Tekstit

Gretchen Rubin: Onnellisuusprojekti

Kuva
Kuva kustantajan sivuilta Kirjan nimi kertoo tässä tapauksessa aika hyvin sen, mitä kirja käsittelee. Gretchen Rubin herää yhtenä päivänä huomaamaan, ettei ole niin onnellinen kuin haluaisi olla. Ei hän ole varsinaisesti onneton, mutta ei toisaalta kovin onnellinenkaan. Hän päättää tutustua onnellisuutta käsittelevään kirjallisuuteen ja pyrkiä lisäämään omaa onnellisuuttaan onnellisuusprojektin avulla. Gretchenin onnellisuusprojekti on vuoden mittainen ja jokaiselle kuukaudelle on omat tavoitteet ja päätökset, jotka auttavat tavoitteen saavuttamisessa. Kirjassa seurataan vuoden ja onnellisuusprojektin etenemistä. Kirjaa oli mukava lukea, sillä Gretchen päästää lukijat seuraamaan elämäänsä hyvin läheltä. Voi kuulostaa tylsältä lukea siitä, miten yksi ihminen analysoi omaa toimintaansa vuoden verran, mutta tämä kirja oli oikeasti mielenkiintoinen, ja henkilökohtaisuus vain lisäsi ainakin omaa mielenkiintoani. Omalla kohdallani syy löytyy varmasti siitä, että tunnistin itseni mon...

Marko Leino: Syntymättömät

Kuva
Kuva kustantajan sivuilta Syntymättömät kertoo monista vaikeista aiheista: lapsettomuudesta, kuolemasta, läheisen menettämisen pelosta, lapsuuden traumoista. Kirja itsessään poukkoilee aiheissa ja aikatasoissa sekä todellisuudessa ja mielikuvituksessa. Kerronta on hyvin erilaista kuin kirjoissa, joita yleensä luen, mutta tässä tapauksessa kokeileminen kannatti. Vaikka silti kirjasta jäi hämmentynyt olo viimeisen sivun jälkeen. Erik ja Ellen odottavat neljättä lastaan, ja toivovat että tämä lapsi saisi syntyä ja elää. Kolme edellistä raskautta ovat päättyneet keskenmenoihin. Tarina alkaa kuitenkin tilanteesta, jossa Erik istuu sairaalassa koomaan vajonneen Ellenin sängyn vieressä ja elättelee edelleen toivoa siitä, että Ellen vielä heräisi. Vaikka Elleniä ei saadakaan enää pelastettua, heidän lapselleen yritetään silti antaa mahdollisuus ja Elleniä pidetään hengissä jotta lapsi saa aikaa kehittyä. Erik kertoo kirjassa tarinaa hänestä ja Ellenistä heidän syntymättömälle laps...

Laura Honkasalo: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman

Kuva
Kuvan lähde Nuukailla voi monella tavalla. Laura Honkasalon kirja antaa paljon vinkkejä monenlaiseen nuukailuun ja kertoo samalla, miten hän itse opetteli nuukailemaan, osin elämäntilanteen pakottamana. Vinkkejä löytyy laidasta laitaan: miten säästää ruoanlaitossa, sisustamisessa, miten raivata tilaa kalentereihin ja kaappeihin. Vinkit perustellaan hyvin ja samalla lukija saa tietoa siitä, miten emäntiä on ennen vanhaan ohjattu säästäväisyyteen. Ilmiöitä taustoitetaan teorioilla ja tutkimuksilla, mutta sopivan tiiviisti ja yleistajuisesti, ettei lukija väsähdä. Monen muun lailla meidänkin perheessämme (2 aikuista) joudutaan yhä useammin venyttämään senttejä. Välillä käytössä oli enemmän rahaa, nyt taas vähemmän. Monesti on kuitenkin todettu, että pienemmälläkin summalla pärjää kun on pärjättävä. Ja jännästi se isompikin summa tulee kuitenkin käytettyä silloin kun siihen on mahdollisuus. Meillä minä olen se nuukaileva osapuoli ja mies on välillä lopen kyllästynyt tarkkoihin vii...

J. K. Rowling: Paikka vapaana

Kuva
Kuva kustantajan sivuilta Pidän Harry Pottereista, olen lukenut ne kaikki moneen kertaan sekä suomeksi että englanniksi. Koko sarja oli sellainen, ettei sitä saanut laskettua käsistään, vaikka kello hiipi jo varhaisaamun puolelle. Olen lukenut myös Robert Galbraithin nimellä kirjoitetun Rowlingin ensimmäisen dekkarin, Käen kutsun ja pidin siitäkin. Sen sijaan Paikka vapaana on ollut sellainen kirja, jonka olen halunnut lukea sen ilmestymisestä lähtien, mutta en ole uskaltanut. Muistan lukeneeni sen ilmestymisaikoihin monia sellaisia arvioita, joissa se sai paljon kritiikkiä. Enää en muista, millaisia kriittiset kommentit olivat, mutta ne ovat jarrutelleet kirjaan tarttumista, koska en halunnut lukea huonoa Rowlingin kirjoittamaa kirjaa. Kirjahyllyn tiivistysprojektin myötä kauan hyllyssä ollut Paikka vapaana lopulta päätyi luettavaksi. Eikä se ollut minusta huono. Kirjan juoni on periaatteessa yksinkertainen eikä kovin houkutteleva: Pagfordin pikkukaupungin paikallisvaltuutett...

Toni Morrison: Koti

Kuva
Toni Morrison on Nobel-palkittu kirjailija, jonka tuotanto on julkaistu Tammen Keltaisessa kirjastossa. Minulla on ollut vaikeuksia tarttua nobelistien teoksiin tai Keltaisessa kirjastossa julkaistuihin kirjoihin, koska olen pitänyt niitä vaikeina. Tiedän, että pitäisi kyllä haastaa itsensä lukemaan sellaistakin kirjallisuutta, mikä ei yleensä innosta. Koti-kirjaan tartuin oltuani koulutuksessa, jossa lukuneuvoja Marika Helovuo esitteli viime vuonna ilmestyneitä kirjoja. Moni muukin oli tämän lukenut ja nyökytteli päätään kun mielipidettä kysyttiin. Ja kun kirja sitten nökötti kirjaston palautushyllyssä niin mukaanhan se oli otettava. Pieni sivumäärä oli siitä kätevä, että kun etsin kotona välipalakirjaa, niin tartuin tähän. Eikä se ollut vaikea eikä tylsä. Eikä nopealukuinen eikä helppo. Silti se oli ihan hyvä välipalakirja, koska se oli niin erilainen edelliseen lukemaani kirjaan verrattuna. Koti kertoo Korean sodan veteraanista Frankista, joka lähtee pelastamaan sisarta...

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Kuva
Tämä kirja on houkutellut jo pitkään ihanan kantensa takia. Varausjonot ovat olleet aika pitkät, joten bongasin tämän kirjaston palautushyllystä vasta vähän aikaa sitten. Ja olihan tämä hyvä, kun tottui ensin vähän erilaiseen kerrontaan. Flavia de Luce on 11-vuotias kemistinalku, joka päätyy selvittämään kotinsa puutarhaan kuolleen miehen murhaa. Hänen intohimonsa on kemia, jonka salat hän on opetellut itsekseen. (Kirjaa lukiessa tulee ihan huomaamatta kerrattua myös kemian tietojaan.) Flavia asuu isänsä ja kahden isomman sisarensa kanssa Buckshaw'ssa Englannin maaseudulla 1950-luvulla. Flavia ei tule siskojensa kanssa toimeen eikä isästäkään ole paljon seuraa, joten murhan selvittely taitaa olla ihan hauskaa vaihtelua melko yksitoikkoiseen arkeen. Tarina on kerrottu minä-muodossa, mikä vaatii aluksi vähän totuttelua. Kun tyyliin pääsee sisälle, se toimii mielestäni hyvin. 11-vuotias katselee maailmaa eri tavalla kuin aikuinen, ja vaikka Flavia onkin aika varhaiskypsä niin...

Mari Jungstedt: Kesän kylmyydessä

Kuva
Ruotsalaisten dekkarikirjailijoiden kirjoja luetaan paljon, mutta itselleni ne ovat vieraampia. Nopeasti mietittynä ei tule mieleen yhtään aiempaa ruotsalaista dekkaria jonka olisin itse lukenut, vaikka olen tietysti kuullut niistä. Wallanderia olen katsonut tv-sarjana, mutta senkin aloitin vasta tämän vuoden alussa. Odotukset olivat korkealla kun tartuin Mari Jungstedtin vuonna 2006 suomennettuun dekkariin Kesän kylmyydessä. Kirja on odotellut kiltisti hyllyssä lukuvuoroaan jo ainakin vuoden päivät, mutta pääsi nyt luettavaksi kirjahyllyn siivouksen yhteydessä. Enkä kyllä kovin hanakasti taida Jungstedtin dekkareihin tarttua jatkossakaan. Kesän kylmyydessä oli sellainen ihan kiva kirja, mutta jostain syystä se ei ollut ihan niin vetävä kuin olin odottanut. Tarinassa ei ollut mitään vikaa ja se etenkin ihan hyvää vauhtia, etenkin toisen murhan kohdalla. Siihen asti tahti oli aika verkkaista, ja lukijaa tutustutettiin rauhassa kirjan (ja sarjan) päähenkilöihin ja Gotlantiin. To...