Robert Galbraith: Levoton veri

Kirjoitus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä.

Galbraithin *tuore dekkari on melkoinen järkäle, sillä se on lähes 900-sivuinen. Olin varannut sen kirjastosta ja hiukan hämmästyin sen kokoa kun sain sen käsiini. Minusta tuntuu, että nämä kirjat tulevat koko ajan pidemmiksi, muistelen että *Käen kutsu oli aika paljon ohuempi kuin tämä viimeisin. Toisaalta, hyvä kirja saa ollakin pitkä, koska silloin tarinassa voi viipyä pidempään.

Strike ja Robin ottavat selvitettäväkseen nuoren lääkärin, Margotin, katoamistapauksen neljänkymmenen vuoden takaa. Juttu on jäänyt auki, sillä Margotia tai hänen ruumistaan ei ole löytynyt, eikä ole ollut riittävästi todisteita edes tunnetun sarjamurhaajan syyllisyyden todistamiseksi. Margotin tytär Anna pyytää Strikea ottamaan äitinsä katoamisen tutkittavakseen kun Strike on Cornwallissa tapaamassa syöpään sairastunutta tätiään Joania. Tavallisesta poikkeava ja haastavalta tuntuva tapaus tuntuu Stikesta ja Robinista mielenkiintoiselta, ja tutkimukset aloitetaan. Neljänkymmenen vuoden aikana moni todistaja on kuitenkin ehtinyt kuolla, muuttaa nimensä tai muuttaa maasta, ja vanhan poliisitutkinnan selvittely osoittautuu haastavaksi. Oman erikoisen haasteensa tutkintaan tuo hermoromahduksen saaneen tutkinnanjohtajan sekalaisten muistiinpanojen tulkitseminen.

Kirja tuntuu jakautuvan kahteen erilaiseen osaan. Ensimmäinen puolikas tuntuu sekavalta, synkältä ja paikallaan polkevalta. Henkilöt ovat stressaantuneita, Strike ja Robin kinastelevat jatkuvasti ja sääkin on synkkä ja sateinen. Siitä on aikaa, kun olen lukenut sarjan edeltävät neljä osaa, eikä kirjan alussa selitelty aiempia tapahtumia juurikaan. Ensimmäisten parinsadan sivun aikana yritin päästä kärryille siitä, kuka oli kuka ja mitä aiemmin oli tapahtunut. Asiaa ei helpottanut se, että Strike ja Robin alkavat selvittää neljäkymmentä vuotta vanhaa katoamistapausta, jota alun perin selvittänyt poliisi oli tutkimuksen aikana saanut hermoromahduksen ja käyttänyt mm. astrologiaa apunaan. Kirjan alku vilisee uusia ja vanhoja henkilöhahmoja, astrologisia nimityksiä sekä runsaasti viittauksia aiempien kirjojen tapahtumiin.

Kirjan puolivälistä alkaen sävy ja tunnelma kuitenkin muuttuvat, ja tarinakin alkaa edetä vauhdikkaammin. Tässä vaiheessa tarina imaisi minut mukaansa, enkä olisi halunnut laskea kirjaa lainkaan käsistäni. Muistelen, että samoin kävi sarjan edellisen osan, *Valkoisen kuoleman, kanssa vaikka en enää muistakaan mitä siinä tapahtui. Pidin Levottoman veren arvoituksien vyyhdistä, sillä tarinaan oli ujutettu paljon erilaisia vihjeitä tapahtumien kulusta ja syyllisestä. Useimmat niistä johtivat tietysti umpikujaan, mutta oli hauska bongailla vinkkejä ja arvailla tutkimuksen lopputulosta.

Kun sain kirjan luettua halusin palata takaisin sarjan alkuun, ja otin uudelleen luettavaksi Käen kutsun. Huomasin, että kirjoista on tehty myös tv-sarja, jonka katsominen kiinnostaa kovasti. Toisaalta vähän pelkään, että näyttelijät ja tekstin sovitus poikkeavat liikaa omista mielikuvistani. En nyt ainakaan suoraan muista, että olisin löytänyt sellaista kirjasta tehtyä elokuvaa tai tv-sarjaa, josta olisin pitänyt yhtä paljon kuin kirjasta. Taidan olla aika vaativa asiakas näiden adaptaatioiden suhteen.

Haluatko päästä heti lukemaan? Kirja löytyy ainakin seuraavista e- ja äänikirjapalveluista:

BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.