Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2013.

Anna-Lena Laurén: "Hulluja nuo venäläiset" : tuokiokuvia Venäjältä

Kuva
Tänään on tällä blogilla ollut 5000 sivun näyttöä. Melkoinen tuuri oli kuin satuin osumaan paikalle juuri tuon tasaluvun nähdäkseni. On mukava tietää että näitä juttuja lukee joku muukin, tai käy vaikka vain välillä vähän vilkaisemassa. Muista kiireistä johtuen lukeminen jää välillä harmistuttavan vähälle, eikä silloin tule tännekään kirjoitettua. Lyhyitä ja pidempiä taukoja siis on valitettavasti ollut, enkä usko että niistä kokonaan koskaan pääsenkään. Silti on aina ihanaa lukea toisten kommentteja luetusta kirjasta tai tekstistäni! Sitten asiaan, eli viimeisimpään lukemaani kirjaan. Teen kesällä muutamia kursseja, joista yksi käsittelee Venäjän kulttuuria. Tämä kirja on yksi kurssin taustalukemistoon kuuluvista teoksista, yhteensä niitä on neljä. Kolme nököttää jo kirjahyllyssä, yksi on vielä varattuna kirjastossa. Tämän kirjan valitsin oikeastaan välipalalukemiseksi viimeisen koulupäivän pitkiä taukoja viihdyttämään. Kirja on melko ohut (183 s.), nimi houkutteleva ja nopealla s

Ulla-Lena Lundberg: Jää

Kuva
Noniin, nyt on sivistetty itseään Finlandia-palkinnon voittaneella kirjalla. Teos oli kyllä lukulistallani pitkään ennen palkintoa tai ehdokkuutta, mutta sen lukemiselle jäi aikaa vasta nyt. Sain tämän joululahjaksi, ja siitä saakka se on koristanut hyllyäni. Odotukseni kirjasta eivät olleet kovin korkealla, lähinnä olin utelias lukemaan saaristolaisten elämästä. Olen lukenut Anni Blomqvistin Myrkyluoto- ja Anna Beata -sarjoja, ja pitänyt niissä kuvatusta karusta elämästä. Jää on miellyttävää luettavaa, kerronta on kaunista ja rauhallista. Viimeaikaisten dekkareiden jälkeen oli välillä sellainen olo, ettei kirjassa rupea tapahtumaan mitään. No, eihän Jää tarjoile tietenkään samanlaisia jännityksellä ahmittavia kohtia kuin monet lukemistani dekkareista.  Luotojen seurakuntaan muuttava nuori pappi perheineen on kirjassa pääosassa yhdessä seurakuntalaistensa kanssa. Pappi kuuntelee ja seuraa herkällä korvalla ja mielellä paikallisten elämää, ja sopeutuu perheineen pikkuhilj

Kathy Reichs: Luiden viesti

Kuva
Tämä onkin tällä erää viimeinen Reichsin kirja, joka löytyy hyllystäni. Kaksi tai kolme vielä lukematonta ovat lainassa, ehkä jatkan niiden parissa sitten joskus kun saan ne takaisin itselleni. Luiden viesti on yhdeksäs Temperance Brennanista kertova suomennettu kirja. Brennan on lupautunut johtamaan arkeologian oppiaineen harjoituskaivauksia, ja löydöt sieltä ovat odotustenmukaisia. Kunnes vastaan tulee aivan liian tuore ruumis ollakseen luonnollinen osa sewee-intiaanien ikivanhaa hautausmaata. Vaikka kaivaukset loppuvat, Brennan jää paikkakunnan kuolemansyyntutkijan kanssa selvittämään vainajan kuolinaikaa, -tapaa ja henkilöllisyyttä. Eikä hän tietysti selviä urakasta joutumatta hieman suurempaan seikkailuun. Työn ohella kirja kertoo myös Brennanin henkilökohtaisemmasta elämästä, esimerkiksi siitä, miten hän tasapainoilee etääntyneen miehensä Peten ja miesystävänsä rikostutkija Ryanin kanssa. Tämä kirja painottui mielestäni hieman enemmän näiden Brennanin henkilökohtaisten

Kathy Reichs: Pyhät luut

Kuva
Temperance Brennanin kanssa jatketaan, luin heti eilen kahdeksannen suomennetun kirjan. Hyllyssä odottaa vielä tästä seuraava osa, Luiden viesti, jota ehkä aloittelen tänään. Kesälomaviikko on siitä kätevä, että voi ilman huonoa omaatuntoa ahmia kirjoja toisensa perään. Pyhät luut johdattaa Brennanin Montrealista Jerusalemiin mystisen luurangon takia. Ruumiinavaukseen tulee hänelle entuudestaan tuntematon mies, joka antaa hänelle valokuvan luurangosta. Mies sanoo vain uhrin kuolleen tuon kuvan takia. Brennan ottaa yhteyttä arkeologiystäväänsä, joka lähes pillastuu valokuvasta ja kiertää tietoja saadakseen Montrealin ja Pariisin kautta ennen Jerusalemin kaivauksilleen pääsemistä. Luiden arvoitusta selvitellessään Brennan ja rikostutkija Andrew Ryan törmäävät myös muihin kiinnostaviin asioihin, jotka voisivat paljastuessaan vaikuttaa koko kristittyyn maailmaan. Pyhimyksen hautaa lukiessani olin sitä mieltä, että sivujuonia oli hiukan liikaa ja lukijan johdattelu ärsyttävää

Kathy Reichs: Pyhimyksen hauta

Kuva
Sain muutama vuosi sitten joululahjaksi yhden Reichsin Temperance Brennan -kirjan, ja tykästyin siihen niin että hankin saman tien kirja-alesta toisenkin. Näiden kahden jälkeen on ollut muutaman vuoden tauko, mutta nyt haalin taas alennusmyynneistä hiukan täydennystä Reichs-kokoelmaani. Pidän paljon kirjoihin löyhästi pohjautuvasta tv-sarjasta Bones. Aloin katsoa sarjaa vasta ensimmäisen kirjan luettuani, mutta kun sarja vei mennessään niin kirjat jäivät. Pyhimyksen hautaa lukiessa oli hauska löytää kirjasta muutamia yhteneväisyyksiä sarjan kanssa, vaikka kirjat tosiaan ovat ihan erilaisia kuin sarja. Pyhimyksen hauta on toinen tohtori Brennanista kertova kirja. Tohtori Brennan on oikeusantropologi, joka tutkii luita selvittääkseen mm. uhrien ikää, sukupuolta, kuolemisajankohtaa ja kuoleman aiheuttaneita välineitä. Brennan asuu ja työskentelee sekä Montrealissa Kanadassa että Yhdysvalloissa Pohjois-Carolinan Charlottessa. Kirjan tapahtumat kulkevat Montrealista Charlotte