Kasoittain kirjoja

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Jane Austenin talo  pomppasi * Storytelissä  eteeni kun etsin uutta luettavaa edellisen kirjan loputtua. Kun en ole pariin vuoteen selaillut aktiivisesti kustantajien katalogeja, oli tämä minulle ihan uusi tuttavuus. Kirjan kansi oli minusta kaunis, ja kuten aika usein, se vaikutti valintaan. Tarina on mielenkiintoinen, mutta ei kovin vauhdikas. Tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään, joka on ollut Jane Austenin asuinpaikkana, ja jossa hänen sukulaisiaan edelleen asuu. Joukko Austenia ja hänen kirjojaan rakastavia kyläläisiä perustaa yhdistyksen, jonka tarkoituksena on kunnioittaa kirjailijan perintöä ja hankkia hänen vanha kotitalonsa omistukseensa museon perustamista varten. Kirjan jännite syntyy siitä, että talon omistava vanha mies on hyvin itsepäinen ja suhtautuu ainoaan elossa olevaan lapseensa hyvin penseästi. J...

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Muistiviikon kirjavinkki. Halusin lukea muistisairauksista kertovien kirjojen lisäksi jonkin sellaisen kirjan, jossa kerrotaan perusasioita muistista ja sen toiminnasta. Huotilaisen ja Peltosen Uuden ajan muistikirja  on tuore, tiivis tietopaketti aiheesta selkeästi kirjoitettuna. Tekstiä ymmärtääkseen ei tarvitse osata vaikeita psykologian termejä, vaan asioita selitetään selkeästi ja havainnollisesti tutuin käsittein. Kirjassa perehdytään muistiin eri näkökulmista: muistia tarkastellaan esimerkiksi oppimisen ja työskentelyn sekä lyhyesti myös muistisairauksien näkökulmasta. Vaikka kirjan tiedot perustuvat tieteeseen ja tutkimuksiin, lukijaa ei silti väsytetä useiden tutkimustulosten referoinnilla tai muistiteorioiden monimutkaisuudella. Aiheesta annetaan selkeä ja havainnollinen yleiskuva, joka palvelee ketä tahansa muis...

Muistiviikon kirjavinkki . Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran jo monta vuotta sitten, ja se oli minusta hyvin vaikuttava jo silloin. Muutama viikko sitten katsoin kirjasta tehdyn elokuvan, ja halusin palata kirjan pariin, sillä muistot kirjasta olivat jo aika huterat. Tykkään verrata kirjaa ja elokuvaa keskenään, ja siksi otin tämän uudelleenlukuun. Edelleen Alice kertoo varhaisen Alzheimer-diagnoosin saavasta Alice Howlandista, ansioituneesta Harvardin psykologian professorista. Ensi alkuun oireet tuntuvat pieniltä ja jokapäiväisiltä: Alice ei muista jotakin sanaa esitelmää pitäessään tai unohtaa sovittuja asioita. Nämä oireet ovat monelle tuttuja etenkin stressaavien elämäntilanteiden aikana, mutta Alice huolestuu niistä ja hakeutuu lääkäriin. Monien testien jälkeen hän saa diagnoosin, joka ensin tuntuu mahdottomalta ja kammottavalta. Hän ei ensin kerro diagnoosistaan kenellekään, edes miehelleen, mutta lopulta oireet käyvät niin ilmeisiksi, että hänen on kerrottava asiasta läheisi...

Muistiviikon kirjavinkki. Koska minulla oli aika stereotyyppinen käsitys Alzheimerin taudista, halusin oppia asiasta lisää. Aihe ei onneksi ole tällä hetkellä ajankohtainen, mutta meidänkin suvussamme on kuitenkin ollut Alzheimeriä sairastaneita henkilöitä. Wendy Mitchellin kirja tuntui sopivalta tietokirjalta aiheesta, ja olin utelias lukemaan, miten Alzheimerin tautia sairastava kokee oman sairautensa ja sen kanssa elämisen. Joku jonka tunsin  on siis omaelämäkerrallinen kirja muistisairauden sairastamisesta ja kirjastosta se löytyy luokasta 59 eli lääketieteen kirjojen joukosta. Kirjan alussa Mitchellillä on joitakin kummallisia oireita, joiden vuoksi hän hakeutuu lääkäriin. Hän huomaa muistinsa hiukan heikenneen, mutta hän myös kaatuilee selittämättömästi sileällä tiellä ja huomaa ettei pysty kääntymään autolla risteyksistä oikealle. Omalääkäri ei ensin huolestu muistiongelmista ja sumuisesta olosta, mutta lopulta Mitchell pääsee sellaisen henkilön vastaanotolle, joka ottaa hän...

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Tiedättekö sen tunteen, kun on illalla jo ihan poikki, mutta ei haluaisi ihan vielä mennä nukkumaan? Silloin ei puhti ja keskittymiskyky oikein enää riitä kovin kummoisiin suorituksiin ja paksuun romaaniin on vaikea tarttua. Se sano  oli ihan täydellinen kirja tällaiseen tilanteeseen, sillä se sisältää monta pientä tarinaa ja on pieni ja ohut. Kirjan sisältö ei kuitenkaan ole mitenkään kovin kevyttä luettavaa, päin vastoin. Tamminen on koonnut kirjaan lausahduksia, jotka ovat syöpyneet todellisten ihmisten mieliin loppuelämän ajaksi, sekä hyvässä että pahassa. Monet niistä tunnistaa itsekin ja pystyy samaistumaan henkilöiden tunteisiin. Minulle jäi tunne, että suurin osa tarinoista oli negatiivissävytteisiä, mutta voi olla että herkkyydessäni tulkitsin osan neutraaleista kielteisiksi. Osa oli oikeasti ihan kamalia, monet n...

Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Huomaan että olen virittänyt itselleni jonkinlaisen laatukirjallisuushaasteen, sillä kirjahyllyyni on kasautunut useita keltaisen kirjaston kirjoja ja maailmankirjallisuuden klassikoita. Monet niistä ovat tulleet kotiini kirpputorilöytöinä muutamalla eurolla, joko pokkareina tai oikein kovakantisina. Norwegian Wood  on yksi näistä kirppislöydöistä, ja sen jälkeen vuoroaan odottavat esimerkiksi Piin elämä , Tikli ja Hiljainen tyttö . Olen monta kertaa ollut lainaamaisillani kirjastosta Murakamin teoksia, mutta jokin on aina saanut jättämään kirjat hyllyyn. Kevyempien viihdekirjojen jälkeen kaipasin jotain vähän syvällisempää ja Norwegian Wood  tuntui sopivalta siihen tarkoitukseen. Kirja kertoo nuoruuden ja aikuisuuden taitekohdasta, rakkaudesta ja sen hankaluudesta, mielenterveyden järkkymisestä ja monesta muusta. Se sijoittuu 1960-luvun Tokioon, ja siinä seurataan muutamaa vuotta nuoren yliopisto-opiskelija Torun elämästä...

Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Olen kuullut paljon hyvää Colganin kirjoista sekä somessa että todellisessa maailmassa, ja olin ajatellut lukea tämän Uusia alkuja ja onnellisia loppuja  jo sen ilmestyttyä. Jostain syystä en kuitenkaan lukenut kirjaa heti tuoreeltaan, ja kaikkien kehujen jälkeen aloin suhtautua siihen jo vähän epäluuloisestikin. Epäluulo ei hälventynyt ensimmäisten sivujen aikana, sillä varsinaista tarinaa edeltää kirjailijan saateosuus ja hänen vinkkinsä hyviin lukupaikkoihin. Nämä tuntuivat minusta vähän kummallisilta, ja jostain syystä karsastan lukuohjeita kirjojen aluissa. Haluan päästä heti lukemaan ja rakentaa itse mielikuvani siitä, millaisia kirjan tarina ja henkilöt ovat. Verkkaisesta alusta huolimatta tipahdin kirjan maailmaan ihan täysillä viimeistään siinä kohdassa, kun kirjan päähenkilö Nina muuttaa Skotlantiin pitämään kirjakauppaa pakettiautosta käsin. Mikähän siinä on, että Skotlanti on jostain syystä sellainen mystinen paikka...