Kasoittain kirjoja

Kuva kustantajan sivuilta Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt aikaa monenlaisten kiireiden vuoksi. Siksi koin pienen piston kun katsoin uusimman suomennetun Flavia-dekkarin etulievettä. Ensimmäistä kertaa blogini historiassa minua on siteerattu kirjan etuliepeessä! Olen kovasti otettu moisesta kunniasta ja herättelen sen myötä blogia talvihorroksesta. Kemistinalku-harrastelijasalapoliisi Flavian elämässä vietetään joulun aikaa. Buckshawn kartano kuhisee elämää, sillä Flavian isä on rahavaikeuksissaan antanyt filmiryhmän tulla kuvaamaan elokuvaa kartanoon. Talo vilisee kuuluisia näyttelijöitä ja avustavia henkilöitä, ja tietysti myös kyläläiset ovat kiinnostuneita kartanon erikoisista vieraista. Flavia itse aikoo selvittää joulupukin salaisuuden ja virittelee tälle ansoja kartanon katolle hyisestä ilmasta huolimatta. Kaikki ei kuitenkaan mene käsikirjoituksen mukaan, ja elokuvan päänäyttelijätär löydetään yllättäen kuolleena kyläläisille pidetyn esityksen jälkeisenä ...

Kuva kustantajan sivuilta Flavia de Luce pääsee taas näyttämään kyntensä salapoliisina, kun Buckshawn kartanon maille majoittunut mustalaisnainen lähes murhataan. Tapaukseen liittyy paljon hämäriä asianhaaroja, kuten rikospaikalla tuntuva kalanhaju ja kummallisesti katoavat ja uudelleen ilmestyvät tavarat. Vanha ennustajaeukko ei jää ainoaksi väkivallan uhriksi, vaan Flavia löytää toisenkin uhrin, jälleen kartanon mailta. Rikoksen selvittelyn ohessa Flavia etsii johtolankoja omasta äidistään jota ei koskaan ehtinyt tuntemaan. Häntä huolettaa myös kartanon taloudellinen tilanne, sillä vararikko vaikuttaa väistämättömältä, vaikkei isä suostukaan asiaa enempää valaisemaan. Flavian siskot tuovat mieleeni Tuhkimon ilkeät sisarpuolet, sillä vaikkei Flaviaa nyt suorastaan orjuuteta niin ei häntä kovin kauniistikaan kyllä kohdella. Onneksi Flavian oveluus tekee kostamisesta suloista. Flavia-dekkareihin on ihana upota, sitä suorastaan sukeltaa jonkinlaiseen vanhanaikaiseen dekkari...

Kuva kustantajan sivuilta Ihana Flavia de Luce on vauhdissa taas. Sarjan toisessa osassa Bishop's Laceyn kylään pysähtyy maankuulu nukketeatteri auton hajottua hautausmaan kupeeseen. Kyläläiset pääsevät nauttimaan teatterista, mutta näytöksessä kaikki ei suju käsikirjotuksen mukaan. Epäilyttävä kuolemantapaus saa Flaviankin liikkeelle, onhan hän aiemminkin auttanut poliisia murhatutkimuksissa varsin menestyksellisesti. Tapauksen tutkimukset vievät Flavian syvälle oman kylän juoruihin, eivätkä kaikki tapahtumat lopulta taida ollakaan niin sattumanvaraisia kuin luullaan. Pidin sarjan ensimmäisestä osasta ja niin pidin tästäkin. Näissä kirjoissa kieltä käytetään herkullisesti ja suomennokset ovat olleet hyviä. Monessa kohdin on varmasti saanut miettiä tarkkaan käännöstä, sillä kielikuvat ovat välillä hyvinkin värikkäitä. Flavialla on jatkuvasti vauhti päällä, ja minulle tulee edelleen Flaviasta mieleen Pikku Myy. Kuolema ei ole lasten leikkiä oli ehkä hitusen rauhallisemp...

Tämä kirja on houkutellut jo pitkään ihanan kantensa takia. Varausjonot ovat olleet aika pitkät, joten bongasin tämän kirjaston palautushyllystä vasta vähän aikaa sitten. Ja olihan tämä hyvä, kun tottui ensin vähän erilaiseen kerrontaan. Flavia de Luce on 11-vuotias kemistinalku, joka päätyy selvittämään kotinsa puutarhaan kuolleen miehen murhaa. Hänen intohimonsa on kemia, jonka salat hän on opetellut itsekseen. (Kirjaa lukiessa tulee ihan huomaamatta kerrattua myös kemian tietojaan.) Flavia asuu isänsä ja kahden isomman sisarensa kanssa Buckshaw'ssa Englannin maaseudulla 1950-luvulla. Flavia ei tule siskojensa kanssa toimeen eikä isästäkään ole paljon seuraa, joten murhan selvittely taitaa olla ihan hauskaa vaihtelua melko yksitoikkoiseen arkeen. Tarina on kerrottu minä-muodossa, mikä vaatii aluksi vähän totuttelua. Kun tyyliin pääsee sisälle, se toimii mielestäni hyvin. 11-vuotias katselee maailmaa eri tavalla kuin aikuinen, ja vaikka Flavia onkin aika varhaiskypsä niin...