Lomalukemista

Parin viikon loma alkoi ja se tuo mukanaan myös aikaa lukemiselle. Lukeminen onkin jäänyt vähän vähemmälle, esimerkiksi toukokuussa olin saanut vain yhden kirjan loppuun asti.

Lomalukemiseni aloitti Enni Mustosen Lapsenpiika, jota olin pitkään odottanut. En ehtinyt lukea kirjaa ihan yhdeltä istumalta, vaikka jos aika olisi antanut myöden olisin varmaan niin tehnyt. Tällä kertaa oli oikeastaan ihan hyvä, että jouduin pätkimään lukemistani, sillä siten kirjakin kesti kauemmin. Vaikka tarina oli hyvä ja mielenkiintoinen, huomasin ajattelevani että se toistaa jossain määrin Mustosen muiden kirjojen tarinoita. Tämä ei minua haitannut, koska pidän Mustosen tyylistä ja opin jälleen uusia asioita Suomen historiasta, mutta pieni osa minusta oli silti vähän kyllästynyt ennalta-arvattavuuteen. Olen toivottoman huono muistamaan historiallisia tapahtumia ja varsinkin niiden ajankohtia, vaikka historia kiinnostaakin. Historiallisten romaanien kautta pystyn kuitenkin muodostamaan historiasta paljon selkeämmän kuvan. Kiitos siitä kaikille niille mielikuville, jotka kiinnostavan tarinan sitominen oikeisiin historian tapahtumiin synnyttää.

Lapsenpiian jälkeen käteeni osui kirjaston uutuushyllystä Graeme Simsionin Vaimotesti, jonka olen halunnut lukea kiinnostavankuuloisen tarinansa takia. Otin kirjan mukaan kampaajalle, ja hytkyin ja hymähtelin tuolissa koko kampauksen teon ajan. Pidän tv-sarja Bonesista, ja kirjan päähenkilö Donissa tuntui olevan paljon samaa kuin tri Brennanissa. Ehkä Bonesin katsomisen takia osasin niin elävästi kuvitella Donin käytöksen, vaikeudet sosiaalisissa tilanteissa ja tieteellisen ajattelun kokonaisvaltaisuuden. Geenitutkija Don haluaa löytää itselleen vaimon, ja huonojen kokemusten ja epäsopivien kandidaattien karsimiseksi hän laatii valintaa varten kyselylomakkeen. Sopivia ehdokkaita on vastaajien suuresta määrästä huolimatta melko vähän, joka huomattavasti hidastaa projektia. Kuvaan ilmestynyt Rosie ja tämän mukana isäprojekti vie myös aikaa vaimoprojektilta. Tämän kirjan viihdyttävyyttä on vaikea kuvailla, suosittelen kokeilemaan itse!

Julian Barnesin Kuin jokin päättyisi on tuorein lukemani, vaikka se onkin majaillut kirjahyllyssä jo useita kuukausia. Kirja tarttui mukaan kirjaston esittelyhyllystä, mutta siihen tarttuminen on ollut vaikeaa. Kuin jokin päättyisi on palkittu ja kiitetty pikku romaani, mutta itse en siitä pitänyt. Vaikka kieli oli mielenkiintoista ja tarinakin ihan ok, tunsin jotenkin olevani vähän pihalla koko ajan. Ajan käsitteen ja ihmismuistin toiminnan pohdinta oli mielestäni mielenkiintoista, mutta itse tarina ei saanut minua koukkuun. Kirjan päätyttyä oli vähän tyhmä olo, ihan kuin en olisi tajunnut kaikkia hienouksia. Pidän itse melko selkeistä kirjoista, useiden eri tasojen ja merkitysten etsiminen ja miettiminen ei ole minun heiniäni. Tämä kirja varmaankin sopisi paremmin jollekin "sivistyneemmälle" lukijalle.


Näiden jälkeen lukulistalla on vielä muutama Donna Leonin dekkari, joitakin kirjastosta napattuja sekä omaan kirjahyllyyn kätkeytyneitä "tämän olen aina halunnut lukea" -opuksia. Katsotaan mihin kaikkeen aika ja innostus riittää.

Kommentit

  1. Mitenköhän en osannut yhdistää Donin käytöstä Bonesiin? Olen katsonut melkein kaikki Bonesin tuotantokaudet uusinta lukuunottamatta, mutta minulle ei tullut lukiessa lainkaan tuo vertaus mieleen. Nyt kuitenkin kun aloin miettiä, vertauksesi on varsin hyvä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaus sopii ehkä niihin alkupään tuotantokausiin paremmin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille