Kasoittain kirjoja

Kuva #kirja -sivuilta Tämän kirjan löysin Lukuneuvojan blogikirjoituksen avulla. Islanti on kiehtova maa, ja tämän kirjan avulla siihen pääsee tutustumaan suomalaisen, Islantiin muuttaneen näkökulmasta. Satu Rämö lähti Islantiin ensimmäisen kerran vaihto-oppilaaksi, mutta palasi myöhemmin uudestaan, löysi miehen ja jäi lopulta asumaan maahan. Kirjassa Rämö kertoo kokemuksistaan, kulttuuriin tutustumisesta ja siihen sopeutumista, Islannin ja islantilaisten ihanista piirteistä unohtamatta kuitenkaan kritiikkiä. Islanti on maa, jossa asiat ovat järjestelykysymyksiä, ihmiset positiivisia ja itsevarmoja. Islantihan on maailman paras maa, ainakin paikallisten mielestä (ja varmaan aika monen matkailijankin mielestä). Kirja alkaa siitä, miten Rämö päätyi tutustumaan maahan, millainen oli hänen vaihto-oppilasaikansa Islannissa ja miten hän lopulta päätyi asumaan ja perustamaan perheensä Islantiin. Tämän jälkeen asiat etenevät teemoittain, lukija tutustutetaan esimerkiksi islantilaisee

Kuva kustantajan sivuilta Lääketieteen kehittyessä voisi kuvitella, että ihmisistä tulisi yhä terveempiä, kun sairaudet ja vaivat voitaisiin havaita varhaisessa vaiheessa ja hoitaa alta pois. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen, sillä kehittyvät välineet ja testit havaitsevat sellaisiakin muutoksia, jotka eivät vaikuta ihmisen elämään millään tavalla. Tuskin on olemmassa sellaista ihmistä, jolle kaikki testit ja kuvaukset antaisivat normaalin tuloksen. Koemme itsemme terveiksi kunnes päädymme jostain syystä kuvaukseen tai testiin, jossa löydetään jotain normaalista poikkeavaa. Normaalista poikkeava kuulostaa hirmuisen vaaralliselta, mutta Pasternackin mukaan harvoin on sellainen. Terveiden ihmisten seulominen on lisännyt monen sairauden kohdalla diagnoosien määrää, kun entistä pienemmät muutokset ja muut epämääräisyydet saadaan näkyville. Tieto lisää tuskaa: ennen löydöksiä ihminen tunsi itsensä terveeksi, löydösten jälkeen hän tuntee olevansa sairas, vaikka mikään ei oikeastaa

Kuva kustantajan sivuilta Enni Mustosen kirjat ovat aina odotettuja, ja erityisesti olen pitänyt tästä Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjasta. Siinä seurataan Idan elämää, joka sivuaa suomalaisten kuuluisuuksien elämiä 1800-1900 -lukujen vaihteessa. Ensimmäisessä osassa (Paimentyttö) Ida oli Topeliusten pikkupiikana, toisessa (Lapsenpiika) Sibeliusten lastenhoitajana ja tässä kolmannessa osassa Idasta tulee Albert Edelfeltin emännöitsijä. Pidän historiallisista romaaneista, koska opin niistä aina jotain vähän kuin vahingossa. Koulussa historian tunneilta ei ihmeemmin tietoa jäänyt päähän, tai ainakin se on sellaisina irrallisina osasina, joita en osaa liittää oikein oikeaan aikaan enkä yhteyteen. Historialliset romaanit ovat siitä hyviä, että niissä tapahtumien ja henkilöiden ympärillä on tarina. Ja näistä kirjoista jää kummasti päähän ne pienet nippelitiedot suurempien linjojen lisäksi. Ehkä koulussa pitäisikin lukea historiallisia romaaneja oppikirjojen sijaan? Emännöitsi