Tekstit

Helena Steen: Paikka hyvässä perheessä

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Paikka hyvässä perheessä  osui silmiini todennäköisesti Helsingin kirjamessuilla, kuten moni muukin viime aikoina blogissa esitelty kirja. Kiinnostuin kirjan juonesta, jossa nuori Anni lähetetään Englantiin sisäköksi tätinsä mielestä kyseenalaisen käyttäytymisen vuoksi. Anni elää pienessä maalaiskylässä Karjalassa, ja hänen tapansa flirttailla poikien kanssa ja ehostaa itseään ovat olleet tädille kerrassaan liikaa. Anni lähtee kohti Englantia laivalla, jolla hän tapaa myös suomalaisen Martin ja viettää hänen kanssaan aikaa. Laivamatka on Annin viimeisiä vapauden hetkiä ennen palvelukseen astumista ja hän viihtyy Martin seurassa myös matkalla Hullin satamasta Lontooseen. Lontoosta Anni lähtee kohti Exeteriä ja palveluspaikkaansa. Kohtalaiseen vapauteen tottuneena hänen on vaikea sopeutua tarkkoihin sääntöihin ja odotuksiin, joi

Kirjoja kirjoista ja kirjoittamisesta

Kuva
Joulun välipäivinä luin kolme kirjaa, joiden aiheina olivat kirjat ja niiden kirjoittaminen. Jostain syystä kärsin kaunokirjallisuuden lukujumista, mutta onneksi kirjastolainojen joukossa on paljon myös tietokirjoja, ja jotenkin näitä kirja-aiheisia oli kertynyt pieneksi pinoksi asti. Hyllyyn jäi vuoroaan odottamaan vielä Kirsi Raninin Lukupiiri -kirja, joka olisi hyvin sopinut tähän joukkoon mukaan. Anneli Kannon Kirjoittamassa  on ollut jo jonkin aikaa kesken. Aloitin sen loppusyksystä, mutta jostain syystä se jäi keskeneräisenä odottelemaan vuoroaan muiden kirjojen kiilatessa sen edelle. Kirjassa Kanto kuvaa kirjailijan työtä ja toimeentuloa hyvin konkreettisesti ja kertoilevaan tyyliin. Kirjan tekstit tuntuvat ystävälliseltä kädenojennukselta sellaiselle, joka on kiinnostunut (kaunokirjallisuuden) kirjoittamisesta ja kirjailijan ammatista ylipäänsä. Luin kirjan itse kustannustoimittajan näkökulmasta, ja sainkin siitä paljon hyödyllistä tietoa kirjoitusprosessista. Tämän kirjan jälk

Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Totesin  Kirjeystäviä -kirjan  kohdalla, että joskus kirjan kansi on se juttu, miksi tartun tiettyyn kirjaan. Kansi oli tämänkin kirjan kohdalla se juttu, vaikka Myrkynkeittäjä  on saanut paljon myös näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Sekä Kirjeystäviä  että Myrkynkeittäjä  ovat HarperCollinsin kustantamia, joten siinä kustantamossa taidetaan panostaa erityisesti kansien taittamiseen. Myrkynkeittäjän  tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun lopun ja nykyhetken Lontooseen. Caroline on nykyhetkessä viettämässä Lontoossa kymmenvuotishääpäiväänsä yksin, koska on juuri saanut tietää miehensä pettäneen häntä. 1700-luvulla seurataan naisten apteekkia pitävää Nellaa, joka on erikoistunut tappaviin myrkkyihin. Aikana, jolloin naisen asema ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä olivat heikot, tarjosi Nella apua epämiellyttävistä miehistä

Sōsuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Tähän kirjaan taisin törmätä Instagramissa, ja kun vastaan oli tullut useampi kuva kirjan kannesta, laitoin kirjan varaukseen. Kirjan idea on viehättävän maaginen: pienessä antikvaarisessa kirjakaupassa vierailee puhuva kissa, joka pyytää Rintarō-pojalta apua kirjojen vapauttamiseksi. Rintarō on juuri menettänyt isoisänsä, joka on kuollut äkillisesti. Isoisä on ollut Rintarōn ainoa läheinen, ja nyt Rintarō jää käytännössä yksin pitämään pientä kirjakauppaa avoinna. Rintarō on lukioikäinen, joten hänen pitäisi käydä myös koulussa, mutta suru ja masennus aiheuttavat sen, että hän viettää päivänsä mieluummin yksin kaupassa. Kissa ilmestyy kirjakauppaan ylpeänä ja kopeana pyytämään Rintarōn apua. On olemassa jonkinlainen labyrintti, jossa on kirjoja vankina, eikä kissa kerro Rintarōlle tämän enempää apua pyytäessään. Vaikka Rintar

Eli Åhman Owetz: Kirjeystäviä

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Käsi ylös, kenelle kirjan kansi on yksi tärkeä luettavan kirjan valintaan vaikuttava asia. Minulle ainakin on, sillä kiinnostava kirjan kansi saa minut yleensä lukemaan takakannen ja selailemaan kirjaa muutenkin. Näin kävi myös Kirjeystäviä -kirjan kohdalla, jonka huomasin Helsingin kirjamessuilla HarperCollinsin osastolla ja laitoin saman tien kirjastoon varaukseen. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta myös siksi, että yksi erittäin olennainen tapahtumapaikka on Ruotsin maaseudulla kiertelevä kirjastoauto sekä paikallinen kunnankirjasto. En ihan heti muista toista kirjaa, jossa kirjastoauto olisi yhtä tärkeässä osassa. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun keski-ikäinen maatalon emäntä Malin vuodattaa muistilehtiön sivuille onnetonta avioliittoaan ja kosketuksen kaipuutaan. Kun hän tulee yllätetyksi, hän sujauttaa sivun käsissään

Kira Poutanen: Surun kartta

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Edellisestä postauksesta on kulunut jo kuukausi. Kirjamessuhuuman jälkeen on ollut muita kiireitä, ja myös pieni lukujumi on vaivannut: en ole tainnut lukea yhtään kokonaista kirjaa Itkosen Kaikki oli heidän - kirjan jälkeen. Poutasen Surun karttaakin  olen lukenut kauan. Aloitin sen lukemalla muutaman luvun kun käsittelin kirjaa lainauskuntoon, ja lainasin sen sitten itselleni. Pitkäksi aikaa kirjanmerkki jäi tuohon muutaman kymmenen sivun kohdalle, ennen kuin kurssitehtävä pakotti lukemaan kirjaa eteenpäin. Hidas lukutahti ei ole ollut tälle kirjalle ollenkaan huono ratkaisu, päin vastoin. Surun kartta  käsittelee suuria ja vaikeita teemoja, jotka on kirjoitettu aika lailla kaikkien suomalaisten kulttuuriin ja geeniperimään. Kirja kertoo ylisukupolvisista traumoista, oman identiteetin löytämisestä, äitiydestä ja siihen liitt

Juha Itkonen: Kaikki oli heidän

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Itkosen edellinen kirja Ihmettä kaikki  oli sellainen lukukokemus, että kirja ja sen tapahtumat ovat edelleen aika terävinä muistissani. Laitoin muutama viikko sitten töissä uutuuskirjoja lainauskuntoon, ja Kaikki oli heidän  tuli vastaan niissä kirjapinoissa. Kirjan kansikuva on jotenkin erikoinen, ehkä se sai tutustumaan takakannen tekstiin ja työpäivän päätteeksi huomasin lainanneeni sen tuoreeltaan itselleni. Tämä ei ollut (ainakaan minulle) mikään nopeasti ahmaistava viihdekirja. Käytin sen lukemiseen poikkeuksellisen paljon aikaa, ja palautin sen vasta kahden viikon laina-ajan päättyessä. Kirja tuntuu pursuilevan ajankohtaisia teemoja, jotka risteilevät ja törmäilevät toisiinsa. Keskiössä on kuitenkin miehen roolin muutos ja ylisukupolviset käyttäytymismallit, joita perataan sekä nelikymppisen Ilmari Pohjalaisen että hän