25. toukokuuta 2013

Anna-Lena Laurén: "Hulluja nuo venäläiset" : tuokiokuvia Venäjältä

Tänään on tällä blogilla ollut 5000 sivun näyttöä. Melkoinen tuuri oli kuin satuin osumaan paikalle juuri tuon tasaluvun nähdäkseni. On mukava tietää että näitä juttuja lukee joku muukin, tai käy vaikka vain välillä vähän vilkaisemassa. Muista kiireistä johtuen lukeminen jää välillä harmistuttavan vähälle, eikä silloin tule tännekään kirjoitettua. Lyhyitä ja pidempiä taukoja siis on valitettavasti ollut, enkä usko että niistä kokonaan koskaan pääsenkään. Silti on aina ihanaa lukea toisten kommentteja luetusta kirjasta tai tekstistäni!

Sitten asiaan, eli viimeisimpään lukemaani kirjaan. Teen kesällä muutamia kursseja, joista yksi käsittelee Venäjän kulttuuria. Tämä kirja on yksi kurssin taustalukemistoon kuuluvista teoksista, yhteensä niitä on neljä. Kolme nököttää jo kirjahyllyssä, yksi on vielä varattuna kirjastossa. Tämän kirjan valitsin oikeastaan välipalalukemiseksi viimeisen koulupäivän pitkiä taukoja viihdyttämään. Kirja on melko ohut (183 s.), nimi houkutteleva ja nopealla silmäilyllä myös teksti tuntui mielenkiintoiselta. Vaikka kirja on tietokirja, ei teksti silti ole kuivaa. Laurén käyttää paljon esimerkkejä omasta elämästään havainnollistamassa venäläisen kulttuurin kiemuroita. Nämä esimerkit avartavat lukijan katsetta yllättävän paljon.

Pidän Laurénin tyylistä kertoa venäläisestä kulttuurista useammasta näkökulmasta. Oman kulttuurimme kautta ihmettelemme usein itäisten naapureidemme käytöstä ja tapoja, mitä ei kirjassa tuomita. Sen sijaan selvitetään kulttuurin ja tapojen taustaa, miksi tehdään niin kuin tehdään. Samalla käännetään asia välillä päälaelleen: monet omista tavoistamme vaikuttavat venäläisten silmissä käsittämättömiltä. Kärjistämistä kirjassa tietysti käytetään, eiväthän valtavan kansan ajatusmaailma ja tavat tietenkään ole yhtenäiset. Rajaus pääosin Moskovalaisiin kuitenkin estää aihetta rönsyilemästä hallitsemattomasti ja pitää sivumäärän mukavana.

Kirjan kautta pääsee kurkistamaan nykyvenäläisten elämään ja avartamaan omaa ajatteluaan. Tosin huomasin joissakin kohdissa ajattelevani "venäläisesti", eli kirjassa selitetty venäläinen ajattelutapa tuntui itselle ominaisemmalta kuin kirjassa kuvattu suomalainen ajattelutapa. Johtuu ehkä asioiden kärjistämisestä tai siitä, että osa sukujuuristani on Karjalassa. Ehkä sitä kautta on periytynyt osin samankaltaista ajattelumaailmaa, kuka tietää.

Kirja sopii mielestäni ihan kaikille, jotka haluavat tietää jotain venäläisistä ja venäläisestä kulttuurista. Tyrkyttäisin kirjaa etenkin niille, jotka kuvittelevat tietävänsä kaiken venäläisistä ihan vain venäläisiä turisteja kotipaikkakunnallaan seurattuaan. Parasta kirjassa mielestäni oli näkyvän käyttäytymisen taustojen selittäminen yksinkertaisesti ja maalaisjärkeä käyttäen.

Tämä oli ensimmäinen lukemani Anna-Lena Laurénin kirjoittama kirja, joten tämä menee sekä 13 kotimaista kirjailijaa että 30Koetus -haasteisiin.

183 s.

1 kommentti:

  1. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, pitänee pistää nimi muistiin. :)

    VastaaPoista

Mitä mieltä sinä olet?