12. tammikuuta 2013

Gil McNeil: Oman elämänsä puikoissa

Ostin kirjan kirjakaupan alesta viime vuonna muutamalla eurolla. Pidin Kate Jacobsin lankakauppa-kirjoista (vaikka keskimmäinen onkin vielä lukematta) ja tämän kirjan tarina vaikutti takakannen perusteella olevan jotain samansuuntaista.

Kirjan päähenkilö Jo MacKenzie käy läpi melkoisen elämänmuutoksen, kun säröillä ollut avioliitto ei päätykään eroon vaan puolison kuolemaan auto-onnettomuudessa. Kahden pienen pojan leskeksi jäänyt äiti päättää muuttaa Lontoosta pieneen merenrantakylään ja ottaa hoitaakseen isoäitinsä lankakaupan. Uudessa elinympäristössä ja ihmisissä on totuttelemista niin äidillä kuin pojillakin, mutta lopulta kaikki tietysti menee ihan mukavasti.

Neulominen ja lankakaupan pitäminen ei ole samalla tavalla pääosassa kuin Jacobsin lankakauppa-kirjoissa, vaan Jon elämää kuvataan monelta kantilta. Putiikin pyörittäminen on tietysti yksi keskeinen osa tämän elämää, mutta hänen lapsiaan ja muuta elämäänsä iloineen ja suruineen ei jätetä lankakaupassa työskentelyn alle piiloon. Kirjan teema on mielestäni Jon melko suuri elämänmuutos ja se, miten hän on äitinä kahdelle aika vilkkaalle mutta rakkaalle pojalle. Aiheita ei käsitellä vaaleanpunaisten lasien läpi, vaan hankaluudet niin lasten kanssa kuin kaupallakin ovat tärkeässä osassa tarinaa.

Vaikka tarina on mukaansatempaava ja ihan mukavaa luettavaa, ei se kuitenkaan ole mielestäni ihan parhaimmasta päästä. Varsinkin alussa henkilöiden väliset keskustelut ontuvat, ja saavat tapahtumat maistumaan vähän puulta. Kirjassa on myös hurjasti henkilöitä, tapahtumia, aiheita ja teemoja, joita jokaista yritetään seurata enemmän tai vähemmän intensiivisesti. Pieni karsinta olisi mielestäni ollut ihan paikallaan, jolloin oltaisiin voitu keskittyä hiukan tarkemmin niihin tarinan kannalta keskeisimpiin aiheisiin ja tapahtumiin.

Kaiken kaikkiaan ja pienistä puutteistaan huolimatta kirja oli viihdyttävää lukemista, ja puolivälin jälkeen sitä oli jopa vaikea laskea kädestään. Lukuintoni on joulun kiireen jälkeen ollut vähän kadoksissa, mutta tämä oli ihan sopiva kevyt alkupala kirjalliselle vuodelleni.

Osallistun tällä 30Koetus-haasteeseen, kirjassa 320 sivua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?