11. joulukuuta 2014

Ville Haapasalo: "Et muuten tätäkään usko..."

Noin vuosi sitten luin Ville Haapasalon varhaisvuosista Venäjällä, ja tykkäsin kirjasta paljon. Sen lisäksi, että Villen tarinat elämästään Neuvostoliitossa ja Venäjällä olivat ihan uskomattomia, sai vähän erilaisen kurkistuksen venäläiseen kulttuuriin ja elämänmenoon. Minua kiinnostaa venäläinen kulttuuri ja haluaisin joskus käydä Venäjällä. Vaikka en sikäläisestä kulttuurista paljon tiedäkään, tiedän kuitenkin sen, että se eroaa omastamme aika paljon, ja että yhteiskunnan toimintaa ei oikeastaan voi edes käsittää kun sitä ei ole itse kokenut.

Venäläinen elämä taitaa kiinnostaa muitakin, sillä nämä Haapasalosta kertovat kirjat ovat olleet tosi suosittuja. Vaikka nätä oli kirjastossa useita kappaleita, sain silti odottaa omaa vuoroani pari kuukautta. On tietysti monen mielestä kiinnostavaa lukea, miten joku suomalainen voi olla Venäjällä niin suuri julkkis. Monesti muistutetaan, että länsimaisessa kulttuurissa elävän on vaikeaa tai mahdotonta ymmärtää venäläistä elämää, varsinkaan jos ei ole käynyt siellä. Onneksi kirjojenkin avulla voi avartaa maailmaansa, vaikkei oikealle matkalle pääsisikään.

"Et muuten tätäkään usko..."-kirjan haastattelut on tehty Georgian Tbilisissä, haastattelijana on ollut edellisen kirjan tapaan Kauko Röyhkä ja valokuvaajana Juha Metso. Melkein kaikki teksti on kirjoitettu haastattelumuotoon, niin että lukijana tuntuu kuin seuraisi keskustelua. Aiheet ja luvut vaihtuvat, mutta teksti jatkuu silti yhtenäisenä, ja sitä on helppo seurata. Välillä haastattelumuotoisen tekstin katkaisevat päiväkirjamaiset kirjoitukset esimerkiksi retkistä, joilla tutustuttiin georgialaiseen ruoanlaittoon ja ruokakulttuuriin.

Edellinen kirja keskittyi Ville Haapasalon varhaisvuosiin Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Tämä kirja jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin ja kertoo Haapasalon 2000-luvusta Venäjällä. Kirjassa puhutaan paljon elokuvanteosta ja kuvauksista sekä Villen 30-päivässä -tv-sarjoista. Myös tavallisten ihmisten elämä eri puolilla Venäjää on hyvin esillä. Venäjä on valtava maa, mutta Moskova on kuitenkin kaiken keskus, ja syrjäseudut ovat usein uskomattoman köyhiä ja kurjia.

Myös Ukrainasta puhutaan, samoin Georgian tilanteesta. Yhtenä esimerkkinä venäläisen yhteiskunnan toiminnasta ovat Sotshin talviolympialaiset. Olympialaisiin liittyy monta asiaa, joita ei välttämättä ole muuten kuullut. Esimerkiksi että Sotshin hiekkarannoilta vietiin hiekka kisakylän alle, koska kylä rakennettiin suolle. Tai että kaikki asukkaat joutuivat lähtemään kodeistaan, jotta miliisit saatiin majoitettua. Tai ettei kisakylän viemäröintiä hoidettu kovin ympäristöystävällisesti. Ja muuta sellaista pientä, mitä ei oikein osaa kuvitella länsimaissa tapahtuvaksi.

Kirja on nopealukuinen ja siihen tietysti vaikuttaa myös se, ettei kiinnostavaa juttua halua jättää kesken. Metson upeat valokuvat tuovat oman tunnelmansa kirjaan. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?