Roope Lipasti: Rajanaapuri

Lainasin Rajanaapurin kirjastosta opiskeluja varten, mutta se oli kyllä kelpoa kesälukemista muutenkin. Rajanaapurukset ovat kaksi hyvin erilaista luonnetta, toinen säntillinen, järjestystä rakastava, ja toinen ei niin säntillinen eikä kovin järjestystä rakastavakaan. Tämä ei niin säntillinen naapuri saa päähänsä rakentaa pihasaunan, ja siinä riittää säntillisemmälle osapuolelle ihmeteltävää koko kesäksi.

Tarina on kirjoitettu tuon säntillisemmän naapurin näkökulmasta, ja on siis hyvin luultavaa, että hänen kuvauksensa naapuristaan on hieman epäluotettava ja puolueellinen. Kertoja tuntuu pohjimmiltaan pitävän naapuristaan (ja etenkin tämän vaimosta), vaikka epäileekin tämän kykyä toimia vastuullisena isänä ja kansalaisena. Naapuri on sitä tyyppiä, joka säntää heti tekemään kun saa idean, ja pysähtyy miettimään vasta myöhemmin, jos silloinkaan. Varsin sympaattinen ja aikaansaava tapaus, sillä kodin ja pihan lähes pysyvästä epäjärjestyksestä huolimatta saunan rakennuksen työvaiheet seuraavat toisiaan hengästyttävää vauhtia, ja valmistakin lopulta tulee. Pieniltä tai isommiltakaan kommelluksilta ei tosin vältytä.

Rajanaapurin henkilöt ovat sympaattisia, karrikoituja hahmoja, joiden molempien sielunelämään pääsin kiinni. Kertoja tuntuu ensin vähän hankalalta tyypiltä, mutta tarinan edetessä hänen taustansa selittää hänen epäileväistä kiinnostustaan naapurin touhuihin. Naapuri sen sijaan on sellainen, johon samaistuin välillä ihan täysin: ideoita riittää eikä niiden toteuttamismahdollisuuksia ehditä sen kummemmin pohtia, kun hommiin on ryhdyttävä saman tien. (Mieheni kyllä väittää, että minussa on se ero, että saan hulluja ideoita, ja odotan että hän toteuttaa ne...) Naapurin kuusi lasta sekoittavat pakkaa entisestään, ja tekstin lomassa onkin kuolemattomia lausahduksia lasten suusta.

Tämä kirja on Lipastin ensimmäinen aikuisten romaani ja se on ilmestynyt vuonna 2012. Kirjaston uutuushyllyssä siihen ei siis enää törmää, mutta kannattaa nähdä se vaiva, että hakee sen muiden vanhempien romaanien joukosta luettavakseen. Suosittelen!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille