Minna Roininen: Unohdetut ovet

Sain kokeilla valintoihin perustuvaa syväkirjaa, Minna Roinisen kirjoittamaa fantasiaromaania Unohdetut ovet. Syväkirjan romaanista tekee se, että lukija itse vaikuttaa tarinan kulkuun valintojensa kautta. Osa kirjan luvuista on sellaisia, joiden jälkeen lukija päättää, miten haluaa tarinan jatkuvan. Osa valinnoista on yksinkertaisia, esim. meneekö päähenkilö tapaamaan henkilöä X vai ei tai ottaako hän jonkun neuvon vastaan vai ei. Useimmissa valintakohdissa oli kaksi vaihtoehtoa, joissakin kolme. Jos valintoihin perustuva syväkirja kiinnostaa enemmän, tutustu kirjaan kustantajan sivuilla tai kirjailijan kotisivuilla. Tästä pääset näkemään kartan valintojen vaikutuksesta juoneen. Kartassa on vain numeroita ja symboleja, joten sen perusteella en usko lukukokemuksen kärsivän.

Itse luin kirjan ensin ja vasta sen jälkeen löysin kartan. Mietin lukiessani, että onko loppu aina samanlainen ja vain siihen johtava tarina  valinnoista riippuen erilainen. Päästyäni loppuun ja sen jälkeen selattuani sisällysluetteloa huomasin, että loppuja täytyy olla erilaisia. Kartan mukaan erilaisia loppuja on kymmenen, joten eri tarinat ovat todennäköisesti aika erilaisia. Lukiessani mietin paljon sitä, millainen tarina olisi, jos valitsisinkin tuon toisen vaihtoehdon. Palaaminen valintasivulle valinnan teon jälkeen itse kirjassa ei ollut mahdollista, mutta sisällysluettelon kautta olisi tietysti päässyt valintasivulle uudelleen.

Kirjan päähenkilö on Alma, joka on naimisissa Simonin kanssa. Simon on ydinfyysikko ja on työnsä takia elänyt vähän joka maailman kolkassa. Kirjan tapahtumat (ainakin omassa versiossani) sijoittuivat pääasiassa Tukholmaan, jossa pariskunta oli asunut pari vuotta, ja jota he alkoivat pikkuhiljaa pitää kotinaan. Alma viettää päivänsä pääosin kotona neljän seinän sisällä, usein peläten. Alman maailma keikahtaa, kun hänen luokseen tulee eräänä päivänä erikoinen henkilö, joka väittää vastaavansa Simonin henkivakuutuksesta. Hänen mukaansa Simon tulee kuolemaan kahden kuukauden päästä. Tämän jälkeen lukija joutuu Alman mukana seikkailuun, jossa unet limittyvät todellisuuden kanssa, eikä minkään todellisuudesta voi olla varma.

Kirja toimi yllättävän hyvin, vaikka valintoja ja tarinalinjoja oli niin monia. Vasta kartan nähtyäni tajusin kuinka paljon niitä oikeasti olikin. Vaikeinta lukiessa oli ajatella, ettei mikään vastauksista ollut oikea tai väärä, vaan että jokainen valinta vain vaikutti tarinan kulkuun omalla tavallaan. Vasta loppuvaiheessa uskaltauduin vähän leikkimään valinnoilla, enkä aina valinnut sitä vaihtoehtoa, joka mielestäni olisi ollut "oikea". Suurimman osan ajasta tarina jatkui loogisesti, vaikka muutamassa kohdassa tulikin sellainen olo että jotain on mennyt ohitse. Muutama epäloogisuus samoin oli siinä tarinapolussa, jota itse seurasin. Yleisesti ottaen tarina oli jännittävä ja sitä luki "vielä tämä yksi luku ja sitten alan nukkua" -tyylisesti (kaikkihan tietävät ettei se luku jäänyt läheskään viimeiseksi...).

Vaikka tarina oli hyvä ja jännittävä, oli kieli välillä vähän kankeaa. Tai voi olla, ettei se ollut ihan minun tyylistäni. Eipä tuo kuitenkaan häirinnyt omaa lukemistani. Kieltä enemmän ärsytti välillä Alma henkilönä, jonka sipsit ja suklaakeksit olisin halunnut käydä vaihtamassa kunnolliseen ruokaan ja napostelukasviksiin, ja joka olisi mielestäni kaivannut muutenkin pientä ryhtiliikettä, sairaudestaan huolimatta.

Tämä oli kivaa vaihtelua tavallisiin kirjoihin verrattuna. Ainoa hankaluus on se, etten yhtään tiedä, mitä kirjaan luetuksi sivumääräksi, koska minulla ei ole siitä hajuakaan. Ehkä esitän vain valistuneen arvion, että luin ehkä noin 200 sivua. Luulisin että se osuu melko oikeaan.

Kirjan molemmat versiot (perinteinen romaani ja valintoihin perustuva) ovat saatavilla e-kirjoina. Täältä pääset katsomaan, mistä voit halutessasi ostaa oman kappaleesi.

Kommentit

  1. Valintoihin perustuva syväkirja on ideana mielenkiintoinen ja hauska. Se ei kuitenkaan sovi minulle, minä haluan lukea kirjani kannesta kanteen, harppomatta eri polkuja :) Siksi onkin kiva, että tästä on olemassa myös perinteinen romaani mikäli ei halua ns. valinnan vapautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valintoihin perustuva kirja jakaa varmasti mielipiteitä ja olen ihan samaa mieltä siitä, että on hyvä että sama kirja on myös perinteisessä muodossa. Minua jäi vähän ärsyttämään se, että minun lukemani tarina oli vain yksi polku, kun variaatioita oli ollut monia. Olisin halunnut lukea ne kaikki. :) Kokeiluna tämä oli ihan hauska, mutta kyllä perinteinen kirja on silti minustakin mukavampi.

      Poista
  2. Katselin tuota karttaa, ja totesin, että sissus mikä tekeminen siinä on ollut että tuon saa pysymään kasassa. Ja vielä kirjoittaa kaiken, kun tekstiä on monta kertaa enemmän kuin siinä "normaalissa" romaanissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ihan samaa kun näin sen kartan. Lukiessa sai pienen aavistuksen materiaalin määrästä, kun katsoi sivunumeroita, mutta kartan kanssa vasta tajusin että tarinalinjat on oikeasti olleet aika erilaisia. On tuossa hommaa ollut! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille