27. tammikuuta 2014

David Foenkinos: Yhden elämän muistot


Pidin paljon edellisestä lukemastani Foenkinoksen kirjasta, Nainen jonka nimi on Nathalie. Tämäkään kirja ei ollut huono, vaikka ei voittanutkaan Nathaliesta kertovaa kirjaa. Yhden elämän muistot kertoo Patrickista, jonka elämää seurataan ehkä noin viidentoista vuoden ajan. Jokaisen luvun jälkeen on lyhyt luku, jossa on jokin tarinassa esille tulleeseen henkilöön liittyvä muisto. Nämä lyhyet tekstit syventävät monien henkilöiden elämää ja antavat lukijalle mahdollisuuden kurkistaa johonkin hetkeen tuon henkilön elämässä.


Tarina alkaa Patrickin isoisän kuolemasta, joka saa Patrickin ajattelemaan ajan kulumista, omaa elämäänsä ja kuolemaansa. Patrick yrittää kirjoittaa kirjaa ja löytää rakkauden, mutta kumpikaan hanke ei edisty kovin hyvin. Hänen elämänsä muuttuu isoisän kuollessa, sillä isoäiti jää tuolloin yksin, ja Patrick haluaa viettää hänen kanssaan enemmän aikaa. Kun isoäiti katuu kotonaan, ovat läheiset sitä mieltä, että hänet pitää laittaa vanhainkotiin, edes väliaikaisesti. Isoäiti ei tietenkään ole tästä kovin iloinen, ja lähtee vanhainkotiin vastahakoisesti. Kun isoäidin huomataan lähteneen vanhainkodista omia aikojaan ja kenellekään ilmoittamatta, Patrick lähtee seuraamaan hänen jälkiään ja pääsee osaksi isoäitinsä muistoista.

Tästä kirjasta on vaikea kertoa, sillä mielestäni sen viehätys on kielessä ja kerronnassa, ei itse tarinassa. Tekstissä tehdään näkyväksi se, miten ihmisten valinnat ja sattumukset vaikuttavat elämänkulkuun ja miten kummallista ajan kuluminen on. Myös perhesuhteet ja sukupolvien välinen kuilu tuovat omat erikoisuutensa jokaisen elämään. Patrickin suhde omiin vanhempiinsa ei ole kovin lämmin, sen sijaan isovanhemmat ovat olleet hänelle tärkeitä. Patrickin ajelehtimisessa ja oman paikkansa etsimisessä on jotain kovin tuttua tämän ajan nuorille aikuisille.

1 kommentti:

  1. Hei, Blogissani on sinulle haaste. Osallistuminen täysin vapaaehtoista :)

    VastaaPoista

Mitä mieltä sinä olet?