.  Kirjan 500 sivua lupailivat ehkä vähän pitkäveteistäkin tarinaa, mutta tarina kuitenkin tempaisi mukaansa ennen lopun tiivistunnelmaista oikeudenkäyntiäkin. Toinen kulttuuri on aina mielenkiintoinen, ja kirjan kautta siihen pääsee kurkistamaan turvallisesti. Kirja onnistuukin miele...

Jane Greenin kirjat eivät minusta ole kovin hyviä, mutta silti minulla on niitä kirjahyllyssäni, ja silti ostin tämänkin, kun halvalla sain. Olen lukenut aiemmin ainakin Anoppiahdistuksen, ja muutama muu odottaa hyllyssä vielä lukemista. Näillä kirjoilla on tapana päätyä yöpöydälle lojumaan kun niistä on luettu noin 50 sivua, ja loppuun lukemista saa odottaa. Toisaalta, sitten kun kirjaan taas tarttuu, sen lukeekin loppuun nopeasti. Vuosi maalla alkoi samalla tavalla, kirja olisi jäänyt pöydälle lojumaan jos olisi ollut kiire ja paljon muuta tekemistä. Nyt ei ollut, joten luin sinnikkäästi eteenpäin alun vaivaannuttavasta selittelevästä tyylistä huolimatta. Tarina pääsi sitten ihan hyvään vauhtiin ja loppuun luinkin sen puolen välin jälkeen yhdeltä istumalta. Kirjassa on selkeä ydinjoukko, jota seurataan tiiviisti etenkin loppupuolella. Kirjan alussa esitellään kuitenkin valtava määrä henkilöitä, joista suurinta osaa ei mainita sen koommin. Vähän mietin, että oliko heitä tarpeen...

Sinisten ympyröiden mies on ensimmäinen komisario Adamsbergistä kertova dekkari. Tutustuin kyseiseen herraan ensimmäisen kerran joitakin vuosia sitten kun luin kirjan Painu tiehesi ja pysy poissa. Kirjahyllyssä odottaa pieni rivi muita Adamsberg-kirjoja vuoroaan odottamassa. Pariisin kaduille ilmestyy sinisiä liidulla piirrettyjä ympyröitä, joiden keskeltä löytyy sattumanvaraisia esineitä. Varsinaista rikosta ei ole tapahtunut, mutta komisario Adamsberg aavistelee niissä silti olevan jotain pahaa. Erikoislaatuinen komisario on uudessa työyhteisössä, jossa häneen joudutaan totuttelemaan. Miehen maine rikosten ratkaisijana on kaikkien tiedossa, mutta omissa maailmoissaan oleva, hajamielinen ja ulkonäöltään huolittelematon persoona koettelee aika ajoin kaikkien hermoja. Sinisten ympyröiden mieheen liittyy myös erikoinen syvänmerentutkija Mathilde, jonka harrastuksena on seurata ja tarkkailla ihmisiä, sokea ja kiukkuinen mies Charles sekä vanha Clémence, joka etsii epätoivoisest...

Toisen maailmansodan Italiaan sijoittuvassa kirjassa brittiläinen James Gould saapuu Napoliin toimiakseen avioliittoupseerin virassa. Hänen tehtävänään on tutkia naimisiin haluavien italialaistyttöjen taustat, sillä huolestuttavan moni brittisotilas haluaa naimisiin paikallisen naisen kanssa. Kirjan toinen päähenkilö, Livia Pertini on kotoisin pienestä kylästä Vesuviuksen rinteeltä, jossa hän huolehtii perheensä osterian ruuanlaitosta. Livia on seudulla kuuluisa ruoanlaittotaidoistaan. Jamesin ja Livian tiet kohtaavat ja kietoutuvat toisiinsa sota-ajan Napolissa. Virkaintoinen James aiheuttaa Napolin asukkaille harmaita hiuksia tehokkaalla toiminnallaan, ja tilanteeseen kyllästyneenä paikalliset päättävät laittaa Livian kokkaamaan Jamesille ja muille toimiston sotilaille. Hyvinsyönyt sotilashan tekee tietysti parempia päätöksiä kuin huonosti syönyt. Jännitystä elämään tuo sodan lisäksi myös heräilevä tulivuori Vesuvius. Kirjan kerronta on sujuvaa ja kuvailevaa, tarinan tapah...

Pitkästä aikaa kirjoitan pienen pätkän luetusta kirjasta. Kesän aikana on tullut luettua paljon, mutta en ole saanut rutistettua lukukokemuksista mitään ylös. Yritin välillä, mutta ruutu pysyi itsepintaisesti tyhjänä. Olen sentään laskenut sivut ja merkannut luetut kirjat Haasteet 2013 -sivulle. Olin kesän harjoittelussa kirjastossa, ja yllättäen kirjahylly notkuu edelleen lainassa olevia kirjoja, jotka odottavat lukijaansa. Osan kanssa jo luovutin ajanpuutteen takia ja rahtasin ne takaisin kirjastoon luvaten että vielä joskus... Eilen illalla kaipasin jotain nopeaa luettavaa, joten 164-sivuinen Onnen koukkuja tarttui käteeni. Kirja kertoo käsityöliikettä pitävästä Jocelynestä, joka elää melko vaatimatonta elämää pienessä ranskalaisessa kaupungissa. Kerran hän ystävien yllytyksestä jättää lottorivin, joka osoittautuukin 18 miljoonan euron voittoriviksi. Moni varmaan on ajatellut, että mitä sitten jos joskus voittaisin, mihin kaikkeen sen jälkeen olisi varaa. Jocelyn joutuu miett...

Tämä kirja tarttui mukaani kirjaston palautushyllystä. Kirjailija ei ole itselleni entuudestaan tuttu, mutta takakansiteksti kuulosti mielenkiintoiselta: kolmikymppinen Ilona, luonteeltaan hiukan liian kiltti, suostuu olemaan kaasona kolmelle morsiamelle kesän aikana. Oma elämä ei ole kovin vakiintunutta, työt ovat määräaikaisia, tilin saldo kroonisesti miinuksella ja oman elämän suunta hukassa. Siitä huolimatta kesän morsiamille on järjestettävä kunnolliset häät. Ja otettava vastaan uusia käännöstöitä liian tiukoilla deadlineilla. Lukijalle paljastuu pikkuhiljaa myös Ilonan menneisyydestä asioita, jotka selittävät Ilonan käytöstä ja tunteita. Ilonan itse ei kuitenkaan näytä yhteyksiä tajuavan. Sen sijaan hän kuuntelee morsianten huolia ja vaatimuksia, venyy töissä ja tuntee jatkuvaa syyllisyyttä omasta riittämättömyydestään. Vaikka monia hahmoja on kirjassa liioiteltu, ovat ne silti hyvin tunnistettavissa myös tosielämästä. Jokainen morsian on tietysti erilainen, mutta omalla t...

Jäinen pelko on ensimmäinen Temperance Brennanista kertova kirja. Tämä sarja on siitä hyvä, että sitä voi lukea missä järjestyksessä vaan, sillä käsillä oleva murha on kuitenkin aina pääosassa. Tästä sarjasta on tullut luettua jo muutama tuoreempi osa ennen tätä ensimmäistä. Olen venyttänyt tämän lukemista siksi, että monesti olen huomannut sarjan ensimmäisten kirjojen olevan jollain tasolla heikompia kuin jälkimmäiset. Tämän kanssa kävi kyllä ihan päin vastoin, mielestäni tämä oli hyvin kirjoitettu, paremmin kuin muutamat uudemmat Reichsin kirjoittamat. Tarina rakentuu pitkin matkaa, enkä arvannut murhaajaa kuin vasta hiukan ennen loppua. Jännitys kyllä säilyi ihan viime metreille asti. Kirjassa Brennan on Montrealissa, ja saa tutkittavakseen ihmisen paloiteltuja jäännöksiä. Melko pian kuolinsyyntutkijan toimisto saa myös uuden, tuoreemman ruumiin tutkittavakseen, ja Brennan alkaa miettiä sarjamurhaajan mahdollisuutta. Häntä ei kuitenkaan oteta vakavasti, ja hän saa tehdä paljo...

Tämän vuoden kesäteatteri oli jatkoa viimevuotiselle: viimevuonna kävimme katsomassa Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -näytelmän, tänä kesänä Miniän. Ja hauskoja tietysti molemmat. Yhtään Tuomas Kyrön kirjaa en ole ennen lukenut, ja nyt lukemani Miniä oli ensimmäinen. Mielensäpahoittajia on ollut tarkoitus lukea vaikka kuinka pitkään, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi. Piti sitten aloittaa väärästä päästä, kun lopulta näitä aloin lukemaan. Miniä kertoo viikonlopusta, jossa kaksi eri sukupolvea ja elämänkatsomusta törmäävät toisiinsa. On miniä toki appiukkonsa seurassa ollut, mutta viikonloppuvisiitistä on silti muodostua katastrofi menestyvän uranaisen ja omiin sysi-suomalaisiin toimintatapoihinsa tottuneen vanhan miehen asuessa saman katon alla kaksin. Tai ei ihan kaksin, soppaa sekoittaa vielä venäläisten liikekumppaneiden vierailu, joka tietysti tapahtuu etuajassa, ilman ennakkovaroitusta. Näytelmä noudatti paikoin sanasta sanaan kirjan tekstiä, tarinan loppupuol...

Kun on harjoittelussa kirjastossa niin mukaan tarttuu kaikenlaista. Muistelmia ja elämäkertoja hyllyttäessäni törmäsin Eija Wagerin kirjoihin, ja kannoin kotiin kaikki neljä. Luulen, että olen joskus lukenut jonkun näistä, koska teksti tuntui paikoin tutulta. Lukemisesta on kuitenkin ilmeisesti jo reippaasti aikaa, sillä etäisestä tuttuuden tunteesta huolimatta tarina tuntui itselleni tuoreelta. Wager kertoo kirjoissaan elämästään Pohjois-Italiassa alppien rinteillä vaihtelevankokoisen eläinlaumansa kanssa. Laumasta löytyy koiria, kissoja, kaneja, lampaita, vuohia, aaseja, hevosia ja välillä joku siipirikko lintukin.  Kirjat kertovat arjesta toisenlaisessa kulttuurissa, ja se niissä kiehtookin. Pidin eniten kahdesta ensimmäisestä kirjasta, Tupaantuliaiset Italiassa ja Koirani haukkuu italiaksi. Kaksi jälkimmäistäkin olivat kiinnostavia, mutta niissä oli mielestäni turhan surullinen tunnelma, kun lauma harveni ja poisnukkuneita jäseniä muisteltiin aika ajoin. Ehkä niistä t...

Ostin jostain alennusmyynnistä Blomqvistin Myrskyluoto-sarjan yhteisniteenä, joka sisältää kaikki Myrskyluoto-kirjat. Olen lukenut ne kaikki ennenkin, vuosia sitten. Monia kirjan tapahtumia muistin edelleen ensimmäisestä lukukerrasta, ja oli ihan hauska verrata muistamiaan asioita siihen mitä kirjoissa todella kerrottiin. Useimmiten muistamani kohdat olivat saaneet enemmän painoarvoa kuin mitä niillä kirjassa oikeastaan oli. Muistin monet kohtaukset pidempinä ja perusteellisemmin kerrottuina, vaikka ne eivät varsinaisesti nousseet erityisesti esille kirjan muista tapahtumista varsinaisessa tekstissä. Myrskyluoto-sarjan päähenkilö on Maija, Ahvenanmaan saaristossa koko elämänsä asuva nainen. Hänet naitetaan nuorena Jannelle, ja he muuttavat kauas merelle Myrskyluodolle rakentamaan yhteistä elämäänsä. Kaikki täytyy rakentaa tyhjästä: tupa rakennetaan alusta asti itse, sitten navetta, sauna ja muut ulkorakennukset. Ensimmäinen kesä nukutaan vanhassa heinäladossa, ruoka keitetään ra...

Tänään on tällä blogilla ollut 5000 sivun näyttöä. Melkoinen tuuri oli kuin satuin osumaan paikalle juuri tuon tasaluvun nähdäkseni. On mukava tietää että näitä juttuja lukee joku muukin, tai käy vaikka vain välillä vähän vilkaisemassa. Muista kiireistä johtuen lukeminen jää välillä harmistuttavan vähälle, eikä silloin tule tännekään kirjoitettua. Lyhyitä ja pidempiä taukoja siis on valitettavasti ollut, enkä usko että niistä kokonaan koskaan pääsenkään. Silti on aina ihanaa lukea toisten kommentteja luetusta kirjasta tai tekstistäni! Sitten asiaan, eli viimeisimpään lukemaani kirjaan. Teen kesällä muutamia kursseja, joista yksi käsittelee Venäjän kulttuuria. Tämä kirja on yksi kurssin taustalukemistoon kuuluvista teoksista, yhteensä niitä on neljä. Kolme nököttää jo kirjahyllyssä, yksi on vielä varattuna kirjastossa. Tämän kirjan valitsin oikeastaan välipalalukemiseksi viimeisen koulupäivän pitkiä taukoja viihdyttämään. Kirja on melko ohut (183 s.), nimi houkutteleva ja nopealla s...

Noniin, nyt on sivistetty itseään Finlandia-palkinnon voittaneella kirjalla. Teos oli kyllä lukulistallani pitkään ennen palkintoa tai ehdokkuutta, mutta sen lukemiselle jäi aikaa vasta nyt. Sain tämän joululahjaksi, ja siitä saakka se on koristanut hyllyäni. Odotukseni kirjasta eivät olleet kovin korkealla, lähinnä olin utelias lukemaan saaristolaisten elämästä. Olen lukenut Anni Blomqvistin Myrkyluoto- ja Anna Beata -sarjoja, ja pitänyt niissä kuvatusta karusta elämästä. Jää on miellyttävää luettavaa, kerronta on kaunista ja rauhallista. Viimeaikaisten dekkareiden jälkeen oli välillä sellainen olo, ettei kirjassa rupea tapahtumaan mitään. No, eihän Jää tarjoile tietenkään samanlaisia jännityksellä ahmittavia kohtia kuin monet lukemistani dekkareista.  Luotojen seurakuntaan muuttava nuori pappi perheineen on kirjassa pääosassa yhdessä seurakuntalaistensa kanssa. Pappi kuuntelee ja seuraa herkällä korvalla ja mielellä paikallisten elämää, ja sopeutuu perheineen pikku...

Tämä onkin tällä erää viimeinen Reichsin kirja, joka löytyy hyllystäni. Kaksi tai kolme vielä lukematonta ovat lainassa, ehkä jatkan niiden parissa sitten joskus kun saan ne takaisin itselleni. Luiden viesti on yhdeksäs Temperance Brennanista kertova suomennettu kirja. Brennan on lupautunut johtamaan arkeologian oppiaineen harjoituskaivauksia, ja löydöt sieltä ovat odotustenmukaisia. Kunnes vastaan tulee aivan liian tuore ruumis ollakseen luonnollinen osa sewee-intiaanien ikivanhaa hautausmaata. Vaikka kaivaukset loppuvat, Brennan jää paikkakunnan kuolemansyyntutkijan kanssa selvittämään vainajan kuolinaikaa, -tapaa ja henkilöllisyyttä. Eikä hän tietysti selviä urakasta joutumatta hieman suurempaan seikkailuun. Työn ohella kirja kertoo myös Brennanin henkilökohtaisemmasta elämästä, esimerkiksi siitä, miten hän tasapainoilee etääntyneen miehensä Peten ja miesystävänsä rikostutkija Ryanin kanssa. Tämä kirja painottui mielestäni hieman enemmän näiden Brennanin henkilökohtaisten...

Temperance Brennanin kanssa jatketaan, luin heti eilen kahdeksannen suomennetun kirjan. Hyllyssä odottaa vielä tästä seuraava osa, Luiden viesti, jota ehkä aloittelen tänään. Kesälomaviikko on siitä kätevä, että voi ilman huonoa omaatuntoa ahmia kirjoja toisensa perään. Pyhät luut johdattaa Brennanin Montrealista Jerusalemiin mystisen luurangon takia. Ruumiinavaukseen tulee hänelle entuudestaan tuntematon mies, joka antaa hänelle valokuvan luurangosta. Mies sanoo vain uhrin kuolleen tuon kuvan takia. Brennan ottaa yhteyttä arkeologiystäväänsä, joka lähes pillastuu valokuvasta ja kiertää tietoja saadakseen Montrealin ja Pariisin kautta ennen Jerusalemin kaivauksilleen pääsemistä. Luiden arvoitusta selvitellessään Brennan ja rikostutkija Andrew Ryan törmäävät myös muihin kiinnostaviin asioihin, jotka voisivat paljastuessaan vaikuttaa koko kristittyyn maailmaan. Pyhimyksen hautaa lukiessani olin sitä mieltä, että sivujuonia oli hiukan liikaa ja lukijan johdattelu ärsyttävää...

Sain muutama vuosi sitten joululahjaksi yhden Reichsin Temperance Brennan -kirjan, ja tykästyin siihen niin että hankin saman tien kirja-alesta toisenkin. Näiden kahden jälkeen on ollut muutaman vuoden tauko, mutta nyt haalin taas alennusmyynneistä hiukan täydennystä Reichs-kokoelmaani. Pidän paljon kirjoihin löyhästi pohjautuvasta tv-sarjasta Bones. Aloin katsoa sarjaa vasta ensimmäisen kirjan luettuani, mutta kun sarja vei mennessään niin kirjat jäivät. Pyhimyksen hautaa lukiessa oli hauska löytää kirjasta muutamia yhteneväisyyksiä sarjan kanssa, vaikka kirjat tosiaan ovat ihan erilaisia kuin sarja. Pyhimyksen hauta on toinen tohtori Brennanista kertova kirja. Tohtori Brennan on oikeusantropologi, joka tutkii luita selvittääkseen mm. uhrien ikää, sukupuolta, kuolemisajankohtaa ja kuoleman aiheuttaneita välineitä. Brennan asuu ja työskentelee sekä Montrealissa Kanadassa että Yhdysvalloissa Pohjois-Carolinan Charlottessa. Kirjan tapahtumat kulkevat Montrealista Charlotte...

Löysin tämän Pendergast -nimisen FBI-agentin mukaan nimetyn sarjan alennusmyynnistä (kuinkas muutenkaan...). Tosin sain itselleni sarjan toisen ja kolmannen osan, tämä ensimmäinen on kirjastosta. Huomasin kuitenkin asiaa tutkittuani, että sarjan suomentaminen on aloitettu sarjan kolmannesta osasta, englanniksi Ihmeiden kabinettia edeltää vielä kaksi kirjaa. Agentti Pendergast on minulle ihan uusi tuttavuus, muutaman kerran olen syötteessäni nähnyt kirjojen kansia, mutten ole kuitenkaan sen tarkemmin tutustunut asiaan. Tykkään kuitenkin kaikenlaisista rikoskirjoista, ja olihan tässäkin menoa ja meininkiä, vähän eri tavalla kuin kuvittelin mutta kuitenkin. Kirjan yli 600 sivua hujahtivat parissa illassa, jos siitä voi jotain päätellä. New Yorkissa tehdään tilaa uudelle kerrostalolle ja rakennuksen alta löytyy tunneli, jossa on ihmisten jäänteitä. Pendergast aloittaa omatoimiset tutkimuksensa ja vetää mukaansa arkeologi Nora Kellyn, joka taistelee museon johdon kanssa tutkimusp...

Tähän kirjaan tartuin lukupiirin myötä, eli tammikuun urakka on suoritettu. Muuten en olisi tätä kyllä löytänytkään. Kirja kertoo pojasta, joka etsii omaa identiteettiään venäläisyyden ja ranskalaisten sukujuurien sekamelskasta. Lapsena poika viettää siskonsa kanssa kesät isoäitinsä Charlotten luona, joka kertoo tarinoita (tosia ja vähän sävytettyjä) Ranskasta ja Pariisista. Muun osan vuotta poika viettää tavallisessa venäläisessä ympäristössä. Kulttuurien törmäys on ymmärrettävästi aikamoinen, eikä ole ihme, että lapsella ja vähän vanhemmallakin menee pasmat sekaisin oman olemisensa kanssa. Useimmilla ihmisillä taatusti aina välillä on miettimistä oman identiteettinsä kanssa, ihan vaikka olisi sukujuuret yhdestä ja samasta kulttuurista. Itselläni ei ole kovinkaan laajaa kuvaa siitä, millaista venäläinen kulttuuri todellisuudessa on, joten kulttuurien yhteentörmäys jäi omalta kohdaltani hieman vajaaksi. Siinä missä osasin hyvin kuvitella ranskalaista uudempaa ja vanhempaa maisemaa...

Ostin kirjan kirjakaupan alesta viime vuonna muutamalla eurolla. Pidin Kate Jacobsin lankakauppa-kirjoista (vaikka keskimmäinen onkin vielä lukematta) ja tämän kirjan tarina vaikutti takakannen perusteella olevan jotain samansuuntaista. Kirjan päähenkilö Jo MacKenzie käy läpi melkoisen elämänmuutoksen, kun säröillä ollut avioliitto ei päätykään eroon vaan puolison kuolemaan auto-onnettomuudessa. Kahden pienen pojan leskeksi jäänyt äiti päättää muuttaa Lontoosta pieneen merenrantakylään ja ottaa hoitaakseen isoäitinsä lankakaupan. Uudessa elinympäristössä ja ihmisissä on totuttelemista niin äidillä kuin pojillakin, mutta lopulta kaikki tietysti menee ihan mukavasti. Neulominen ja lankakaupan pitäminen ei ole samalla tavalla pääosassa kuin Jacobsin lankakauppa-kirjoissa, vaan Jon elämää kuvataan monelta kantilta. Putiikin pyörittäminen on tietysti yksi keskeinen osa tämän elämää, mutta hänen lapsiaan ja muuta elämäänsä iloineen ja suruineen ei jätetä lankakaupassa työskentelyn alle p...

Toivotukset tulevat vähän myöhässä, mutta eilinen sohvallalöhöilypäivä ei antanut myöten blogikirjoituksen vertaa. :) Monet ovat tehneet koosteita menneestä vuodesta, mutta minä suuntaan katseeni suoraan tähän vuoteen, mm. haasteiden muodossa. Olen osallistunut facebookissa kahteen haasteeseen tähän mennessä, Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 ja 30Koetus . Ensimmäisessä on tarkoituksena lukea 13 itselleen ennalta tuntemattoman kotimaisen kirjailijan tuotantoa, ja jälkimmäisessä lukea yhteensä 30 000 sivua vuoden 2013 loppuun mennessä. Kotimaisten kirjailijoiden osalta luulen että selviän melko helpolla, omassakin kirjahyllyssä on aika paljon kotimaisten kirjailijoiden kirjoja joita en ole vielä ehtinyt lukea. Sen sijaan tuo 30 000 sivua voi  aiheuttaa vähän päänvaivaa, laskin että se tekee 2500 sivua kuukaudessa, joka on omalla lukutahdillani melkoinen sivumäärä. Sivumäärään saa kyllä sisällyttää tenttikirjat, ja luulen että teen niin vaikka se tylsää onkin. Teen näil...