Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2021.

Tunnelmia Helsingin kirjamessuilta

Kuva
*Kiitos Messukeskukselle messulipuista! Kävin messuilla torstaina 28.10. Oli ihana päästä nauttimaan messutunnelmasta ja kierrellä kustantajien ja kirjakauppojen osastoja. Kuuntelin myös monta mielenkiintoista haastattelua ja silmäilin hiukan antikvaarien valikoimia. Tykkäsin messuhallin uudesta pohjakartasta kovasti, minusta messuilla oli nyt helpompi liikkua. Pidin erityisesti siitä, että Senaatintori-lavan katsomo oli niin suuri, että istumapaikan sai ihan varmasti. Kotiinviemisiksi sain valtavan määrän ihania kirjavinkkejä, ja kirjaston varauslistani kasvoikin aika monella nimikkeellä. Ostin mukaan lastenkirjoja ja muutaman täytettävän kirjan itselleni sekä pitkään metsästetyn seinälle laitettavan maailmankartan, joka löytyi Metsäkeskuksen osastolta. Sopivaa maailmankarttaa on etsitty jo aika kauan, ja nyt sattui kohdalle eläinten kuvilla varustettu selkeä kartta, jossa on myös maatunnukset aikuisten hataran maantiedon tueksi. Päämäärättömän kuljeskelun lisäksi olin katsonut messuo

Helsingin kirjamessuille!

Kuva
*Olen saanut lipun kirjamessuille Helsingin messukeskukselta. Helsingin kirjamessut ovat jo tällä viikolla, ja olen menossa messuille torstaina. Messulehteä on plärätty ahkerasti, ja mielenkiintoisia haastatteluja ruksittu kiitettävästi. Messujen pohjakartasta tulkitsin, että osastojen ja lavojen sijoittelua on muutettu aika paljonkin, joten on mielenkiintoista päästä näkemään, miltä halli tänä vuonna näyttää. Alle olen poiminut muutamia itseäni kiinnostavia otteita ohjelmasta. Tämän vuoden uutuutena on myös mahdollisuus seurata Senaatintori-lavan ohjelmaa etänä nettilipulla, mikä on hieno juttu! Poimin etäohjelmastakin muutaman kiinnostavan haastattelun muistiin. Instagramin puolella on käynnissä kahden messulipun arvonta. Jos sinulla ei vielä ole lippuja messuille, käy jättämässä julkaisuun kommentti niin olet mukana arvonnassa! Pääset suoraan julkaisuun klikkaamalla arvonta-kuvaa vasemmassa sivupalkissa. Arvontaan voi osallistua 26.10. klo 19 asti. Tässä poimintoja itseäni kiinnosta

Anna James: Tilly ja kirjamatkaajat

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Taidan olla aika altista yleisöä kustantajien mainoksille, sillä bongasin tämän kirjan muistaakseni Kirjasto-lehdessä olleesta HarperCollinsin mainoksesta. Kirjan kansi on minusta onnistunut ja houkutteleva. Tilly ja kirjamatkaajat aloittaa sarjan, jonka toinen osa julkaistaan lokakuun lopussa. Päähenkilö Tilly asuu isovanhempiensa kanssa lontoolaisen kirjakaupan yhteydessä. Tillyn äiti on lähtenyt omille teilleen hänen ollessaan vauva, ja isästä hänelle on kerrottu vain joitakin epämääräisiä pikkuasioita. 11-vuotiaan Tillyn on vähän vaikea sopeutua muiden lasten joukkoon, ja erityisesti äidin katoaminen mietityttää Tillyä jatkuvasti. Onneksi isovanhemmat huolehtivat hänestä hyvin, ja onneksi on niin paljon ihania kirjoja! Tilly on aiemminkin uppoutunut kirjoihin niin, että maailma ympäriltä on hävinnyt, mutta Vihervaaran Anna

Kristen Hannah: Alaskan taivaan alla

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Alaskan taivaan alla  on jälleen yksi niistä kirjoista, jotka ovat saaneet niin paljon huomiota somessa, että kirjaan tarttuminen oli hankalaa. Olin varannut tämän kirjastosta, jonotin sitä pitkään ja kun lopulta sain sen, se lojui pari viikkoa pöydällä odottamassa. Pidin kuitenkin saman kirjailijan Satakieli -kirjasta, ja siksi annoin tällekin lopulta mahdollisuuden. Kirja kertoo pienestä perheestä, joka elää jonkinlaista kiertolaiselämää. Perheen tytär Leni on tottunut siihen, että hän vaihtaa säännöllisin väliajoin koulua ja joutuu aina uudelleen sopeutumaan uusiin kouluyhteisöihin. Perheen isä Ernt on Vietnamin sodan veteraani, jonka mielenterveyden sotavankeus on vienyt. Vaikka hän on Lenille useimmiten lempeä ja rakastava, kohtelee hän vaimoaan Coraa arvaamattomammin. Erntin ja Coran välinen rakkaus on suurta mutta satut

Roope Lipasti: Mikaelin kirja

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Roope Lipastin kirjoilta on tapana odottaa huumoria ja hauskoja sutkautuksia. (Yksi kirjaston asiakkaista ei suostunut lainaamaan Lipastin kirjoja koska ne kuulemma naurattivat liikaa.) Ruotsinlaiva  oli kuitenkin vakavampi kirja, ja juuri ilmestynyt Mikael Agricolan viimeisistä kuukausista kertova  Mikaelin kirja  on myös sävyltään vakavampi. Mikaelin kirja  kertoo Mikael Agricolan matkasta rauhanneuvotteluihin Moskovaan ja hänen vaimonsa elämästä Turussa sillä aikaa, kun mies matkustaa. Matkaan lähdetään talvea vasten, ja suuren saattueen kulku kohti Moskovaa on hidasta ja hankalaa. Vaikka tunsin Agricolan elämäntarinan jo ennen lukemista ja tiesin, kuinka matka päättyy, uppouduin silti tarinaan niin että toivoin kovasti lopun olevan erilainen. Agricolan elämä ja hänen merkityksensä etenkin suomen kirjakielelle ovat monille

Terveisiä Turun kirjamessuilta!

Kuva
Kävin eilen kiertämässä Turun kirjamessut ja olihan se aika ihanaa pitkästä aikaa. Messut olivat vähän pienemmät kuin aiemmin, mutta etenkin A-hallissa oli porukkaa siitä huolimatta paljon liikkeellä. Käytävät olivat väljempiä, ja se oli erityisen ihanaa koska olin liikkeellä yksivuotiaani kanssa, ja meidän kärryt on sellaiset kuoppaisille maalaisteille sopivat panssarivaunun ketteryydellä varustetut perus-Emmaljungat. On meillä matkarattaatkin, mutta niihin ei voi lastata yhtä paljon kirjaostoksia, ja epäilen etteivät ne matkustusmukavuudeltaan vastaa isompia kärryjä. Yleensä messuilla on ollut aika tuskaa liikkua isoilla rattailla, mutta nyt sekin sujui mukavasti. Minun puolestani tulevatkin kirjamessut saisivat olla tällaiset väljemmin asetellut. Yhtään kuvaa en huomannut messuvilinästä napata. Alla kuitenkin pari kuvaa ostoksistani, joihin olin tosi tyytyväinen. Tatut ja Patut menevät viisivuotiaan kokoelmaan, ja vaikka niitä onkin luettu kirjaston kappaleina jo aika monta kertaa,