Sofia Torvalds: Luoksein jää. Äideistä

Kansikuva kustantajan sivuilta.
Minua kiinnostaa henkinen perintö, joka kulkee sukupolvelta toiselle. Olen hamstrannut hyllyyni kirjoja esimerkiksi sotatraumojen siirtymisestä seuraaville sukupolville, ja nyt luin Sofia Torvaldsin uutuuden, jossa hän pohtii omaa taustaansa ja erityisesti sukunsa äitien tapaa toteuttaa äitiyttään.

Kirja on pieni ja ohut, alle 150-sivuinen, mutta silti siihen mahtuu paljon. Kokonaisuus koostuu pienistä hetkistä suvun menneisyydessä, kronologisesti teksti ei etene. Kieli on kaunista ja hiukan runollistakin. Laajan suvun eri henkilöiden hahmottamisessa auttavat sisäkansiin painetut sukupuut ja kuhunkin henkilöön liitetyt luonnehdinnat jotka toistuvat pitkin kirjaa.

Jokaisella suvun äidillä on ollut oma tapansa toteuttaa äitiyttä omassa ajassaan ja siihen liittyvässä kulttuurissa. Kukaan heistä ei ole ollut täydellinen äiti, vaan heistä löytyy enemmän ja vähemmän rosoisuutta. Luonteenpiirteistä ujous nousee useamman kerran esille. Sukuun kuuluu tietysti myös musta lammas, äiti hänkin. Moni äideistä on myös syystä tai toisesta lähtenyt lastensa luota pois tai lähettänyt lapsensa luotaan, haluamattaan tai omasta halustaan. Etäisyys ei kaikkien äitien kohdalla ole ollut fyysistä, myös henkisesti voi olla poissaoleva.

Kirjoittaja kuljettaa kuolleita äitejä mukanaan, he kulkevat laumana antamassa neuvoja ja ohjeita, perustelemassa omaa toimintaansa, paheksumassa nykyajan ilmiöitä ja taustana kaikelle päähenkilön pohdinnalle. Aaveäideistä yksi tai muutama nousevat välillä erityistarkasteluun, välillä he hymistelevät maailmanmenolle yhtenä kuorona. Kuolleet äidit kuvastavat minusta hyvin aiempien sukupolvien läsnäoloa nykyjäsenten arjessa. Vaikka edesmenneet sukulaiset eivät enää (välttämättä) vaikuta näkyvästi arjessamme, kannamme heitä silti ajatuksissamme ja heidän tapojaan kasvatuksessamme. Erityisen lähelle he tulevat herkissä asioissa ja elämän kriiseissä, eikä heitä kannata vaientaa. Päinvastoin kirjoittaja kyselee perusteluja kuolleiden äitien valinnoille ja ratkaisuille ja yrittää ymmärtää sellaistakin toimintaa, joka hänestä itsestään tuntuu käsittämättömältä.

Yksi näistä kirjoittajasta käsittämättömältä tuntuvista asioista on se, miten eräs kuolleista äideistä, Fanny, pystyi jättämään lapsensa ja perustamaan uuden perheen. Fanny meni nuorena naimisiin, muutti Pietariin ja sai kaksi poikaa. Keuhkotaudin puhjettua hän lähti Eurooppaan parantolaan, jossa hän sai avioeron miehestään jotta saisi kuolla rauhassa. Vastoin odotuksia Fanny kuitenkin parani, meni nuoruudenrakkautensa kanssa naimisiin ja sai vielä kolme poikaa. Kahta aiemmasta avioliitosta syntynyttä poikaa hän ei ilmeisesti enää tavannut. Fannyyn ja hänen valintoihinsa palataan tasaisin väliajoin, ja kirjoittaja yrittää ymmärtää hänen ratkaisuaan, vaikka se on ristiriidassa hänen oman ajattelunsa kanssa.

Menneisyyden hetket kuvataan kirjassa kauniisti. Niiden kautta muodostuu lopulta kokonaiskuva kirjailijan suvusta, etenkin sen äideistä. Menneisyys limittyy nykyhetkeen, ajasta toiseen liikutaan luontevasti. Aikatasot ja paikat vaihtuvat sulavasti nykyhetkestä menneisyyteen, Helsingistä Eurooppaan. Vaikka hyppäykset ovat välillä suuria, lukija pysyy silti kärryillä, tai ainakaan minulla ei ollut vaikeuksia seurata sukutarinan muotoutumista. Jokaisella luvulla on oma teemansa, joka kulkee tekstin punaisena lankana, välillä hatarammin ja välillä vahvemmin.

Vaikka kirja on pieni, se ei silti ole erityisen nopealukuinen, sillä kirjan lukeminen saa miettimään omaakin sukuhistoriaa. Lisäksi kirjan tyyli on sellainen, että siitä saa enemmän irti kun sen lukee toistamiseen. Vaikka sukutarinat eivät sinua juuri kiinnostaisi, kannattaa tämä kirja kuitenkin lukea sen erilaisen toteutustavan ja kauniin kielen takia.

Kommentit

  1. Vaikuttaapa todella mielenkiintoiselta! Ehdottomasti pistän muistiin :)

    VastaaPoista
  2. Hieno arvio! Kiinnostuin! Minkä kustantamon kirja Luoksein jää mahtaa olla? Kirjoittaako Torwalds alun perin suomeksi/ruotsiksi/venäjäksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kiinnostuit! Kirjan on kustantanut Kustantamo S&S (linkki sivuille kansikuvan kuvatekstissä) ja sen alkukieli on ruotsi.

      Poista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille