Kasoittain kirjoja

Tämä muutaman vuoden takainen esikoisromaani on täydellinen kesäkirja. Siinä on huumoria, romantiikka ja maalaismaisemaa. Erityisen herkullinen tämä taitaa olla varsinaissuomalaisille, sillä se kertoo itäsuomalaisen Ainon kulttuurishokista kun tämä muuttaa kuukaudeksi varsinaissuomalaiselle karjatilalle. Aino on puhelias ja eloisa karjalainen, Jussi taas tuleva karjatilallinen Varsinais-Suomesta. Pari rakastuu messuilla päätä pahkaa ja niin tulisesti, että Aino lähtee kuukaudeksi kokeilemaan, selviääkö Jussin kotitilalla. Jussista ja kotitilasta kyllä selviää, mutta Jussin lisäksi tilalla asuvat hänen isänsä, setänsä ja pikkuveljensä. Jussin äiti on kuollut ja jättänyt jälkeensä pysähtyneisyyden. Mitään ei ole emännän kuoltua saanut talossa muuttaa. Kulttuurishokkeja on siis luvassa puolin ja toisin. Ainon näkökulmasta Jussin isä ja setä (Unto ja Erkki) ovat lähestulkoon mykkiä, tai puhuvat ainakin niin outoa kieltä, ettei sitä suomeksi voi laskea. Tästä kaksikosta minulle t...

Yleinen ajatus työnteosta taitaa edelleen olla sellainen, että työn pitää olla tuskaa tai vähintäänkin maistua puulta, ja että elämä alkaa vasta työajan jälkeen tai sitten joskus eläkkeellä. Siitä kertoo myös sanonta "ensin työ, sitten huvi". Entä jos työn ja huvin voisikin yhdistää? Olisiko väärin ihan jopa nauttia työnteosta, koska se on niin kivaa? Unelmahommissa-kirjan mukaan työn ja huvin voi hyvinkin yhdistää, eikä työnteosta nauttiminen todellakaan ole väärin. Kirja päinvastoin kannustaa tekemään itselleen työn juuri siitä, mistä pitää. Molemmat kirjoittajat ovat ammattibloggaajia: Hanne Valtari kirjoittaa Lähiömutsi -blogia ja Satu Rämö Salamatkustaja -blogia. Bloginpidon lisäksi molemmilla on myös muita töitä, mutta bloggaaminen tuo elannosta ison osan. Sen verran tunnettuja naiset ovat, että kirjan varausjonot kirjastoissa ovat aika pitkät. Bloggaaminen saa kirjasta luonnollisesti aika ison siivun, ihan omana lukunaan mutta myös muiden lukujen seassa. I...

Olen kerran saanut olla kuuntelemassa Jari Vainion esitystä, ja kerrontaa kuunnellessa ja kuvia katsellessa aika suorastaan vilahti ohitse. Tuolloin hän kertoi muustakin urastaan, mutta Afrikan tapahtumat jäivät itselleni parhaiten mieleen. Vaikka tuosta esityksestä on jo muutama vuosi aikaa, tartuin silti innokkaasti kirjaan, jossa hän kertoo juuri Afrikan-vuosistaan vastavalmistuneena lääkärinä. Kirja kattaa kuuden vuoden ajanjakson vuodesta 1987 vuoteen 1993 ja antaa lukijalle mahdollisuuden seurata nuoren lääkärin muuttumista arvotetuksi dokoto Jaliksi, johon paikalliset luottavat. Lääkärin työ oli raskasta köyhyydestä ja kuivuudesta kärsivällä alueella. Pienessä lähetysaseman sairaalassa perustarvikkeistakin oli pulaa. Kirjan alkupuolella kerrotaan esimerkiksi toimenpiteissä käytettävien hanskojen kierrättämisestä: kertakäyttöiseksi tarkoitetut käsineet pestiin ja steriloitiin uudelleen käytettäviksi niin kauan kuin ne vain pysyivät ehjinä. Myös lääkkeistä oli jatkuvasti pu...

Kansikuva kustantajan sivuilta Tämä oli täydellinen hömppäkirja tietokirjojen välissä luettavaksi, ja sopii hyvin myös kesälukemiseksi rannalle tai riippumattoon. Kirja voi laittaa pohtimaan myös omaa elämäänsä, vaikka onkin viihdettä. Brett Bohlinger valmistautuu äitinsä testamentinlukutilaisuudessa hieman erilaiseen perintöön kuin mitä saa: listan unelmistaan, jonka hän on itse nuorena kirjoittanut ja heittänyt pois. Äiti on säästänyt tämän unelmalistan ja Brett joutuu kohtaamaan vanhat unelmansa, jotka tuntuvat jonkun ihan toisen ihmisen unelmilta. Kyllä kai jokainen teini-ikäinen jossain vaiheessa haluaa oman hevosen, mutta miten sellaisen sovittaa kolmikymppisen trendikkääseen elämään? Tai miten luodaan uudestaan suhde isään, joka on jo kuollut? Kymmenen unelman saavuttamiselle annetaan vuoden aikaraja, eikä yhtäkään niistä hoideta sormia napsauttamalla. Brett huomaa joutuvansa tarkastelemaan omaa elämäänsä uudella tavalla, ja listan toteuttamisen myötä moni asia tie...

Kansikuva kustantajan sivuilta Jonotin tätä kirjaa pitkään ja satuin saamaan sen juuri presidentti Mauno Koiviston hautajaisten aikaan. Presidentin kuoleman myötä kirja varmasti kiinnostaa yhä useampia. Tällä hetkellä varausjono Vaski-kirjastoissa näytti olevan 341. Itselläni ei juuri ollut mielikuvia Tellervo Koivistosta ennen kirjan lukemista, sillä olen ollut lapsi Koiviston presidenttikausien aikaan. Linnan juhlien vieraana olen Tellervon tietysti nähnyt ja muutaman lehtihaastattelun viime vuosina lukenut, mutta siihen tietoni hänestä rajoittuvat. Mattssonin kirjoittama elämäkerta perustuu moniin eri lähdeaineistoihin. Lähteenä on käytetty Tellervo Koiviston ja hänet tuntevien ihmisten haastatteluja, mutta myös monenlaista arkistomateriaalia ja kirjoja. Tellervo on itse todennut, että muistissa on jo nykyään aukkoja, joten kaikkea tietoa on mahdotonta saada pelkillä haastatteluilla. Kirjassa eri lähteet täydentävät mukavasti toisiaan ja tuovat käsiteltävään asiaa...

Kansikuva kustantajan sivuilta. Tämä viime vuoden Finlandia-voittajakin päätyi lopulta luettavakseni. Laitoin sen varaukseen vasta alkuvuodesta ja odottelin kirjaa kevääseen asti, mutta toukokuussa lopulta sain sen luettavaksi ja luettua. Epäröin tämän kanssa pitkään, kuten aika monen muunkin paljon hehkutetun kirjan kanssa usein epäröin. Pelkäsin että en oikein innostu aiheesta tai tyylistä, mutta kirjan kaunis kansi kuitenkin houkutteli kokeilemaan. Ennakkoaavistukseni olivat osittain oikeassa, sillä alkuun pääseminen takkusi. Suurin syy taisi kuitenkin olla se, että Helsinki on minulle aika vieras kaupunki, enkä osannut hahmottaa paikkoja ja rakennuksia, joita kirjassa vilisi. Olisin tarvinnut tuekseni jatkuvasti karttaa ja kuvia, mutta harvoin jaksoin googlata lukemisen lomassa. Jos kirja olisi sijoittunut Turkuun, luulen että olisin ollut siitä innostuneempi koska turkulaiset paikat ovat tutumpia. Päiväkirjamuotoon tottuminen vei myöskin aikaa. Sitkeästi sinnittelin ...

Blogi on kokenut viime kuukausina muutoksia ulkonäössä. Olen testaillut erilaisia malleja, koska halusin uudistaa ilmettä. Kokeilin myös bloggerin tarjoamia uusia malleja, mutta vaikka se aluksi näyttikin ihan mukavalta, totesin että se ei taida kuitenkaan toimia tässä blogissa halutulla tavalla. Siirryin siis takaisin "perinteisempään" ulkoasuun ja yksinkertaisin sitä poistamalla taustakuvat ja sivupalkkien taustavärit. Sain myös lopulta askarreltua blogille bannerin. Sen tekeminen on ollut työlistalla pitkään, mutta en ole ehtinyt perehtyä asiaan aikaisemmin. Koska bannerista tuli mustavalkoinen, piti blogin värimaailmaa muokata sen mukaiseksi. Toivon että uusi värimaailma tekee lukemisesta miellyttävämpää ja asioiden löytymisestä sivupalkeista helpompaa. Noin vuosi sitten toin blogini esittelyyn etunimeni, ja nyt bloggaan omalla naamallani kun uskalsin vaihtaa myös profiilikuvan. Olen arastellut bloggaamista omalla nimelläni (kuten kai aika monet muutkin), mutta a...

Kuva #kirja-sivustolta Psykologia ja aivot ovat kiinnostaneet minua siitä lähtien kun luin lukiossa psykologiaa ensimmäisen kerran. Koska aihe kiinnosti ja koska minulla oli erittäin hyvä opettaja, asiat jäivät mieleen ja ovat pysyneetkin siellä yllättävän hyvin. Luulen, että muistan lukiossa oppimistani asioista parhaiten juuri psykologian asiat, muut tiedot ovat käytön puutteessa hävinneet muistista (tai siltä ainakin tuntuu). Lukion jälkeen olen tarvinnut psykologian tietoja monessa paikassa jatko-opiskeluista tavalliseen arkeen, ja se voi olla yhtenä syynä siihen että tämänkin kirjan tiedot tuntuivat tutuilta. Pää edellä keskittyy lapsen aivojen ja ajattelun kehittymiseen ja se on kirjoitettu selkeästi ja yksinkertaisesti. Esiteltäviä asioita havainnollisetaan hyvin, ja uskon että moni pienten lasten vanhempi löytää kirjan sivuilta tuttuja tilanteita. Kirjan tiedot perustuvat tutkittuun tietoon ja kirjan lopussa oleva lähdeluettelo on pitkä ja perusteellinen. Minusta k...