Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2021.

Wendy Mitchell: Joku jonka tunsin. Minä ja Alzheimer

Kuva
Muistiviikon kirjavinkki. Koska minulla oli aika stereotyyppinen käsitys Alzheimerin taudista, halusin oppia asiasta lisää. Aihe ei onneksi ole tällä hetkellä ajankohtainen, mutta meidänkin suvussamme on kuitenkin ollut Alzheimeriä sairastaneita henkilöitä. Wendy Mitchellin kirja tuntui sopivalta tietokirjalta aiheesta, ja olin utelias lukemaan, miten Alzheimerin tautia sairastava kokee oman sairautensa ja sen kanssa elämisen. Joku jonka tunsin  on siis omaelämäkerrallinen kirja muistisairauden sairastamisesta ja kirjastosta se löytyy luokasta 59 eli lääketieteen kirjojen joukosta. Kirjan alussa Mitchellillä on joitakin kummallisia oireita, joiden vuoksi hän hakeutuu lääkäriin. Hän huomaa muistinsa hiukan heikenneen, mutta hän myös kaatuilee selittämättömästi sileällä tiellä ja huomaa ettei pysty kääntymään autolla risteyksistä oikealle. Omalääkäri ei ensin huolestu muistiongelmista ja sumuisesta olosta, mutta lopulta Mitchell pääsee sellaisen henkilön vastaanotolle, joka ottaa hänet t

Petri Tamminen: Se sano

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Tiedättekö sen tunteen, kun on illalla jo ihan poikki, mutta ei haluaisi ihan vielä mennä nukkumaan? Silloin ei puhti ja keskittymiskyky oikein enää riitä kovin kummoisiin suorituksiin ja paksuun romaaniin on vaikea tarttua. Se sano  oli ihan täydellinen kirja tällaiseen tilanteeseen, sillä se sisältää monta pientä tarinaa ja on pieni ja ohut. Kirjan sisältö ei kuitenkaan ole mitenkään kovin kevyttä luettavaa, päin vastoin. Tamminen on koonnut kirjaan lausahduksia, jotka ovat syöpyneet todellisten ihmisten mieliin loppuelämän ajaksi, sekä hyvässä että pahassa. Monet niistä tunnistaa itsekin ja pystyy samaistumaan henkilöiden tunteisiin. Minulle jäi tunne, että suurin osa tarinoista oli negatiivissävytteisiä, mutta voi olla että herkkyydessäni tulkitsin osan neutraaleista kielteisiksi. Osa oli oikeasti ihan kamalia, monet niist

Näytönsuojakalvojen suurkuluttaja

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Olen välillä varsinainen säheltäjä, ja kiireinen arki kahden pienen lapsen kanssa ei varsinaisesti vähennä sähellyksen määrää. Puhelin ei aina tunnu pysyvän menossa mukana, ja nykyiset älypuhelimet ovat hieman herkkänahkaisia etenkin näyttöön kohdistuvien kolhujen suhteen. Siksi puhelimeni on vuorattu hyvällä kotelolla ja lisäksi vielä panssarilasisella näytönsuojalla. Luen tai kuuntelen kirjoja yleensä jollain näistä: puhelimella tai pädillä. Kaikilla on tukevat kotelot. Käytän puhelinta kaiken muun ohella myös lukemiseen. Käytän vaihtelevasti eri e- ja äänikirjapalveluita, jotka ovat olleet erityisesti pikkulapsiaikaan erinomaisia: pystyn varastamaan lukemiselle hetkiä esimerkiksi varmistaessani että nuorempi nukahtaa päiväunilleen, kuuntelemalla äänikirjaa lenkillä tai lukemalla ihan nopeasti muutaman sivun silloin kun satu

Haruki Murakami: Norwegian Wood

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Huomaan että olen virittänyt itselleni jonkinlaisen laatukirjallisuushaasteen, sillä kirjahyllyyni on kasautunut useita keltaisen kirjaston kirjoja ja maailmankirjallisuuden klassikoita. Monet niistä ovat tulleet kotiini kirpputorilöytöinä muutamalla eurolla, joko pokkareina tai oikein kovakantisina. Norwegian Wood  on yksi näistä kirppislöydöistä, ja sen jälkeen vuoroaan odottavat esimerkiksi Piin elämä , Tikli ja Hiljainen tyttö . Olen monta kertaa ollut lainaamaisillani kirjastosta Murakamin teoksia, mutta jokin on aina saanut jättämään kirjat hyllyyn. Kevyempien viihdekirjojen jälkeen kaipasin jotain vähän syvällisempää ja Norwegian Wood  tuntui sopivalta siihen tarkoitukseen. Kirja kertoo nuoruuden ja aikuisuuden taitekohdasta, rakkaudesta ja sen hankaluudesta, mielenterveyden järkkymisestä ja monesta muusta. Se sijoittuu 1960-luvun Tokioon, ja siinä seurataan muutamaa vuotta nuoren yliopisto-opiskelija Torun elämästä. Hän koh

Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Olen kuullut paljon hyvää Colganin kirjoista sekä somessa että todellisessa maailmassa, ja olin ajatellut lukea tämän Uusia alkuja ja onnellisia loppuja  jo sen ilmestyttyä. Jostain syystä en kuitenkaan lukenut kirjaa heti tuoreeltaan, ja kaikkien kehujen jälkeen aloin suhtautua siihen jo vähän epäluuloisestikin. Epäluulo ei hälventynyt ensimmäisten sivujen aikana, sillä varsinaista tarinaa edeltää kirjailijan saateosuus ja hänen vinkkinsä hyviin lukupaikkoihin. Nämä tuntuivat minusta vähän kummallisilta, ja jostain syystä karsastan lukuohjeita kirjojen aluissa. Haluan päästä heti lukemaan ja rakentaa itse mielikuvani siitä, millaisia kirjan tarina ja henkilöt ovat. Verkkaisesta alusta huolimatta tipahdin kirjan maailmaan ihan täysillä viimeistään siinä kohdassa, kun kirjan päähenkilö Nina muuttaa Skotlantiin pitämään kirjakauppaa pakettiautosta käsin. Mikähän siinä on, että Skotlanti on jostain syystä sellainen mystinen paikka, jo