Kasoittain kirjoja

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Olenkohan aikaisemmin nähnyt yli 1000-sivuista dekkaria? En ainakaan ollut lukenut sellaista, ennen kuin sain Cormoran Striken ja Robin Ellacottin etsivätoimistosta kertovan uusimman osan käteeni. Joku ihan varmasti kauhistelee kirjan kokoa, mutta minä olin haltioissani: ihanaa, tämän kirjan kanssa saa viihtyä vähän pidempään! Tämän kuvan otin kirjasta heti tuoreeltaan, kun availin kirjastoon tulleita kirjalaatikoita Suhtautumiseni tähän sarjaan on vaihdellut. Ensimmäiset osat eivät jotenkin saaneet minua puolelleen, mutta ne oli luettava koska, no, J. K. Rowling oli ne kirjoittanut. Oikeastaan vasta edellinen osa,  Levoton veri,  sai minut havahtumaan, että olenkin aika kiintynyt näihin kahteen etsivään ja heidän erikoisiin toimeksiantoihinsa. Luin Levottoman veren  jälkeen kaikki osat uudelleen ja katsoin myös kirjoista tehd

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Kiitos Helsingin Messukeskukselle sisällöntuottajan passista! Matkalla ehti vielä tutkia ohjelmalehtistä. Palataanpa vielä hetkeksi viikon takaisiin Helsingin kirjamessuihin. Kävin messuilla perjantaina, kiertelin monta tuntia ja kävin kuuntelemassa pari haastattelua. Koska messuilla on tullut käytyä jo monena vuonna, olivat odotukset korkealla. Ihanaa oli, että messujen laajuus ja kirjojen paljous eivät enää tyrmänneet heti ovesta sisään tullessa, vaan pystyin sukkuloimaan osastojen välissä aika mukavasti. Näitä kuvia on somessa vilissyt! Koska teen omassa työssäni kirjaston kokoelmatyötä ja hankintaa, tutkailin kirjatarjontaa tällä kertaa oman kirjaston kokoelman näkökulmasta. Kiersin (luultavasti) kaikki kustantajien osastot ja bongasin monta sellaista kirjaa, joita olen kyllä katalogeissa nähnyt mutta jotka ovat syystä tai

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Agneta tuntee olevansa tavallisista tavallisin ruotsalainen äiti, jonka lapset ovat jo muuttaneet kotoa. Hänen miehensä Magnus on fanaattinen terveys- ja liikuntaintoilija, ja hän patistaa myös Agnetaa muuttamaan elintapojaan. Takakannessa luvataan seikkailua provencelaisessa pikkukylässä, jonne Agneta hetken mielijohteesta päätyy. Agneta tuntee olonsa näkymättömäksi ja elämänsä tylsäksi ja sisällöttömäksi. Hän piilottelee juustoa, paahtoleipää ja marmeladia kellarissa pakastimen takana ja punaviinipulloa sänkynsä alla, sillä Magnus ei hyväksy kaloripitoista ruokaa lainkaan. Lopulta jotain tapahtuu, ja Agneta kyllästyy toisten ehdoilla elämiseen. Hän näkee lehdessä pikkuilmoituksen au pairin paikasta Ranskassa, ja hyvin epä-Agnetamaisesti ottaa työn vastaan, pakkaa laukkunsa ja varaa junaliput. Matka ei suju kivuttomasti ja Ag

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Palasin pitkästä aikaa Tommi Kinnusen kirjojen pariin. Huomasin, että olen lukenut häneltä vain Neljäntienristeyksen , ja vaikka muistan että pidin siitä paljon, muistan myös että se oli rankka. Pimeät kuut  otin lukuun heti tuoreeltaan, kirjaston työntekijän harvoja työsuhde-etuja. Olin lukenut jälleen jonkun lehtiartikkelin juuri ennen kuin tämä tuli muiden uutuuksien joukossa, ja kiinnostuin etenkin koulumaailman ja opettajan kokeman uupumuksen kuvauksesta. Koska kummatkaan eivät ole itsellenikään vieraita, halusin tietää, miten Kinnunen aihetta kuvaa. Ja hyvinhän kuvaa. Olin välillä ihan mykistynyt siitä tunnelmasta, joka tekstistä välittyy ja huokailin kauniisti käytetylle, täsmälliselle ja soljuvalle kielelle. Nyökkäilin usein tunnistaessani tunteita ja ajatuksia ja pudistelin päätäni opettajatar Suorajärven kokemuksille

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Tältä kirjalta on ollut vaikea välttyä, niin paljon sitä näkyy monenlaisissa medioissa. Itse huomasin jossakin aikakauslehdessä Jari ja Kati Tervon haastattelun, ja tekstistä paistoi läpi miten tuo pieni koira oli hurmannut yksin tein sekä haastattelijan ja kuvaajan. Nappasinkin kirjan tuoreeltaan iltalukemisiksi. Ukko kertoo siis Ukko-nimisen borderterrierin elämän ensimmäisestä noin puolestatoista vuodesta. Ukon ihmisäidin ja -isän, Katin ja Jarin osuudet vuorottelevat tekstissä niin, että kumpikin on kirjoittanut erikseen osan kirjan luvuista. Lehtijutussa taidettiin sanoa, että Jari on toimittanut tekstit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, ja tapahtumat etenevät suurin piirtein aikajärjestyksessä. Lukujen alussa ei mainita, kumpi luvun on kirjoittanut. Osasta luvuista kirjoittajan huomasi heti, osassa se oli vaikeampaa. Kirjoit

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Kottikärrykaruselli  kuvaa hevostilan yrittäjän arkea kaunistelematta mutta hersyvällä huumorilla. Kirjan päähenkilö Katri pitää tilaa pystyssä yksin, ja yrittäjä tunnetusti venyy ja joustaa joka suuntaan kun tarvetta on. Hevosten ja etenkin niiden ihmisten kanssa venymistä ja joustamista todella tarvitaan, ja vapaa-aika tai sosiaalinen elämä ovat etäisesti tutunkuuloisia asioita, joita ei kuitenkaan Katrin omassa elämässä juuri ole. Pidin tosi paljon Niemisen esikoiskirjasta Avioliittosimulaattorista . Tässä kirjassa on samanlainen humoristinen ote maalaiselämään ja sen karuun todellisuuteen. Lukijan maalaisromanttiset kuvitelmat hevostilan arjesta karisevat kyllä hyvin nopeasti - arki ei todellakaan ole pelkkää heppojen silittelyä ja niille lerpertelyä. Katrin arkiseen puurtamiseen tulee muutos, kun sukulaisteini Jannica cee

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Emmi Pesosen uutuuskirja Taikurin tyttäret  kiehtoi minua jo kun luin sen esittelytekstin kustantajan katalogista keväällä. Otin sen heti tuoreeltaan luettavaksi, sillä kirjan juoni kuulosti kiinnostavalta ja hypnoosi aiheena lisäsi mielenkiintoa entisestään. Tarina kulkee kahdella aikatasolla, päähenkilösisarusten Lindan ja Magdan lapsuudessa ja Lindan tyttären Innan aikuisuudessa. Se, mitä Lindalle ja Magdalle aikanaan tapahtui, vaikuttaa Innan elämään edelleen ja tuntuu konkreettisesti viiltävänä kipuna lapsena loukatussa lonkassa. Innan käsitykset itsestään ja lapsuudestaan joutuvat myllerrykseen, kun hän löytää isoisänsä vintiltä omaan lapsuuteensa liittyviä tavaroita. Pikkuhiljaa hänelle alkaa selvitä, että totuus on jotain ihan muuta kuin mitä hänelle on aina uskoteltu. Kirjassa paneudutaan eniten Lindan ja Magdan elämä

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Tästä postauksesta tulikin ajankohtaisempi kuin mitä kirjaa lukiessani ja tekstiä kirjoittaessani olin ajatellutkaan. Kuningatar Elisabet II haudataan ensi viikolla, ja hänen kuolemansa on ollut laajasti esillä mediassa. Uutisia seuratessani huomasin, että kuningattaren kuolema kosketti minuakin yllättävän paljon. Ehkä se on juuri näiden kirjojen ja esimerkiksi The Crown -tv-sarjan ansiota. Kolme koiraa haudattuna  on toinen osa dekkarisarjassa, jossa kuningatar Elisabet toimii rikosten ratkaisijana. Sarjan ensimmäisessä osassa ( Windsorin solmu ) tutustuttiin kuningattaren uuteen apulaisyksityissihteeri Rozieen, joka toimi kuningattaren oikeana kätenä hienovaraisessa murhatutkimuksessa, kun Windsorin linnasta löytyi ruumis. Sarjan toisessa osassa tulee myös ruumiita, tällä kertaa Buckinghamin palatsissa. Kirjan tapahtumat saa

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Diorin salaisuus  on viime vuoden uutuuksia, ja olen sitä muutamaan kertaan pyöritellyt käsissäni. Lopulta lainasin sen ja päätin kokeilla, miltä Diorin maailmaan sukeltava historiallinen romaani tuntuisi. En ole mikään muoti-ihminen ja siksi maininta Diorista sekä kirjan nimessä että takakannessa sai minut epäilemään, jaksaisinko kiinnostua tarinasta. Taustalla näkyvä aukeama kirjasta    Muoti: Tyylit ja vaatteet kautta aikojen  (Tammi 2013) No, tällä kertaa kirjan nimi ja takakannen teksti eivät kohdanneet kovin hyvin sisällön kanssa. Kirjaa varmaankin markkinoidaan muodista kiinnostuneille nostamalla Christian Diorin nimeä esiin, vaikka hän ja hänen vaatteensa ovat lopulta kuitenkin sivuosassa. Kyllä tarinan lomassa toki vilahtelee Diorin luomusten nimiä, eikä minulla ollut hajuakaan siitä miltä ne oikeasti näyttävät (enkä

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Oletko joskus lukenut kirjan, jossa huonekasvit ovat erittäin keskeisessä osassa? Minä en muista lukeneeni sellaista ennen tätä kirjaa. Kasvun paikka oli kuvaukseltaan toisaalta hyvin tutun kuuloinen (väsynyt ja tympääntynyt kotiäiti alkaa etsiä omaa juttuaan) ja toisaalta niin erikoinen, että tulin uteliaaksi. Silvia on kotiäiti, jonka kaksi tytärtä käyvät jo koulua ja mies on töissä. Silvia hoitaa edelleen kotia ja tekee koko perheelle ruoat vanhojen rutiinien mukaisesti. Hän passaa sekä lapset että miehen, hoitaa arkeen ja lomiin liittyvät metatyöt ja kokee huonommuutta suhteessa lähes kaikkiin muihin. Hänellä on tuppautuva ja kriittinen äiti, joka käy säännöllisin väliajoin hoitamassa milloin mitäkin askareita ja samalla kertomassa, miten laiska Silvia on ja miten huonosti hän hoitaa talouttaan. Mies uppoutuu töiden j

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön Totuushaaste ei varsinaisesti ole rakkausromaani, vaikka monenlaista rakkautta siinä on. Kirjan teemana on se, miten oma ja muiden käsitys itsestämme harvoin kohtaa. Varmaankin aika lailla kaikki ovat erilaisia eri ihmisten kanssa ollessaan, ja siten aina joku puoli jää (tarkoituksella tai tiedostamatta) piiloon. Toiset rakentavat itsestään tarkoituksella tietynlaisen kulissin, joka näkyy esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Kulissin takana ihminen voi kuitenkin olla jotain ihan muuta. Kirjan juoni rakentuu tavallisen vihreän ruutuvihon ympärille. Julian Jessop on ikääntynyt taiteilija, joka vaimonsa kuoleman jälkeen passivoitui lähes täysin. Viimeiset viisitoista vuotta hän on kokenut itsensä näkymättömäksi, mikä tuntuu erityisen pahalta siksi, että aiemmin Julian on ollut erittäin näkyvä persoona. Julian laittaa liikkeelle

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. O’Learyn kirjoja on kovasti kehuttu, mutta en ollut lukenut mitään niistä. Hänen uusin suomennoksensa, Törmäyskurssi , on ilmestynyt alkuvuodesta ja sitä olen kirjastossa selaillut. Jostain kuitenkin luin, ettei Törmäyskurssi ole yhtä hyvä kuin O’Learyn aiemmat kirjat, ja siksi päätin aloittaa Kimppakämpästä . Kimppakämpän asetelma on erikoinen: Tiffy etsii uutta asuntoa Lontoosta, jotta voisi muuttaa pois entisen poikaystävänsä asunnosta. Kustannustoimittajana työskentelevän Tiffyn tulotasolla ei kuitenkaan ole tarjolla kovin loistokkaita lukaaleja, joten hänen on tehtävä valinta joko homeisen pikkuasunnon tai erikoisen kimppakämppäjärjestelyn välillä. Leon tarvitsee rahaa pikkuveljensä asianajajan maksuihin, ja hän etsii itselleen kämppistä. Leon tekee pelkkää yövuoroa, joten hän ja kämppis eivät koskaan tapaisi, vaikk

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Puuvillatehtaan perijää on odotettu: moni muukin kuin minä oli laittanut kirjan varaukseen, ja maaliskuun puolivälissä varauksia oli Vaski-kirjastoissa jo yli 1300. Tällä ja edellisellä osalla, Puuvillatehtaan varjossa , on huima suosio. Toisen osan tarina sijoittuu 1900-luvun alkuun, sortovuosien aikaan. Keskellä Ukrainan sotauutisia tämän kirjan asenneilmapiiri ja suomalaisten kohtelu tuohon aikaan kuulostavat vähän turhankin tutuilta. Vaikka tämä kirja on historiallista viihdettä, se muistuttaa kuitenkin myös siitä, miten historialla on tapana toistaa itseään. Puuvillatehtaan perijä ei jatku suoraan siitä, mihin edellinen kirja päättyi, vaan tapahtumien välillä on noin kymmenen vuotta. Kirjan päähenkilönä ei myöskään ole Jenny, vaan hänen ottolapsensa Martta ja Martti. Kirjan alussa he palaavat Turkuun, sillä Martti on men

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Laitoin kirjastossa uutta aineistoa lainauskuntoon, ja se on hyvä tapa bongata kiinnostavia uutuuskirjoja. Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista on rakkausromaaniksi minusta aika ohut, mutta siinä on hurjan kaunis kansi ja se poikkeaa aiheeltaan muista lukemistani rakkausromaaneista. Otin kirjan lukuun Storytelin kautta, kun edellinen kirjani loppui vähän kesken ja kaipasin kepeää iltalukemista. Kirjan tarina perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin, ja ilmeisesti kirja on saanut aikamoista mediahuomiota ilmestyttyään Ruotsissa muutama vuosi sitten. Kirjailija on kirjoittanut esipuheen suomalaisille lukijoille, mikä oli minusta aika kiva juttu – sellaiseen en ole ennen törmännyt ainakaan rakkausromaaneissa. Joissain klassikoissa kylläkin, mutta niissä esipuheen on yleensä kirjoittanut suomentaja tai kirjallisuudentutkija.

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Viime viikkojen uutiset ovat olleet ahdistavia, ja ne tuntuvat saaneen koko elämän kääntymään päälaelleen. Sotajutut, joiden on aina ajatellut kuuluvan menneisyyteen, hyppäävätkin jatkuvasti silmille ja oma turvallisuudentunne on uhattuna. Olen ajatellut paljon Kira Poutasen uusinta romaania Surun kartta , jossa käsitellään ylisukupolvisia traumoja. Huomaan, että omankin sukuni sotiin liittyvät traumat nousevat nyt uudella tapaa pintaan. Uutiset ovat saaneet minut levottomaksi, ja lopulta keksin ratkaisun siihen, miten saisin käännettyä ajatuksiani muualle. Tartuin hömppäromaaniin. Annie Darlingin vastasuomennettu Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa ei ala kovin iloisissa merkeissä. Posyn rakas ystävä ja Kirjatalli-nimisen kirjakaupan omistaja Lavinia on kuollut, ja lukija tutustuu kirjan päähenkilöihin tämän muistotilaisuudessa.