Kasoittain kirjoja

Tämä on ollut yöpöydälläni jo kesästä asti, ja viimein päätin että haluan kirjasta eroon. En kuitenkaan viitsinyt jättää kesken, vaan sinnikkäästi vietin muutaman illan sohvalla kirjan kanssa. Teemoja kirjassa on vaikka muille jakaa: on rakastumista, naimisiinmenoa, ihmissuhdekiemuroita, vanhemmuutta, ystävyyttä, perhesuhteita, pettämistä. Kirja ei siis kuvaa pelkästään päähenkilö Ellien ja tämän anopin, Lindan, välistä kireää suhdetta vaan paljon muutakin. Pääosa kirjasta pyörii Ellien ja Lindan vaikean suhteen ympärillä, mutta etenkin loppupuolella mukaan tulee muitakin kuvioita. Ellie, äitinsä nuorena menettänyt ja isästään vieraantunut lontoolaisnainen löytää Danin, ehjästä perheestä tulevan miehen. Aluksi Ellie on riemuissaan siitä, että vihdoin saa perheen, jota hänellä ei nuorena ollut: vanhemmat ja sisarukset. Ajatus on ihana siihen saakka, kunnes Danin äiti Linda näyttää kyntensä perheen matriarkkana. Linda haluaa maksaa ja järjestää parin häät, auttaa kaikessa mahdollise

Tästä kirjasta olen jo lukenut monta arviota blogimaailmassa ja muuallakin, useimmat niistä kiittäviä. Ehkä siksi siitä kirjoittaminen on venähtänyt, kirjan lukemisesta on jo viikko ja vasta nyt tartun lopulta siitä kirjoittamiseen. On vaikea miettiä enää uutta sanottavaa kun on lukenut niin monia kirjoituksia tästä kirjasta. Kirja on hyvin ajankohtainen, sillä Ollikainen voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon, joka myönnetään vuosittain parhaalle suomeksi kirjoitetulle esikoiskirjalle. Kirja on myös ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi. Nälkävuosi kertoo talvesta 1867-1868, jolloin monelta loppui ruoka ja kerjuulle oli lähdettävä. Myös Marjan on jätettävä kotinsa lastensa Matleenan ja Juhon kanssa, ja lähdettävä hyytävään pakkaseen etsimään ruokaa. Perheen isä Juhani on jätettävä kylmenevään torppaan, sillä tämä on säästänyt ruokiaan muulle perheelle ja kuihtunut siksi ennen muita. Marjan määränpäänä siintelee Pietari, kaupunki, jossa kenenkään ei tarvitse nähd

Hedelmätarhan Kilmeny oli minulle Pat-kirjojen tavoin ihan tuntematon, ennen kuin törmäsin siihen kirjaston hyllyssä. Kirjan ohut ulkomuoto vähän epäilytti, kun tykkään niistä Montgomeryn kirjoittamista sarjoista ja muutenkin vähän paksummista kirjoista. Aloittelin kirjaa koulussa tauon aikana ja taisin lukea loppuun samana iltana yhtä soittoa. Tarina kertoo Eric Marshallista, joka on opettajan sijaisena Lindseyn kylässä Prinssi Edwardin saarella. Hän sijaistaa hyvää ystäväänsä, eikä opettajana toimiminen ole hänen unelma-ammattinsa, vaan väliaikainen ratkaisu ystävän auttamiseksi. Lindseyn kylässä hän päätyy eräällä kävelyretkellään vanhaan hylättyyn puutarhaan, josta hän löytää kauniin tytön soittamasta viulua, kauniimmin kuin hän on ikinä ennen kuullut viulua soitettavan. Kun tyttö huomaa Ericin, hän pelästyy suunniltaan ja juoksee pois. Ericissä tapaus tietysti aiheuttaa hämmennystä ja uteliaisuutta. Eric saa tietää, että puutarhan tyttö on salaperäinen Kilmeny, joka ei

En voinut lukea muuta kunnes sain tietää, miten Patille lopulta käy. Onneksi toinen osa oli jo kannettu kotiin kirjastosta ja pääsin jatkamaan lukemista melkein keskeytyksettä. Vanhan kartanon Pat issa luvut ovat tarinoita ja otsikoitu niiden mukaan. Tässä kirjassa edettiin vuosi kerrallaan, luvut oli nimetty vuosien mukaan. Kirja käsittää yhteensä yksitoista vuotta Patin elämästä. Alkuun aika tuntuu kuluvan verkkaisesti, ja ensimmäisiin vuosiin kiinnitetään paljon huomiota. Kolmannesta tai neljännestä vuodesta alkaen tahti kuitenkin kiihtyy ja vuodet vierähtelevät ohi yhä nopeammin. Kirjassa ovat mukana kaikki edellisestä kirjasta tutut henkilöt. Silver Bushissa keskiössä ovat Pat, Judy, Rae (Cuddles) sekä Silver Bushin kissat ja koirat. Muu perhe pysyttelee taustalla tapansa mukaan nousten sieltä aina välillä tarinan niin vaatiessa. Hilary on matkustanut opiskelemaan arkkitehtuuria, eikä häntä tavata kuin vasta kirjan loppumetreillä. Hän on kuitenkin läsnä kirjeissä ja ajatuksis

Tämä kirja on ollut kesken pitkään, ja viimein sain sen lopetettua. Alun tahmeuden jälkeen lukeminen sujui nopeasti ja kirjaa oli vaikea laskea käsistään. Montgomeryn kahdesta Pat-kirjasta on sanottu, että päähenkilö Pat muistuttaa kirjoittajaa itseään enemmän kuin muut sankarittaret, kuten vaikka Vihervaaran Anna. Aika etenee Silver Bushin kartanossa vauhdilla, sillä kirja alkaa Patin lapsuusvuosista, jolloin hän on noin 5- tai 6-vuotias. Kirjan lopussa Pat on jo nuori nainen, ja luonteen kehityksen huomaa hänessä selkeästi. Luonteeltaan Pat on takertuvainen, mutta hänen tarkertuvaisuuteensa kohdistuu ihmisten lisäksi koko ympäristöön. Esimerkiksi kirjan alussa Pat itkee pihapuun kaatamista ja tädin avioitumista. Kukkia Pat ei halua poimia vaan katselee niitä mieluummin luonnossa. Voimakas kiintyminen paikkoihin ja ihmisiin on välillä rasittavissakin mittapuissa, sillä mikään ei pysy samanlaisena ikuisesti. Kasvaessaan Pat pystyy käsittelemään paikoista, ihmisistä ja esineistä lu