Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2021.

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa

Kuva
Kirjoitus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Luin tästä kirjasta ensimmäisen kerran kevään Kirjastolehdestä, jossa oli juttu Ann-Christin Antellista ja Puuvillatehtaan varjossa  -kirjan kirjoittamisesta. Antell työskentelee Turun kaupunginkirjastossa kirjastonhoitajana, ja vaikka en tunnekaan häntä henkilökohtaisesti, kiinnostuin kuitenkin kollegan kirjoittamasta kirjasta. Mielenkiintoni heräsi myös siksi, että kirja sijoittuu 1800-luvun lopun Turkuun. Olen asunut Turussa monta vuotta, ja pidän tuttuihin paikkoihin sijoittuvista kirjoista. On hauska bongata tuttuja paikkoja ja miettiä, miten maisema on runsaassa sadassa vuodessa muuttunut. Aloitin tämän kirjan kuuntelemalla sitä äänikirjana * Nextory -palvelun kautta. Kirjan alku teki minuun vaikutuksen, sillä siinä onnistuttiin kuvailemaan vanhanaikaista miljöötä jotenkin hirmuisen luontevasti. Ympäristön ja esimerkiksi esineiden kuvailu on tarkkaa, mutta ei alleviivaavaa: Antell mainitsee sopivasti ajankohtaan kuuluneita

Äänikirjojen avulla lisää kirjallisuutta kiireiseen arkeen

Kuva
Kirjoitus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Koronavuosi on ilmeisesti lisännyt erilaisten äänikirja- ja e-kirjasovellusten suosiota, ja minusta on hienoa, että lukeminen on kasvattanut suosiotaan. Pikkulapsiarjen keskellä lukemiseen jää harmittavan vähän aikaa, etenkin kun samalla opiskelee. En ole ollut kauhean innokas ottamaan maksullisia sovelluksia, vaan olen tyytynyt äänikirjoissa ja e-kirjoissa kirjastojen valikoimaan. Kirjastoissa ongelmana on kuitenkin kirjojen saatavuus: valikoima on kaupallisia palveluita suppeampi ja suosittuja kirjoja joutuu jonottamaan. Jonottamisessakaan ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun on useamman kerran käynyt niin, että laina-aika osuu samaan hetkeen esimerkiksi tenttisuman kanssa, ei kirjaa ole lopulta ehtinyt ollenkaan lukea ennen laina-ajan päättymistä. Nyt sitten päätin hyödyntää vaunulenkit kirjojen kuuntelemiseen, ja otin kokeiluun * Storytel -palvelun. Kirjastojen e-aineistopalveluihin tottuneena Storytelin valikoima oli hengä

Juha-Pekka Raeste ja Hannu Sokala: Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä

Kuva
Kirjoitus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä . K enellekään ei varmaan enää tule yllätyksenä se, miten esimerkiksi Facebook ja Google hyödyntävät käyttäjistään keräämäänsä tietoa. Sekin alkaa olla yleisesti tiedossa, miten sosiaalinen media on rakennettu aiheuttamaan riippuvuutta käyttäjilleen, ja miten niiden parissa vietettyä aikaa pyritään entisestään kasvattamaan mainostulojen takia. Uutisissa on myös ehkä tullut vastaan juttuja oikeudenkäynneistä joissa joitakin yhtiöitä on tuomittu maksamaan tavallisesta ihmisestä suurelta kuulostavia miljoona- ja miljardiluokan sakkoja. Kokonaiskuva siitä, miten suuret yhtiöt ja niiden entistä suurempien voittojen tavoittelu muokkaavat maailmaa, on kuitenkin monelle vieras. Sen jälkeen kun luin joitakin (naisille suunnattuja) sijoittamisoppaita (esimerkiksi Julia Thurenin mainion kirjan * Kaikki rahasta ), olen ollut hieman kiinnostuneempi esimerkiksi sanomalehtien taloussivuista. Kiinnostus ulottui myös tähän uutuuskirjaan, josta aja

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt

Kuva
Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkattu *tähdellä. Tervehdys pitkästä aikaa! Olen pitänyt näköjään vähän pidemmäksi venähtänyttä taukoa blogista, sillä aika on ollut kortilla elämäntilanteen ja opiskelujen vuoksi. Nyt olen kuitenkin lukenut muutamia sellaisia kirjoja, joista olisi ollut ihana päästä keskustelemaan muiden kanssa. Pandemiatilanteen takia elämme aika eristynyttä elämää, ja koska olen perhevapaalla, en pääse vaihtamaan kirjakuulumisia edes työkavereiden kanssa. Siispä ajattelin kirjata mietteitäni tänne blogiin, ja ehkä kirjoista syntyy keskusteluakin kommenttien kautta. Kuva kustantajan sivuilta Luin hetki sitten Eeva Kolun kirjan Korkeintaan vähän väsynyt. Asia siinä oli niin tuttua, että hämmennyin moneen kertaan lukiessani. Olen toki lukenut ennenkin useita uupumusta käsitteleviä kirjoja, mutta tässä ote on kovin henkilökohtainen ja siksi se herätti vastakaikua. Lisäksi Kolun tyyli kirjoittaa on erikoinen, mutta toimiva. Tekstissä vaihtelevat omakohtaise