Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Kirjoitus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä.


Luin tästä kirjasta ensimmäisen kerran kevään Kirjastolehdestä, jossa oli juttu Ann-Christin Antellista ja Puuvillatehtaan varjossa -kirjan kirjoittamisesta. Antell työskentelee Turun kaupunginkirjastossa kirjastonhoitajana, ja vaikka en tunnekaan häntä henkilökohtaisesti, kiinnostuin kuitenkin kollegan kirjoittamasta kirjasta. Mielenkiintoni heräsi myös siksi, että kirja sijoittuu 1800-luvun lopun Turkuun. Olen asunut Turussa monta vuotta, ja pidän tuttuihin paikkoihin sijoittuvista kirjoista. On hauska bongata tuttuja paikkoja ja miettiä, miten maisema on runsaassa sadassa vuodessa muuttunut.

Aloitin tämän kirjan kuuntelemalla sitä äänikirjana *Nextory-palvelun kautta. Kirjan alku teki minuun vaikutuksen, sillä siinä onnistuttiin kuvailemaan vanhanaikaista miljöötä jotenkin hirmuisen luontevasti. Ympäristön ja esimerkiksi esineiden kuvailu on tarkkaa, mutta ei alleviivaavaa: Antell mainitsee sopivasti ajankohtaan kuuluneita tapoja ja tavaroita mutta ei selittele niitä ylitsevuotavasti. Myös vanhanaikaisia sanoja on ujutettu joukkoon, ja minussakin herätti hilpeyttä monen muun mainitsema joulukinkun nimittäminen sinkuksi. Heti alusta asti tuli tunne, että kirjailija on todella perehtynyt 1800-luvun lopun esineisiin ja tapoihin.

Kirja kertoo nuoresta leskestä, Jenny Malmströmistä, ja hänen elämästään ensin Kaarinan pappilassa ja myöhemmin Turussa. Jenny on hyväsydäminen ja ystävällinen, mutta hän on myös helposti tulistuva ja vähän ylpeäkin luonteeltaan. Hän tuntuu kovin nykyaikaiselta naiselta haaveillessaan tasa-arvosta ja eläessään itsellistä leskirouvan elämää. Jenny ei jää miehiltä huomaamatta, vaan häntä tavoittelee useampikin keskenään hyvin erilainen mies, ja rakkaus saa järkevänoloisen Jennynkin pään sekaisin silloin tällöin. Tykästyin Jennyn järkevyyteen ja ystävällisyyteen, ja hän tuntui heti kirjan alusta asti sellaiselta henkilöltä, johon olisi mukava tutustua reaalimaailmassakin.

Puuvillatehtaan varjossa on aika kevyttä luettavaa. Vaikka juoni oli ennalta-arvattava ja rakkaudentunnustukset välillä vähän turhan imeliä, oli tarina kuitenkin koukuttava (ehkä myös siksi, että kiinnyin Jennyyn niin kovasti). Aloitin kirjan kuuntelun lenkkipolulla ja jatkoin sitä vähän joka välissä puhelimen tai tabletin näytöltä lukien. Kirjan luvut ovat lyhyitä, joten "luen vielä yhden luvun" -tekniikka toimi tämän kanssa erityisen hyvin. Kuunnellessa kirja toimi oikeastaan paremmin kuin itse lukien, sillä lauseet olivat aika lyhyitä ja lukiessa tekstistä tuli vähän töksähtelevä vaikutelma. Voi olla, että kirja on kirjoitettukin äänikirjaformaattia ajatellen. Parasta oli päästä uppoamaan historiallisen Turun maisemiin ja lukea hienosti kerrottua 1800-luvun lopun arkielämää. Tämä kirja tasapainotti hyvin samaan aikaan luvussa ollutta Robert Galbraithin dekkaria Levoton veri, jonka paikoin ahdistavastakin maailmasta oli mukava päästä välillä tuttuun Turkuun.

Kirjastoissa on tähän kirjaan aika pitkät varausjonot, Vaski-kirjastoissa tällä hetkellä lähes 1000 ihmistä. Haluatko kuitenkin päästä heti lukemaan kirjaa? Kirja löytyy ainakin seuraavista e- ja äänikirjapalveluista:

BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujaksoetu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Mauri Paasilinna: Rovaniemi-sarja