Kasoittain kirjoja

Tämä oli yksi niistä kirjoista, jonka otin "ruokalukemiseksi" kun se lojui sopivasti ruokapöydällä, ja jonka lopetin samana iltana. Ei tästä minun uutta lempikirjaani tullut, mutta tarina oli kuitenkin hyvin koukuttava ja mielenkiintoinen, kaikessa ennalta-arvattavuudessaankin. Kaiken lisäksi saatoin avartaa maailmankuvaani vammautuneista ihmisistä samalla. Kerro minulle jotain hyvää kertoo Louisasta (Lou), joka asuu pienessä englantilaisessa kaupungissa vanhempiensa luona 26 ikävuodestaan huolimatta. Hän on juuri saanut potkut pitkäaikaisesta työstään kahvilassa, eikä tiedä mitä tekisi seuraavaksi tai mistä saisi töitä. Töihin olisi kuitenkin päästävä, koska koko perheen taloudellinen tilanne on huono ja Loun palkkaa tarvitaan kipeästi.  Vastentahtoisesti hän kokeilee toinen toistaan karmeampia paikkoja, ja päätyy lopulta henkilökohtaiseksi avustajaksi neliraajahalvaantuneelle Willille, jonka elämänhalu meni liikuntakyvyn mukana. Will on hankala, kärttyinen ja vet...

Kuva kustantajan sivuilta. Guylain Vignolles menee joka aamu 6.27 lähijunalla töihin ja lukee junassa töistä pelastamiaan irtosivuja. Hän lukee ääneen tekemättä itsestään numeroa, eikä matkustajia tunnu haittaavaan, että tekstit ovat vain lyhyitä katkelmia: yksi sivu saattaa olla dekkarista, toinen keittokirjasta ja kolmas jostain ihan muusta. Guylainilla on joka aamu uskollinen yleisö, joka kuuntelee hänen lukemistaan sen parinkymmenen minuutin ajan, jonka matka Guylainin töihin kestää. Työtään Guylain vihaa. Hän on koneenkäyttäjänä kierrätyslaitoksessa, jossa tuhotaan kirjoja. Zerstor 500 jauhaa kirjat tasaiseksi harmaaksi mössöksi, jota käytetään myöhemmin uusien kirjojen valmistamiseen. Kirjojen uusi elämä uusina kirjoina ei lohduta Guylainia, vaan hän suree jokaista tuhoon tuomittua kirjaa, jonka Zerstor jauhaa. Ainoat ystävänsä Guylain on löytänyt työpaikaltaan. Giuseppe on menettänyt jalkansa Zerstorille ja vahtimestari Yvon rakastaa aleksandriini-runomittaa. Giuseppen ...

Selailin kevään 2015 kirjakatalogeja ja sain taas kasaan melkoisen listan mielenkiintoisia kirjoja. Kaikkia en varmasti ehdi lukemaan, mutta jos nyt joitakin kuitenkin. Listalla on sikin sokin kaunoa ja tietokirjallisuutta, kevyempää ja vähemmän kevyttä. Olen linkittänyt kirjan nimen sen esittelyyn kustantajan sivuilla, jos sellainen oli olemassa. Avaimen kaksi kirjastoa käsittelevää kirjaa löytyvät kustantamon kevätkatalogista jos lähemmin haluaa tutustua. WSOY Antoine Laurain: Punaisen muistikirjan nainen Arto Mansala: Kohti kaaoksen pitkää yötä Karoliina Timonen: Kesäinen illusioni Rachel Joyce: Miss Queenie Hennesyn rakkauslaulu Randall Munroe: Entäs jos... Tammi Franz-Oliver Giesbert: Rakkauden ja koston kokki Veera Vaahtera: Sattumalta sinun Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa Kristiina Vuori: Neidonpaula Justin Go: Katoava aika Johnny Kniga Jenni Kirves: Aino Sibelius - Ihmeellinen olento Atena Audrey Magee: Sopimus Linus Jonkman: Introvertit. ...

kuva täältä Tänään alkaa Ville Haapasalon Kaukasia 30 päivässä tv-sarja. Omat kokemukseni Kaukasiasta rajoittuvat Anna-Lena Laurénin kirjaan Vuorilla ei ole herroja sekä Ville Haapasalon kirjaan  "Et muuten tätäkään usko..." . Paikannimet ovat tutunkuuloisia, koska ne ovat vilisseet uutisissa välillä paljonkin. Kulttuurista en oikeastaan tiedä muuta kuin että kieliä ja kulttuureita on paljon ja alue on loppujen lopuksi aika pieni. Kovin sotaisa mielikuva minulla koko Kaukasiasta on. Sarja alkaa tänään Yle Teemalla klo 21, mutta Yle Areenassa on ennakkokatselussa ensimmäiset viisi jaksoa. Eilen Teemalla näytettiin koko Jäämeri 30 päivässä sarja, ja se on kokonaisuudessaan katsottavissa  Areenassa  vielä noin kuukauden. Itse en ole nähnyt Villen muita 30 päivässä -sarjoja, muutamaa hajajaksoa lukuunottamatta. Nämä kaksi sarjaa aion kyllä katsoa, ja toivon että nuo muutkin sarjat tulisivat uusintoina tai Areenaan katsottaviksi.

Kuva kustantajan sivuilta Nojatuolimatka Venäjälle eteni joulukuun lopussa, kun sain ennen joulua luettua loppuun Kniivilän kirjan. Kirjassa selvitettiin sitä, miksi Putin on kansan keskuudessa niin suosittu, vaikka muut maat eivät hänestä niin tykkää. Kniivilä oli haastatellut paljon tavallisia venäläisiä eri puolilta maata. Haastattelujen lisäksi kirjassa kerrotaan siitä, millaista oli elää neuvostoajalla ja miten se eroaa nykypäivän elämästä. Kniivilä kertoo omia kokemuksiaan ja haastateltavat tuovat oman näkökulmansa aiheeseen. Kirja on kirjoitettu niin, että lukija pääsee tavallaan matkalle mukaan, siirtymät eri kaupungeista toiseen on usein kuvailtu myös. Monet tavalliset venäläiset äänestävät Putinia, koska ketään parempaakaan ei ole vaaleissa ehdolla. Useat haastatellut nostivat esille myös sen, että Putin ja hänen toimintatapansa tunnetaan, mutta jos presidentiksi nousisi joku muu, hänen toimintatavoistaan ei tiedettäisi mitään. Ja silloin asiat voisivat helposti ...