Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista
Moriartyn uutuuskirjassa tapahtumapaikkana on syrjäinen
hyvinvointikeskus, johon yhdeksän henkilöä saapuu viettämään
hyvinvointiretriittiä. Kaikki osallistujat ovat hyvin erilaisia, on sekä yksin
tulleita, pariskunta että kokonainen perhekin. Jokaisella on omat syynsä
retriittiin osallistumiselle, ja henkilöiden taustat alkavat selvitä vähitellen
juonen edetessä. Vaikka keskuksen ympäristö on kaunis ja rauhallinen, sen
toimintatavat ovat hieman erikoiset, ja retriitin puolivälissä osallistujat
alkavat todella ihmetellä heihin sovellettuja metodeja.
Kertojan näkökulma vaihtuu jatkuvasti, ja jokainen
retriittiin osallistuja ja sen työntekijä on vuorollaan kertojana. Eniten
tapahtumia katsotaan kuitenkin Francisin, uraansa murehtivan viihdekirjailijan
näkökulmasta. Minä tykästyin häneen ja hänen huolettomaan tapaansa kohdata
asioita, vaikka uran ja henkilökohtaisen elämän ongelmat aiheuttivatkin hänelle
melkoista stressiä. Francis tuntui hahmona sellaiselta, joka olisi mukava
tuntea tosielämässäkin.
Kirja käsittelee monia nykyelämän mukanaan tuomia
hankaluuksia: retriitin osallistujat kärsivät kuka mistäkin, mutta jokainen on
omalla tavallaan joutunut vähän sivuun raiteiltaan. Henkilöihin tutustuessa
huomaa, että raha ei välttämättä tuo onnea, eikä nuoruuden kuuluisuus aina
takaa menestystä myöhemmässä elämässä. Retriitin ainoa perhe, vanhemmat ja
aikuinen tytär, yrittää selvitä eteenpäin musertavan yhteisen surun keskellä.
Osallistujien joukossa on myös loppuun ajettu neljän lapsen kotiäiti, joka on
erityisen tyytymätön omaan kehoonsa, sekä menestynyt perheoikeusjuristi, joka
hakee parempaa oloa yhä uusista hyvinvointikylpylöistä ja -keskuksista. Oma lukunsa
ovat keskuksen johtaja Maša sekä hänen työntekijänsä, hyvinvointikonsultit Yao
ja Delilah.
Olen pitänyt aiemmistakin Moriartyn kirjoista, ja
erityisesti mieleeni on jäänyt Nainen joka unohti. Yhdeksän hyvää ja kymmenen
kaunista oli kuitenkin minusta paras Moriartyn kirjoista. Vaikka kirja
käsittelee vakavia aiheita, niitä kohdellaan lempeästi ja huumorilla. Pidin
myös erityisesti siitä, että kirjan lopussa kerrottiin jotain myös henkilöiden
myöhemmistä vaiheista, ja sillä tavalla vieroitettiin lukijakin lempeästi
tiivistunnelmaisesta juonesta. Suosittelen!
Kommentit
Lähetä kommentti
Mitä mieltä sinä olet?