Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2019.

Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

Kuva
Moriartyn uutuuskirjassa tapahtumapaikkana on syrjäinen hyvinvointikeskus, johon yhdeksän henkilöä saapuu viettämään hyvinvointiretriittiä. Kaikki osallistujat ovat hyvin erilaisia, on sekä yksin tulleita, pariskunta että kokonainen perhekin. Jokaisella on omat syynsä retriittiin osallistumiselle, ja henkilöiden taustat alkavat selvitä vähitellen juonen edetessä. Vaikka keskuksen ympäristö on kaunis ja rauhallinen, sen toimintatavat ovat hieman erikoiset, ja retriitin puolivälissä osallistujat alkavat todella ihmetellä heihin sovellettuja metodeja. Kertojan näkökulma vaihtuu jatkuvasti, ja jokainen retriittiin osallistuja ja sen työntekijä on vuorollaan kertojana. Eniten tapahtumia katsotaan kuitenkin Francisin, uraansa murehtivan viihdekirjailijan näkökulmasta. Minä tykästyin häneen ja hänen huolettomaan tapaansa kohdata asioita, vaikka uran ja henkilökohtaisen elämän ongelmat aiheuttivatkin hänelle melkoista stressiä. Francis tuntui hahmona sellaiselta, joka olisi mukava tunt

María Dueñas: Ommelten välinen aika

Kuva
Ommelten välinen aika kertoo nuoren Siran elämästä Espanjan sisällissodan ja toisen maailmansodan aikana. Kirjan alussa Sira asuu Madridissa äitinsä kanssa ja opettelee ompelijan työtä. Vauhdikkaiden elämänmuutosten jälkeen Sira päätyy asumaan Marokkoon pakoon Madridin levottomuuksia. Alkuhuuman jälkeen hän huomaa tulleensa petetyksi ja olevansa jumissa Tetuànin kaupungissa, varattomana ja ilman ystäviä. Majatalon pitäjä ottaa hänet kuitenkin siipiensä suojaan, ja auttaa uudelleen elämänsyrjään kiinni. Lopulta Sirasta tulee Tetuànin suosituin muotiluomusten ompelija, ja ammatti johtaa hänet uudelle vaarallisemmalle uralle, kun hänet värvätään vakoojaksi Englannin salaiseen palveluun. Tartuin tähän kirjaan, sillä luin keväällä erinomaisen vakoojaromaanin, Koodinimi Alicen. Instagramista huomasin, että Ommelten välistä aikaa suositeltiin muille Koodinimi Alicen lukeneille. Tämä ei ollut minusta yhtä vauhdikas ja jännittävä, mutta eri tavalla hyvä kirja kuitenkin. Kirjan kautta tu

Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat

Kuva
Ajattelin lukaista tämän kirjan pikaisena välipalana tietokirjojen välissä. Tämä ei kuitenkaan ollut ihan niin kevyttä luettavaa kuin ajattelin, vaikka tarina olikin koskettava. Minä olen koiraihmisiä, ja voi olle että siksi tämän kirjan lukeminen tuntui pitkin matkaa vähän hankalalta. En oikein pitänyt kertojana olevan Nana-kissan nenäkkyydestä, vaikka piikikkään kuoren alla olikin lämmin sydän. Sen sijaan Satoru, kissan "omistaja" ja matkakumppani, tuntui mukavalta ja helposti lähestyttävältä henkilöltä, ainakin hänen ystäviensä ja kissansa kuvaamana. Kirjan juonena on Satorun ja Nanan matkustelu ympäri Japania Satorun vanhojen ystävien luona. Satoru joutuu luopumaan kissastaan, ja hän käy Nanan kanssa kokeilemassa, sopisiko joku ystävien kodeista Nanan uudeksi kodiksi. Juoni on yksinkertainen ja ennalta-arvattavakin, mutta tässä kirjassa se ei ole pääosassa. Yksinkertainen tarina antaa tilaa henkilöiden välisen vuorovaikutuksen kuvaamiselle, useimmiten Nana-ki

Elizabeth Gilbert: Big Magic. Uskalla elää luovasti

Kuva
Tämä kirja on värikkäällä kannellaan huudellut minulle kirjaston hyllystä moneen otteeseen. Se on julkaistu vuonna 2016, joten se on ehtinyt kiusata minua jo pidemmän aikaa. Pirteän kantensa takia se nostetaan usein esille hyllyssä, mutta jotenkin sen luokitus self-help -oppaiden joukossa on pitänyt minua etäällä. Lopulta kuitenkin otin ja kokeilin, ja kyllä, se kannatti. Gilbertin nimi voi olla tuttu Eat, pray, love - omaa tietä etsimässä -kirjasta tai samannimisestä elokuvasta. Pidin itse molemmista, ja luin Gilbertin seuraavankin kirjan, jossa hän pohtii naimisiinmenoaan. Näiden lukemisesta on kuitenkin jo vuosia aikaa, mikä sekin saattoi vaikuttaa nihkeään suhtautumiseeni. Vaikka tämä kirja löytyy ainakin omassa kirjastokimpassani elämäntaito-oppaiden luokasta, se voisi olla myös vaikka kirjoittamisen oppaiden joukossa. Sisältö painottuu siihen, miten omalle luovuudelleen voi antaa tilaa ja miten sen avulla voi päästä tekemään sitä mistä pitää. Eniten kirjassa käsitellään ki

Roope Lipasti: Rajanaapuri

Kuva
Lainasin Rajanaapurin kirjastosta opiskeluja varten, mutta se oli kyllä kelpoa kesälukemista muutenkin. Rajanaapurukset ovat kaksi hyvin erilaista luonnetta, toinen säntillinen, järjestystä rakastava, ja toinen ei niin säntillinen eikä kovin järjestystä rakastavakaan. Tämä ei niin säntillinen naapuri saa päähänsä rakentaa pihasaunan, ja siinä riittää säntillisemmälle osapuolelle ihmeteltävää koko kesäksi. Tarina on kirjoitettu tuon säntillisemmän naapurin näkökulmasta, ja on siis hyvin luultavaa, että hänen kuvauksensa naapuristaan on hieman epäluotettava ja puolueellinen. Kertoja tuntuu pohjimmiltaan pitävän naapuristaan (ja etenkin tämän vaimosta), vaikka epäileekin tämän kykyä toimia vastuullisena isänä ja kansalaisena. Naapuri on sitä tyyppiä, joka säntää heti tekemään kun saa idean, ja pysähtyy miettimään vasta myöhemmin, jos silloinkaan. Varsin sympaattinen ja aikaansaava tapaus, sillä kodin ja pihan lähes pysyvästä epäjärjestyksestä huolimatta saunan rakennuksen työvaihee

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

Kuva
Kuva kustantajan sivuilta . Luin Aikamatkustajan vaimon puolitoista vuotta sitten ja pidin siitä niin, että se taitaa edelleen olla parhaiden lukemieni listan kärjessä. Hänen varjonsa tarina -kirja sen sijaan on odotellut kirjahyllyssä kauan. En muista, mistä tai koska olen kirjan pokkaripainoksen hankkinut, mutta se on ollut hyllyssä useita vuosia. Jostain syystä nyt tuntui olevan hyvä hetki sen lukemiselle. Hänen varjonsa tarina on kummitustarina, jonka päähenkilöinä on kaksoset Julia ja Valentina. He perivät tätinsä Lontoossa sijaitsevan asunnon erikoisin ehdoin: heidän pitää asua siellä vuosi ennen kuin he voivat myydä sen, ja heidän vanhempansa eivät saa käydä asunnossa. Perintö on monella tapaa yllättävä ja hämmentävä, sillä täti, Elspeth, on kaksosten äidin kaksoissisar, joka on pidetty tytöiltä salassa. Lontoossa Elspethin miesystävä Robert suree Elspethin menettämistä ja odottaa kaksosten saapumista Lontooseen. Elpethin asunto on suuren ja vanhan Highgaten hautausmaan

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Kuva
Tänään luin loppuun skotlantilaisen kirjakauppiaan päiväkirjan. The Bookshop sijaitsee pienessä Wigtownin kaupungissa, joka on kirjan mukaan Skotlannin kirjallisuuskaupunki. Kirjassa kerrotaan kirjakaupan elämästä vuoden ajalta, helmikuusta 2014 helmikuuhun 2015. Jokaisessa merkinnässä on kerrottu netin kautta tulleiden tilausten määrä sekä kaupan sen päivän myynti ja maksavien asiakkaiden määrä. Päivittäiset myynnit eivät ole päätä huimaavia, mutta kirjakauppa tuntuu silti pärjäilevän kohtalaisen mukavasti. Päiväkirjassa kuvataan lähinnä kaupan tapahtumia ja asiakkaiden käyttäytymistä, mutta välillä kerrotaan pieniä pätkiä kauppiaan vapaa-ajastakin. Varsinaista lomaa hänellä ei koko vuonna ollut, mutta vapaapäiviä ja -hetkiä kuitenkin. Kirjan merkinnöissä nousee säännöllisesti esille muutama teema: asiakkaiden toilailut ja Amazonin ylivalta. Viihdyttävin teema on asiakkaiden oikkujen kuvaaminen, jonka Bythell tekee usein toteavaan mutta hieman hämmentyneeseen tai kiukkuiseen sä

Matt Haig: Huomioita neuroottiselta planeetalta

Kuva
Mainitsin edellisessä postauksessani Haigin tuoreen tietokirjan, Huomioita neuroottiselta planeetalta. Peräkkäin lukiessa nämä tuntuvat suorastaan sisarteoksilta, sillä tietokirjassa pureudutaan romaanin Kuinka aika pysäytetään keskeisiin teemoihin. Haig kertoo kirjassa paljon itsestään ja omista vaikeuksistaan pysyä järjissään nykyisessä online-yhteiskunnassa. Hän myös kuvaa konkreettisesti, miten hankalaa on toimia esimerkiksi sosiaalisen median suhteen järkevästi, vaikka tietää sen vaikutukset omaan mielenterveyteen. Kirjan pääasiallisena viestinä on se, että maailma ympärillämme on kieroutunut ja neuroottinen, ja sellaiseksi se yrittää tehdä myös kaikki ihmiset. Yhtenä mielenkiintoisena puolena kirjassa on tapa, jolla tuodaan näkyväksi mielenterveyspotilaan sisäistä maailmaa. Haig kuvaa avoimesti omia tuntojaan esimerkiksi paniikkikohtausten, ahdistuneisuuden ja masennuksen kanssa taistellessaan. Hän nostaa esille myös sen, miten mielenterveyden ongelmat näkyvät mediass

Matt Haig: Kuinka aika pysäytetään

Kuva
Löysin tämän kirjan (ja kirjailijankin) puolivahingossa. Näin jossain suosituksen kirjailijan tietokirjasta Huomioita neuroottiselta planeetalta, ja kun varasin sitä kirjastosta, klikkailin varauksiin myös tämän romaanin.  Kuinka aika pysäytetään kertoo nelikymppiseltä näyttävästä Tom Hazardista, joka todellisuudessa on elänyt lähes neljä sataa vuotta. Kirjan nykyhetkessä hän toimii lontoolaisen koulun historianopettajana, ja kertaa henkilökohtaisestikin tuntemaansa historiaa tulevaisuuden toivoille. Koska Tom vanhenee hyvin hitaasti, hänen pitää vaihtaa identiteettiä noin kerran kahdeksassa vuodessa. Kiertolaiselämä on ymmärrettävästi raskasta, ja Tom haluaisikin vain asettua aloilleen elämään tavallista elämää. Tom ei ole ainoa poikkeuksellisen hitaasti vanheneva ihminen. Heitä tuntuu olevan vähän joka puolella, ja heidän salaisuuttaan suojelee salainen seura. Seuran johtaja pelkää salaisuuden paljastumista ja vaatii siksi kaikilta hitaasti vanhenevilta todellisen itsensä

Enni Mustonen: Sotaleski

Kuva
Kuva Otavan sivuilta. Sotaleski on jo seitsemäs kirja Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjassa. Sarja seuraa historiallisten henkilöiden elämää tavallisen ihmisen näkökulmasta, ja sarjan päähenkilöiden kautta ollaan saatu kurkistaa esimerkiksi Topeliuksen, Sibeliuksen ja Edelfeltin elämään. Sarjan viimeisimmissä osissa olen kyllä jäänyt kaipaamaan sarjan alkupuolelta tuttua asetelmaa, jossa tutustutaan tarkemmin yhden historiallisen kuuluisuuden arkeen. Viimeisimmissä kirjoissa on kyllä vilahdellut tuttuja nimiä, mutta merkkihenkilöt eivät kuitenkaan ole olleet yhtä vahvasti tarinoissa läsnä. Sen sijaan historialliset tapahtumat, kuten Sotalesken talvi- ja jatkosota nousevat suurempaan rooliin arkisen elämän taustalla. Sotaleski-kirjan päähenkilönä on Idan tytär Kirsti, ja tapahtumat sijoittuvat tutun Leppävaaran lisäksi myös Karjalan kannakselle. Kirstin mies Iivo on mukana sotaa edeltävissä linnoitustöissä, ja Kirsti ja Viena pääsevät näkemään Karjalan kauniita ma

Täällä taas!

Lähes kaksi vuotta on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut, työ- ja perhearki vain on vaati osansa ja rajoitti kirjoittamiseen käyttämääni aikaa. Toisaalta bloginpito alkoi tuntua työläältä ja niin tuli pidettyä taukoa. Viime vuonna ehdin kuitenkin lukea paljon, ja tässä kevään aikana on herännyt uudelleen myös halu kirjoittaa ja keskustella luetuista kirjoista. Pääsen työssäni kirjastosihteerinä käsittelemään uutuuksia, joista monet tulee myös itse luettua. Tänä keväänäkin on ilmestynyt paljon ihania kirjoja, joita pääsen suosittelemaan myös asiakkaille. Tämän blogin yhtenä ajatuksena on vinkata luettavaa ja siten auttaa lukijoita ja kirjoja kohtaamaan toisensa. Viime aikoina olen lukenut tavalliseen tapaan kaunoa ja tietoa, ja lisäksi muutamia tenttikirjoja. Aloitin suomen kielen opinnot viime syksynä, ja ensi syksynä paneudun opiskeluihin täyspäiväisesti opintovapaan myötä. Silloin aloitan myös kirjallisuuden opinnot, ja odotan mielenkiinno