Alan Bradley: Piiraan maku makea

Tämä kirja on houkutellut jo pitkään ihanan kantensa takia. Varausjonot ovat olleet aika pitkät, joten bongasin tämän kirjaston palautushyllystä vasta vähän aikaa sitten. Ja olihan tämä hyvä, kun tottui ensin vähän erilaiseen kerrontaan.

Flavia de Luce on 11-vuotias kemistinalku, joka päätyy selvittämään kotinsa puutarhaan kuolleen miehen murhaa. Hänen intohimonsa on kemia, jonka salat hän on opetellut itsekseen. (Kirjaa lukiessa tulee ihan huomaamatta kerrattua myös kemian tietojaan.) Flavia asuu isänsä ja kahden isomman sisarensa kanssa Buckshaw'ssa Englannin maaseudulla 1950-luvulla. Flavia ei tule siskojensa kanssa toimeen eikä isästäkään ole paljon seuraa, joten murhan selvittely taitaa olla ihan hauskaa vaihtelua melko yksitoikkoiseen arkeen.

Tarina on kerrottu minä-muodossa, mikä vaatii aluksi vähän totuttelua. Kun tyyliin pääsee sisälle, se toimii mielestäni hyvin. 11-vuotias katselee maailmaa eri tavalla kuin aikuinen, ja vaikka Flavia onkin aika varhaiskypsä niin hänen pohdiskelunsa ovat silti mukavaa vaihtelua. Kirjaa suositellaan liepeen mukaan Viisikoiden ystäville, ja Flavialla tosiaan tuntuu olevan samanlainen kyky joutua keskelle seikkailua kuin Viisikollakin. Myös Pikku Myy voisi olla Flavian sielunsisko. :)

Kirjan kieli on hauskaa ja eläväistä, ja kielikuvia viljellään paljon. Itse juoni ei tässä kirjassa välttämättä ollut se, mikä sai minut jatkamaan lukemista, vaan kaikki muu. Kirjan luettuani googlettelin sarjan seuraavaa osaa ja huomasin että näitähän on ilmestynyt englanniksi jo vino pino, ja vasta kaksi on suomennettu. Ehkäpä kemian sanastoa voi harjoitella myös englanniksi...