Kasoittain kirjoja

Helsingin kirjamessuilla pääsin osallistumaan myös Mikko Porvalin uuden kirjan lehdistötilaisuuteen. Tietokirjallisuutta aiemmin kirjoittanut Porvali on nyt julkaissut ensimmäisen romaanin, ja jatkoa on luvassa. Sinisen kuoleman kuva on ensimmäinen osa kolmiosaisessa Karelia Noir -sarjassa. Dekkari kertoo Viipurista 1920-luvulla, jolloin siellä oli paljon pirtun salakuljettajia, venäläisiä maahanmuuttajia, kommunistien kuriireja sekä sisällissodan vuoksi orvoksi jääneitä lapsia. Poliisilla siis riitti työtä. Viipurin Etsivän Osaston komisariot Jussi Kähönen ja Salomon Eckert selvittelevät poliisikollegan kuolemaa. Saatte kuulla lisää kirjasta, kunhan ehdin sen lukea. Lehdistötilaisuudessa kuulimme Porvalilta dekkariin liittyvää taustatietoa: millaista poliisityö oli 1920-luvulla, miten pirtutrokaus kukoisti ja millaista Viipurissa oli tuona aikana. Esityksessä nähtiin myös autenttisia rikospaikkakuvia, jotka elävöittivät mukavasti teoksen taustaa. Poliisityössä kirjataan pa...

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja Jörn Donnerin keskustelu kiinnosti monia. Istumapaikat olivat käytössä viimeistä myöten ja istumaan päässeiden vieressä ja takana riitti seisomapaikkalaisia. Jouduin lähtemään hiukan ennen keskustelun päättymistä, eikä poistuminen ihmismassan läpi ollut kovin yksinkertaista. Niinistön ja Donnerin keskustelua oli hauska seurata. Molemmat olivat melko rennon oloisia ja juttu luisti. Aluksi herrat puhuivat kulttuuri-ikoneista ja siitä, voiko sellaisia olla vielä nykypäivänä vai kuuluvatko ne jo historiaan. Niinistö yritti sinnikkäästi vihjailla, että Donner saattaisi sellainen kuitenkin olla, ja Donner yhtä sinnikkäästi kierteli ja kiisteli kunniaa. Yleisesti ottaen kulttuuri-ikonin nouseminen suomalaisesta kulttuurista taitaa nykypäivänä olla vaikeaa, sillä yhteiskunta on sirpaloitunut ja nopeutunut.  Myös maahanmuuttajista ja heidän kotoutumisestaan puhuttiin. Niinistö rinnasti lukutaidon aistiin ja sanoi valitsevansa lukutaidon k...

Iltasaduista keskustelemassa Laila Hirvisaari, Siri Kolu ja Anja Salokannel Tämän vuoden kirjamessuilut ovat nyt paketissa kun Helsingin kirjamessuilla on vietetty antoisa päivä. Enhän tietysti ehtinyt kuuntelemaan kaikkea sitä mitä olin kiinnostavaksi merkannut, mutta joitakin kuitenkin. Halusin rauhassa kiertää myös osastoja, hipelöidä ihania kirjoja ja päivittää luettavien listaa. Törmäsin moneen sellaiseenkin kirjaan, joka on ollut jo pidempään lukulistalla, mutta pikkuhiljaa unohtunut. Nyt nämä pääsivät jonossa vähän lähemmäs kärkeä. Ensimmäiseksi kävin kuuntelemassa keskustelua Suomen lasten iltasaduista . Osa kirjan myynnistä saaduista tuloista käytetään tulevan Lastensairaalan kirjaston luomiseen, joten kirjan hankkimalla pääsee tekemään hyvää tärkeän asian puolesta. Kirjamessuilla keskustelemassa olivat Laila Hirvisaari, Anja Salokannel ja Siri Kolu. Iltasatujen todettiin olevan laatuaikaa lasten kanssa, sillä lukiessa tulee käytyä myös syvällisempiä keskusteluja...

Huomenaamulla kääntyy auton nokka kohti Helsinkiä ja kirjamessuja . Olin viime vuonna ensimmäistä kertaa Helsingin kirjamessuilla, ja Turun messuihin tottuneena olin aika pyörällä päästäni kaiken ihmisvilinän ja joka puolella kohoavien kirjapinojen keskellä. Nyt tiedän vähän paremmin mitä odottaa. Viime vuonna pystyin käyttämään messuiluun kaksi päivää, nyt pitäisi rutistaa kaikki yhteen päivään. Katsotaan kuinka käy, rankka mutta antoisa päivä varmasti tulossa. Selailin ohjelmalehtistä ja merkkasin kaikki itseäni kiinnostavat ohjelmat. Saisin viettää koko päivän eri lavoilta toisille siirtyessä jos kävisin kuuntelemassa kaiken mitä olen merkannut, ja välillä pitäisi olla monessa paikassa samaan aikaan. Karsintaa täytyy siis suorittaa, koska haluan kierrellä myös näytteilleasettajien osastoja. Tässä muutamia poimintoja lauantain ohjelmasta (tapahtuman kuvaukset messulehdestä, kursiivilla omat kommenttini): 10.30-11 Louhi-lava Karim Maiche: Mitäs me länsimaalaiset! "...

Kuva kustantajan sivuilta. Kirjan takakannen sisäpuolelta löytyy Twitter-tiivistelmä, eli kirjan ydinviesti 140 merkillä: "Hylkää onnen tavoittelu & ulkoinen suorittaminen. Keskity itseesi ja läheisiin ihmisiin. Arvokas & kaunis elämä on jo luonasi". Minusta tiivistelmä on hyvä, se kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi sen, mistä tässä kirjassa on kysymys. Loput noin 300 sivua sisältävä ydinviestin perustelua ja taustoja, ja kertovat esimerkiksi miten oman sisäisen motivaationsa voi löytää. Martela esittelee kirjassa motivaatiotimantin, jossa on eritelty ihmisen hengissäpysymiseen liittyvät perustarpeet ja psykologiset perustarpeet. Elossapysymiseen liittyvät hyväksyntä eli sosiaalisten normien noudattaminen sekä turvallisuuden takaaminen. Psykologiset perustarpeet liittyvät elämän merkityksellisyyden kokemukseen, eli ne vaikuttavat siihen kokeeko ihminen elävänsä elämisen arvoista elämää. Martelan mukaan neljä psykologista perustarvetta ovat läheisyys, hyväntekem...

Mari Kirjakko ruispellosta -blogista heitti tunnustushaasteella, kiitos! Tämä tunnustus siis sisältää haasteen, joka muuttuu matkan varrella. Jokainen haasteen saanut vastaa haastajan kysymyksiin ja lähettää haasteen eteenpäin itse keksimillään kysymyksillä. Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat: 1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi 2. Laita palkinto esille blogiisi 3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen 4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa 5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat 6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen 7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. Tässä Marin kysymykset ja omat vastaukseni niihin: 1. Kerro hyvä ja mahdollisimman varhainen lukumuisto. Olen lukenut lapsena hurjan paljon ja kuulemma kaikenlaista puhelinluetteloista ...

Oppinut neiti on odottanut lukemista aika kauan. Muistaakseni ostin tämän muutama vuosi sitten tarjouksesta, ja se päätyi hyllyyn odottamaan sopivaa hetkeä. Ehkä äskettäin luettu Paperiprinssi innosti tarttumaan tähänkin. Sofia Malm on Smolnan käynyt oppinut neiti, joka elättää itsensä omalla palkallaan. Hän on siis harvinaisuus aikansa naisten joukossa, eivätkä kaikki, säätyläiset varsinkaan, hänen tapaansa varauksetta ihaile. Tarina alkaa Pietarista, jossa Sofia tapaa Christian Hackfeltin, oikeastaan kirjaimellisesti törmää tähän. Heidän tiensä risteävät tarinan edetessä moneen otteeseen, Pietarin jälkeen Lapissa Porojärven pappilassa, Solbergan ja Silvan kartanoissa sekä Helsingin seurapiireissä. Rakkautta on ilmassa, mutta ympäristön odotukset ja toiveet painavat sekä Sofiaa että Christiania. Kirjassa mielenkiintoisinta oli Lapin kuvaus. Muistaakseni en ole ennen lukenut Utrion teosta, jossa tapahtumat sijoittuisivat näin pohjoiseen, joten ympäristönvaihdos oli virkist...

Kuva kustantajan verkkokaupan sivuilta Mila Teräksen Harmaat enkelit ja Essi Kummun Lasteni tarina olivat kirjoja, joiden myötä kiinnostuin suomalaisten sotatraumoista ja niiden siirtymisestä sukupolvien yli. Vaikka olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja Suomen sodista, Kummun kirja herätteli huomaamaan sotien arvet nykypäivän ihmisissä. Sitä ennen ei oikein osannut edes ajatella, että se mitä on tapahtunut vanhemmille tai isovanhemmille siirtyisi niin suoraan jälkipolville. Kun olen tutustunut aiheeseen enemmän, tuntuu yhteys luonnolliselta. Kinnusen kirjan pääasia ei ole suomalaisten sotatraumojen siirtyminen, vaikka sitäkin aihetta sivutaan monessa kohdassa. Kirja kertoo suomalaisten kosketuskulttuurista, joka saattaa nostaa joidenkin suupieliä ylöspäin. Eihän meillä ole kosketusta, miten voi olla kosketuskulttuuriakaan? Samaa oli Kinnusellekin ihmetelty, kun hän oli kertonut tulevan kirjansa aiheesta. Kirjassa on hyödynnetty 56 suomalaisen kosketuselämäkertoja, ...