Kasoittain kirjoja

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Puuvillatehtaan perijää on odotettu: moni muukin kuin minä oli laittanut kirjan varaukseen, ja maaliskuun puolivälissä varauksia oli Vaski-kirjastoissa jo yli 1300. Tällä ja edellisellä osalla, Puuvillatehtaan varjossa , on huima suosio. Toisen osan tarina sijoittuu 1900-luvun alkuun, sortovuosien aikaan. Keskellä Ukrainan sotauutisia tämän kirjan asenneilmapiiri ja suomalaisten kohtelu tuohon aikaan kuulostavat vähän turhankin tutuilta. Vaikka tämä kirja on historiallista viihdettä, se muistuttaa kuitenkin myös siitä, miten historialla on tapana toistaa itseään. Puuvillatehtaan perijä ei jatku suoraan siitä, mihin edellinen kirja päättyi, vaan tapahtumien välillä on noin kymmenen vuotta. Kirjan päähenkilönä ei myöskään ole Jenny, vaan hänen ottolapsensa Martta ja Martti. Kirjan alussa he palaavat Turkuun, sillä Martti on men...

Kansikuva kustantajan sivuilta. Tämä viime vuoden Finlandia-voittajakin päätyi lopulta luettavakseni. Laitoin sen varaukseen vasta alkuvuodesta ja odottelin kirjaa kevääseen asti, mutta toukokuussa lopulta sain sen luettavaksi ja luettua. Epäröin tämän kanssa pitkään, kuten aika monen muunkin paljon hehkutetun kirjan kanssa usein epäröin. Pelkäsin että en oikein innostu aiheesta tai tyylistä, mutta kirjan kaunis kansi kuitenkin houkutteli kokeilemaan. Ennakkoaavistukseni olivat osittain oikeassa, sillä alkuun pääseminen takkusi. Suurin syy taisi kuitenkin olla se, että Helsinki on minulle aika vieras kaupunki, enkä osannut hahmottaa paikkoja ja rakennuksia, joita kirjassa vilisi. Olisin tarvinnut tuekseni jatkuvasti karttaa ja kuvia, mutta harvoin jaksoin googlata lukemisen lomassa. Jos kirja olisi sijoittunut Turkuun, luulen että olisin ollut siitä innostuneempi koska turkulaiset paikat ovat tutumpia. Päiväkirjamuotoon tottuminen vei myöskin aikaa. Sitkeästi sinnittelin ...

Kansikuva kustantajan sivuilta. Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan jokainen osa on ollut hartaasti odotettu, ja kirja on yleensä palkinnut odotuksen. Tällä kertaa en valitettavasti voi sanoa samaa. Sarjan edelliset osat ovat minusta olleet napakoita kokonaisuuksia, juoni on vetänyt kirjan ensi sivuilta asti ja kohtaamiset historiallisten merkkihenkilöiden kanssa ovat olleet luontevan tuntuinen osa tarinaa. Tällä kertaa kirjan juoni tuntui rikkonaiselta, merkkihenkilöitä vilisi nurkissa epäuskottavan usein ja kirjasta puuttui jotenkin se tuttu "jokin". Ruokarouvan tyttäressä kertojan vuoron saa Idan tytär Kirsti, joka opiskelee yliopistossa ja seurustelee kasvattisisarensa Allin kanssa muiden helsinkiläisten opiskelijoiden kanssa. Kirsti opiskelee romaanista filologiaa ja ranskan kieltä, Alli kansanrunoutta. Kirjan alkupuolella pääpaino onkin pitkälti Allin edesottamuksissa, ja mukana pyörivät myös Tulenkantajat. Kirsti itse tuntuu kirjan alkupuolella olevan...

Kuva kustantajan sivuilta Mortonin uusin romaani liikkuu tuttuun tapaan eri aikatasoilla ja yllättää lukijansa monta kertaa. Tämä on kolmas lukemani Mortonin romaani, lukematta on ainoastaan Paluu Rivertoniin, joka sekin pitäisi kaivaa esille muuttolaatikoista ja lopulta lukea. Minusta tämä oli kuitenkin paras niistä Mortonin kirjoista jotka olen lukenut (moni muu on tämän uusimman kyllä lytännyt, mutta minulta on vielä tuo Paluu Rivertoniin lukematta!). Kirja on jaettu neljään osaan, joissa tarinaa kuljetetaan aina jonkun päähenkilön näkökulmasta, vaikka jokaisessa osassa liikutaankin eri aikatasoilla. Punaisena lankana on Laurelin halu selvittää äitinsä menneisyyttä, jotta hän ymmärtäisi paremmin erään lapsuutensa kesäpäivän kamalia tapahtumia. Laurelin äiti on iäkäs eikä hänellä ole tarinan alkaessa paljon elinaikaa. Laurelille tulee siis kiire selvittää äitinsä historia. Laurelin äiti Dorothy on elänyt nuoruutensa Lontoossa toisen maailmansodan aikana, ja tuolloin on ...

Kansikuva kustantajan sivuilta Sodassa ja rakkaudessa kertoo neljän englantilaisen nuoren elämästä toisen maailmansodan ensimmäisestä päivästä kesäkuuhun 1942. Yläluokkaisesta perheestä kotoisin oleva Mary ilmoittautuu sodan ensimmäisenä päivänä vapaaehtoiseksi toivoen jännittävää tehtävää esimerkiksi vakoojana. Sen sijaan hänet määrätään opettajattareksi ja lopulta hän päätyy opettamaan sekalaista joukkoa lapsia, joita ei ole evakuoitu pommitusten alta. Hilda on Maryn ystävä, joka toivoo löytävänsä pitkän ja komean, univormupukuisen miehen. Tom haluaa välttyä sodalta, toisin kuin ystävänsä Alistair joka värväytyy vapaaehtoiseksi melko pian sodan alettua. Alistair päätyy lopulta Maltalle, jossa saarto näivettää pikkuhiljaa koko varuskuntaa kuukausia kestävien pommitusten aikana. Tom päätyy opetusvirastoon virkamieheksi ja tutustuu Maryyn työnsä kautta. Neljän päähenkilön lisäksi mukaan mahtuu lukemattomia mielenkiintoisia sivuhenkilöitä. Kirjan henkilöt ovat persoonallisia ja...

Kansikuva kustantajan sivuilta Ruokarouva on neljäs osa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjassa, joka seuraa Ida Erikssonin elämää 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomessa. Vaikka Ida on kuvitteellinen henkilö, hänen polkunsa risteää useiden tunnettujen suomalaisten kanssa. Sarjan myötä pääsee kurkistamaan näiden merkkihenkilöiden arkeen ja juhlaan tuon ajan ihmisen näkökulmasta. Ida on tähän mennessä ollut palveluksessa Topeliuksella, Sibeliuksella ja Edelfeltillä, ja tavannut siinä sivussa paljon muita meillekin tuttuja ihmisiä. Neljännessä osassa Ida palaa Ruotsista tyttärensä kanssa ja perustaa täysihoitolan Albergaan. Naapureina Idalla ja Kirstillä on Viivi-rouva sekä Ville Vallgren, ja heidän avullaan Ida ja Kirsti kotiutuvat Albergaan nopeasti. Kun rakennustyöt saadaan vihdoin valmiiksi, täyttyy talo pikkuhiljaa uusista asukkaista. Täysihoitolan ylläpitäminen on kovaa työtä, ja yhä kovemmaksi se muuttuu kun sodan uhka nousee Suomenkin ylle. Ruokatavaroista on pulaa ja...

Kansikuva kustantajan sivuilta. Minua kiinnostaa henkinen perintö, joka kulkee sukupolvelta toiselle. Olen hamstrannut hyllyyni kirjoja esimerkiksi sotatraumojen siirtymisestä seuraaville sukupolville, ja nyt luin Sofia Torvaldsin uutuuden, jossa hän pohtii omaa taustaansa ja erityisesti sukunsa äitien tapaa toteuttaa äitiyttään. Kirja on pieni ja ohut, alle 150-sivuinen, mutta silti siihen mahtuu paljon. Kokonaisuus koostuu pienistä hetkistä suvun menneisyydessä, kronologisesti teksti ei etene. Kieli on kaunista ja hiukan runollistakin. Laajan suvun eri henkilöiden hahmottamisessa auttavat sisäkansiin painetut sukupuut ja kuhunkin henkilöön liitetyt luonnehdinnat jotka toistuvat pitkin kirjaa. Jokaisella suvun äidillä on ollut oma tapansa toteuttaa äitiyttä omassa ajassaan ja siihen liittyvässä kulttuurissa. Kukaan heistä ei ole ollut täydellinen äiti, vaan heistä löytyy enemmän ja vähemmän rosoisuutta. Luonteenpiirteistä ujous nousee useamman kerran esille. Sukuun kuuluu...

Kansikuva kustantajan sivuilta Kaukaiset hetket on ollut näkyvästi esillä sekä blogeissa että kaupoissa. Vaikka olenkin lukenut muutaman arvion kirjasta, ei tarina tuntunut minusta niin houkuttelevalta että olisin varta vasten hankkinut sen luettavaksi. Muutama viikko sitten se kuitenkin tarttui mukaani kirjaston esittelyhyllystä. Muistelin pitäneeni edellisestä lukemastani Mortonin kirjasta , joten päätin antaa tälle mahdollisuuden. Ja hyvä oli että annoin, sillä sen reilut 700 sivua hupenivat muutamassa päivässä. Muistelen että samoin taisi käydä myös Hylätylle puutarhalle aikoinaan. Pidän Mortonin tyylistä ja tavasta kirjoittaa, jossa minusta näkyy se että hän on opiskellut draamaa aikoinaan. Vaikka lukemani tarinat yleensä heräävätkin silmieni edessä eloon, Mortonin kohdalla mielikuvat tuntuvat elävämmiltä ja tarkemmilta kuin tavallisesti. Kirjan alku muistutti minua Sarah Watersin kirjasta Vieras kartanossa , joka oli ahdistava lukukokemus ja jäi pitkäksi aikaa p...

Kuva kustantajan sivuilta Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt aikaa monenlaisten kiireiden vuoksi. Siksi koin pienen piston kun katsoin uusimman suomennetun Flavia-dekkarin etulievettä. Ensimmäistä kertaa blogini historiassa minua on siteerattu kirjan etuliepeessä! Olen kovasti otettu moisesta kunniasta ja herättelen sen myötä blogia talvihorroksesta. Kemistinalku-harrastelijasalapoliisi Flavian elämässä vietetään joulun aikaa. Buckshawn kartano kuhisee elämää, sillä Flavian isä on rahavaikeuksissaan antanyt filmiryhmän tulla kuvaamaan elokuvaa kartanoon. Talo vilisee kuuluisia näyttelijöitä ja avustavia henkilöitä, ja tietysti myös kyläläiset ovat kiinnostuneita kartanon erikoisista vieraista. Flavia itse aikoo selvittää joulupukin salaisuuden ja virittelee tälle ansoja kartanon katolle hyisestä ilmasta huolimatta. Kaikki ei kuitenkaan mene käsikirjoituksen mukaan, ja elokuvan päänäyttelijätär löydetään yllättäen kuolleena kyläläisille pidetyn esityksen jälkeisenä ...

Kuva kustantajan sivuilta Sinisen kuoleman kuvasta olette ehkä jo lukeneetkin kirjamessukuulumisteni yhteydessä. Kyseessä on siis rikoskomisario Mikko Porvalin ensimmäinen romaani, tietokirjoja häneltä on ilmestynyt jo useampia. Sinisen kuoleman kuva on ensimmäinen osa kolmiosaisessa Karelia Noir -sarjassa, ja tämä ensimmäinen osa sijoittuu pääasiassa Viipuriin 1920-luvulla. Kirjan kertojana toimii Jussi Kähönen, tuore nuorempi komisario Viipurin Etsivästä Toimistosta. Toisena päähenkilönä toimii hänen ystävänsä, työtoverinsa ja esimiehensä Salomon Eckert. Kaksikon työsarkaan kuuluu kieltolain noudattamisen valvonta, mikä ei ole kovin yksinkertaista eikä aina turvallistakaan. Porvali kertoi pyrkineensä kuvaamaan poliisin työtä sellaisena kuin se oikeassa elämässä on eikä sellaisena kuin tv:n rikossarjat sen meille esittävät. Niinpä Eckert ja Kähönen joutuvat taipumaan ylempiensä tahtoon, jättämään tärkeät tutkimukset kesken toisen jutun takia ja kokemaan säästöjen vaikut...

Oppinut neiti on odottanut lukemista aika kauan. Muistaakseni ostin tämän muutama vuosi sitten tarjouksesta, ja se päätyi hyllyyn odottamaan sopivaa hetkeä. Ehkä äskettäin luettu Paperiprinssi innosti tarttumaan tähänkin. Sofia Malm on Smolnan käynyt oppinut neiti, joka elättää itsensä omalla palkallaan. Hän on siis harvinaisuus aikansa naisten joukossa, eivätkä kaikki, säätyläiset varsinkaan, hänen tapaansa varauksetta ihaile. Tarina alkaa Pietarista, jossa Sofia tapaa Christian Hackfeltin, oikeastaan kirjaimellisesti törmää tähän. Heidän tiensä risteävät tarinan edetessä moneen otteeseen, Pietarin jälkeen Lapissa Porojärven pappilassa, Solbergan ja Silvan kartanoissa sekä Helsingin seurapiireissä. Rakkautta on ilmassa, mutta ympäristön odotukset ja toiveet painavat sekä Sofiaa että Christiania. Kirjassa mielenkiintoisinta oli Lapin kuvaus. Muistaakseni en ole ennen lukenut Utrion teosta, jossa tapahtumat sijoittuisivat näin pohjoiseen, joten ympäristönvaihdos oli virkist...

Kuva kustantajan sivuilta Kaari Utrion uutuusromaanissa * päästään kurkistamaan mielenkiintoiseen aiheeseen, paperinvalmistukseen. Paperi on niin jokapäiväinen asia, ettei sen valmistusta sen ihmeemmin tule miettineeksi. Ala-asteella olen kyllä tehnyt muutaman arkin omaa paperia, ja ihastelen mielelläni kauniita käsintehtyjä papereita kun niitä vastaan tulee. 1800-luvulla paperin valmistus oli vielä käsityötä, koneellinen paperinvalmistus oli vasta tulossa Suomeen vaikka Englannissa koneita jo olikin. Tarina alkaa päivästä, jolloin Sebastian Ross palaa Suurkosken paperiruukille vammautuneena merikapteenina. Hänen isänsä, edellinen ruukinpatruuna, on kuollut ja ruukin johto on ollut jo jonkin aikaa Sebastianin tädin, Gustava Rossin ja Wilhelmine Falkenstenin sekä ruukin paperimestarin hoidossa. Uutta patruunaa tervehditään ristiriitaisin tuntein, sillä työläisten tulevaisuus riippuu nyt Sebastianista. Keppien varassa ja tuskaisen näköisenä liikkuva uusi patruuna ihmetyttää...

Kuva kustantajan sivuilta Sopimus vie lukijan toisen maailmansodan aikaiseen Saksaan, joka kulkee Führerin johdolla voitosta voittoon. Katherina ja Peter solmivat sopimusavioliiton toisiaan näkemättä ja tuntematta. Sopimuksesta hyötyvät molemmat: Peter pääsee rintamalta lomalle ja Katherinalle on luvassa leskeneläke jos Peter kaatuu. Katherinalla ja Peterillä on pari viikkoa aikaa tutustua toisiinsa, ja vastoin kaikkia oletuksia he rakastuvat. Peter palaa loman jälkeen rintamalle valtaamaan Saksalle lisää tilaa ja Katherina jää vanhempiensa luokse Berliiniin ja huomaa odottavansa lasta. Katherinan isällä on suhteita, ja he pääsevät muuttamaan pienestä asunnostaan loisteliaaseen huoneistoon toiselle puolelle kaupunkia. Asunto on tietysti ollut juutalaisten, jotka on häädetty kodistaan. Sodasta huolimatta Katherinan perhe elää suhteellisen mukavasti, vaikka nälkä vaivaa kotirintamaakin. Menetyksiltä Katherinankaan perhe ei kuitenkaan välty. Berliinissä muisto Peteristä antaa Kat...

Kuva kustantajan sivuilta Kirjeitä saarelta on kirjeromaani, jossa kaksi maailmansotaa limittyvät toisiinsa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Elspeth Dunn, nuori runoilija Skyen saarelta, saa ensimmäisen ihailijakirjeen amerikkalaiselta David Grahamilta. Kirjeenvaihto jatkuu ja muuttuu ystävyydeksi ja lopulta rakkaudeksi kunnes sota muuttaa molempien elämän. Toisen maailmansodan aikana Elspethin tytär Margaret kirjoittaa sodassa olevalle Paulille ja kotiin äidilleen. Elspeth varoittaa Margaretiä rakastumasta sodan aikana, eikä Margaret voi ymmärtää, miksi äiti on asiasta niin kiihtynyt. Elspethin ja Margaretin taloon osunut pommi paljastaa kätketyt kirjeet Elspethin nuoruudesta, ja Elspeth lähtee kirjeet mukanaan etsimään menneisyyden haamuja. Margaretille jää vain yksi kirje, jonka joku David on kirjoittanut jollekin Suelle, eikä hän ymmärrä mitä tekemistä hänen äidillään on kirjeiden kanssa. Elspeth ei ole kertonut Margaretille juuri mitään elämästään ennen hänen syntymäänsä...

Kuva kustantajan sivuilta Löysin Hope Riverin kätilön jonkun blogitekstin perusteella, taisin lukea molemmista osista esittelyn ennen kuin innostuin varaamaan kirjoja. Hope Riverin kätilö on ilmestynyt suomeksi viime vuonna ja sen jatko-osa ilmestyi englanniksi tänä keväänä. Hope Riverin kätilö kertoo Patience  Murphystä, Hope Riverin kaivoskylän kätilöstä. Hänellä on takanaan vaiherikas menneisyys ja hän on Hope Riverissä poliisia paossa. Ystävänsä ja opettajansa rouva Kellyn kuoltoa Patiencen on hoidettava alueen synnytykset, vaikka hän on kaikkea muuta kuin varma pätevyydestään. Vastentahtoisesti hän ottaa apulaisekseen Bitsyn, nuoren mustan tytön, joka muuttaa hänen luokseen ja avustaa häntä synnytyksissä opetellen samalla ammattia. Patiencen epäilyistä huolimatta hänestä ja Bitsystä tulee toimiva työpari ja hyvät ystävät. Talous on painunut vaikeaan lamaan ja kaivoskylän asukkaat jäävät yksi toisensa jälkeen työttömiksi. Kätilö kutsutaan usein vasta viime het...

Kuva: #kirja-sivuilta Tämä kirja oli niin hieno, että tuntuu vaikealta saada kirjoitettua siitä mitään. 544 sivua hupenivat vauhdilla, ja viimeisen sivun jälkeen tarina jäi pyörimään ajatuksiin päiväkausiksi. Kirjan kieli on kaunista, sota rumaa. Kirja kertoo kahdesta lapsesta, Marie-Lauresta ja Werneristä. Marie-Laure sokeutuu nuorena, mutta oppii isänsä auttamana toimimaan arjessa. Marie-Lauren isä on Pariisin luonnontieteellisen museon lukkoseppä, ja Marie-Laure viettää aikansa museossa isän työskennellessä. Sodan sytyttyä museon kokoelmat siirretään turvaan ja Marie-Lauren isä saa kätkettäväkseen arvokkaan, tarinan mukaan kirotun jalokiven Liekkien meren. Marie Laure päätyy isänsä kanssa Bretagneen Saint-Malon kaupunkiin sotaa pakoon. Werner on saksalainen orpo, joka asuu kaivoskaupungissa orpokodissa. Hän on kiinnostunut radioista eivätkä hänen taitonsa jää huomaamatta. Hänet lähetetään SS-yksikön kadettikoulutukseen, josta hän lopulta päätyy radiolähetyksiä paikantav...

Kuva kustantajan sivuilta Enni Mustosen kirjat ovat aina odotettuja, ja erityisesti olen pitänyt tästä Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjasta. Siinä seurataan Idan elämää, joka sivuaa suomalaisten kuuluisuuksien elämiä 1800-1900 -lukujen vaihteessa. Ensimmäisessä osassa (Paimentyttö) Ida oli Topeliusten pikkupiikana, toisessa (Lapsenpiika) Sibeliusten lastenhoitajana ja tässä kolmannessa osassa Idasta tulee Albert Edelfeltin emännöitsijä. Pidän historiallisista romaaneista, koska opin niistä aina jotain vähän kuin vahingossa. Koulussa historian tunneilta ei ihmeemmin tietoa jäänyt päähän, tai ainakin se on sellaisina irrallisina osasina, joita en osaa liittää oikein oikeaan aikaan enkä yhteyteen. Historialliset romaanit ovat siitä hyviä, että niissä tapahtumien ja henkilöiden ympärillä on tarina. Ja näistä kirjoista jää kummasti päähän ne pienet nippelitiedot suurempien linjojen lisäksi. Ehkä koulussa pitäisikin lukea historiallisia romaaneja oppikirjojen sijaan? Emännöitsi...

Miksi kummittelevia kirjoja pitää aina alkaa lukea illalla kun on yksin kotona, varsinkin kun asuu vanhassa talossa? Tätä mietin kun laskin kirjan yöpöydälle puoli kahden aikaan yöllä ja yritin saada nukuttua. Tiesin kyllä jo kirjaa valitessani että tämä ei ehkä ole parasta mahdollista iltalukemista mutta ehkä nyt muistan taas valita vähän tarkemmin. Kirja oli hyvä ja tarina mielenkiintoinen. Siitä ehkä kertoo sekin, että luin lähes 600-sivuisen opuksen kolmessa päivässä ja tein kyllä muutakin kuin luin. Tarina etenee aika verkkaisesti, mutta silti pitää lukijaa otteessaan. Rauhallisten jaksojen välissä on hyytäviä kohtia, ja kun rauhaa on jatkunut jonkin aikaa niitä alkaa jo odottaa. Tätä kirjaa ovat lukeneet monet muutkin bloggaajat, joista osa on sitä mieltä, ettei kirja ole kovin jännittävä ja osan mielestä se on hyvinkin jännittävä. Jännittävyys tuntuu tämän kirjan kohdalla olevan siis lukijakohtaista, mutta minulla ainakin pulssi kohosi aina välillä. Olen tietoisesti välte...

Kuva kustantajan sivuilta. Nell on nelivuotias, kun hänet löydetään Maryboroughin satamasta Australiasta. Tyttö istuu laiturilla valkoisen matkalaukun päällä yksinään. Satamassa työskentelevä Hugh ottaa tytön kotiinsa ja kun kukaan ei kysele häntä, Nell jää perheeseen. 21-vuotissyntymäpäivänään hän saa kuulla olevansa löytölapsi, ja hänen elämänsä muuttuu tiedon myötä kokonaan. Nell alkaa jäljittää oikeaa perhettään, ja päätyy lopulta 1970-luvulla Englantiin ja Cornwallissa sijaitsevaan rantataloon. Retkensä jälkeen hänen tyttärentyttärensä Cassandra muuttaa yllättäen hänen luokseen asumaan, ja mysteerin selvittäminen jää kesken. Vuosia myöhemmin Cassandra perii Nellin, ja huomaa saaneensa myös talon Cornwallista. Cassandra lähtee Englantiin selvittämään, miksi isoäiti oli ostanut talon Cornwallista, mutta ei koskaan maininnut siitä. Cassandra jatkaa Nellin aloittamaa työtä, ja alkaa selvittää Nellin taustaa. Nellin historiaan kiinteästi liittyvä Kirjailijatar eli Eliza Makepe...

Parin viikon loma alkoi ja se tuo mukanaan myös aikaa lukemiselle. Lukeminen onkin jäänyt vähän vähemmälle, esimerkiksi toukokuussa olin saanut vain yhden kirjan loppuun asti. Lomalukemiseni aloitti Enni Mustosen Lapsenpiika, jota olin pitkään odottanut. En ehtinyt lukea kirjaa ihan yhdeltä istumalta, vaikka jos aika olisi antanut myöden olisin varmaan niin tehnyt. Tällä kertaa oli oikeastaan ihan hyvä, että jouduin pätkimään lukemistani, sillä siten kirjakin kesti kauemmin. Vaikka tarina oli hyvä ja mielenkiintoinen, huomasin ajattelevani että se toistaa jossain määrin Mustosen muiden kirjojen tarinoita. Tämä ei minua haitannut, koska pidän Mustosen tyylistä ja opin jälleen uusia asioita Suomen historiasta, mutta pieni osa minusta oli silti vähän kyllästynyt ennalta-arvattavuuteen. Olen toivottoman huono muistamaan historiallisia tapahtumia ja varsinkin niiden ajankohtia, vaikka historia kiinnostaakin. Historiallisten romaanien kautta pystyn kuitenkin muodostamaan historiasta pal...