Kasoittain kirjoja

Tästä kirjasta kiinnostuin lukaistuani nopeasti kotiin tulleen Yhteishyvä-lehden. Siellä oli lyhyt esittely kirjasta, ja tietenkin se oli sitten heti luettava. Olen entinen heppatyttö, ja vieläkin välillä haaveilen talleilla käymisestä. Alakouluikäisenä suurkulutin kaikennäköisiä hevoskirjoja, ja mieleenpainuvimmat niistä olivat Chrisse Fagerströmin kuvaukset omasta arjestaan hevosten kanssa. Tässä Pitkäsen kirjassa oli jotain samankaltaista noiden Fagerströmin kirjojen kanssa, vaikka tämä kirja olikin pohdiskelevampi ja taustatietoa enemmän esittelevä. Kirja kertoo yhteisen sävelen etsimisestä ja löytämisestä erikoislaatuisen Varjo-ruunan ja kirjoittajan välillä. Kirja kattaa monen vuoden ajanjakson aina hevosen ostamisesta melkein nykyhetkeen. Varjon kanssa kirjoittaja joutuu kyseenalaistamaan omia käsityksiään hevosten kanssa toimimisesta ja niiden kouluttamisesta. Yleisesti vallalla olevat ajatukset ja käytännöt eivät toimi Varjon kanssa, joka stressaantuu helposti erilais

Tutustumiseni Agatha Christien dekkareihin jatkuu. Tämäkään ei ole miss Marple tai Hercule Poirot -kirja, vaan murhaa tutkivat kaksi kylän omaa asukasta. Kirjaa kuvataan takakannessa "Christien hauskimpiin" kuuluvaksi, ja todetaan, että "kahdesta murhasta huolimatta kirjasta tuskin löytyykään synkkää hetkeä". Itse en ollut ihan vakuuttunut kirjan varsinaisesta hauskuudesta, mutta mielenkiintoista luettavaa se kyllä oli. Tarina alkaa siitä, kun paikallinen papinpoika Bobby on tohtoriystävänsä kanssa pelaamassa golfia, ja sattumalta löytää rotkoon pudonneen miehen, joka tekee kuolemaa. Tohtorin rientäessä hakemaan apua Bobby jää kuolevan miehen seuraksi. Hetkeä ennen kuolemaansa mies kysyy "miksi he eivät pyytäneet Evansia?".  Kysymys on tietysti merkityksetön Bobbylle, samoin kuin miehen taskussa ollut valokuvakin. Myöhemmin kuolinsyytutkimuksessa vainajaa tunnistamaan tullut nainen ei vastaa lainkaan valokuvan naista, vaikka hänen väitetään olev

Tämäkin kirja kotiutui omaan hyllyyni alennusmyynnistä. Olin nähnyt kirjailijan aiemman kirjan Eat Pray Love - Omaa tietä etsimässä -kirjan elokuvaversion, mutten ollut lukenut kirjaa. Pidin elokuvasta, ja ajattelin että kirja on sellainen romaanin tyyppinen kuvaus siitä, mitä edellisen kirjan jälkeen oli tapahtunut. Sellaista lupasi kannen lisätekstikin: " Bestseller-kirjan ja elokuvan Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä romanttinen jatko ". Heti ensimmäisillä sivuilla kuitenkin selvisi, että kirja on enemmänkin avioliiton olemusta pohdiskeleva, jossa sopivissa kohdissa sivutaan Lizin ja Felipen tietä avioliittoon. Eronnut ja masennuksen läpikäynyt Elisabeth ei kuvitellut enää avioituvansa uudelleen. Yhdysvaltojen maahanmuuttoviranomaiset kuitenkin aiheuttivat mutkia hänen ja Felipen vapaalle yhdessäololle ja käytännössä pakottivat parin avioitumaan. Prosessin aikana Liz ja Felipe matkustavat Aasiassa ja Liz selvittää itselleen avioliiton syvintä olemusta. Kirjas

Lankakaupan talvi oli mukanani Tallinnan reissulla matkalukemisena. Kirja on kolmas osa sarjassa, jossa kerrotaan pienen Manhattanilla sijaitsevan lankakaupan, Walker ja tytär, elämästä. Olen itse lukenut ensimmäisen osan (Pieni lankakauppa) ja toinen osa (Lankakaupan tyttö) on odottamassa hyllyssäni. Jälleen kerran alennusmyyntien takia kirjat ovat tulleet hyllyyni väärässä järjestyksessä. Ensimmäisen kirjan luettuani olisin tietysti heti halunnut lukea toisen osan, mutta se ei tietenkään ollut paikalla kirjastossa, eikä kärsimätön luonteeni oikein jaksanut odottaa sen palautumista, joten loppujen kirjojen lukeminen jäi silloin siihen. Kirjassa kerrotaan lankakaupan perustajan tyttären elämästä aikuisuuden kynnyksellä ja valintojen edessä, sekä lankakaupan vakioasiakkaista koostuvan ystäväpiirin elämästä yhden syksyn ja talven ajan. Koska en ollut lukenut sarjan toista osaa, olin tietysti vähän pihalla siitä mitä henkilöille oli puuttuvana ajanjaksona tapahtunut, mutta melko

Agatha Christien tietävät varmasti kaikki, olivatpa hänen tuotantoaan lukeneet tai eivät. Itselleni tämä oli toinen Christien kirja, ensimmäisen luin hyvinkin kymmenen vuotta sitten. Tämänkertaisen opuksen haalin itselleni alennusmyynnistä yhdessä muutaman muunkin Christien kirjan kanssa. Ja kyllä pidin. Oli virkistävää välillä lukea sellaista kirjaa, jota ei oikeastaan olisi halunnut laskea kädestään ennen loppua. Tarina tietysti oli melkoisen mukaansatempaava ja dekkareissa on aina pakko arvailla syyllistä loppuun saakka, mutta pidin myös kirjan tyylistä. Yleensäkin pidän historiallisista romaaneista ja 1900-luvun alusta puoliväliin kirjoitetuista kirjoista, sillä pidän erityisesti tuon ajan maailmanmenon kuvaamisesta. Kielikin on silloin ollut mielestäni niin kaunista. Kirjassa Mark Easterbrook alkaa selvittää kuolemantapausten sarjaa, jotka tuntuvat liittyvän toisiinsa. Uhrit ovat kaikki kuolleet näennäisesti luonnollisen kuoleman, mutta jotain hämärää tapauksiin tuntuu si

Tämän David Foenkinosin kirjoittaman kirjan luin jo muutama viikko sitten. Muistaakseni ostin kirjan keväällä Stockmannin Hulluilta päiviltä, joiden pokkaritarjouksiin sorrun yleensä ihan joka kerralla. Yleensä kirjoja ostaessani lukaisen nopeasti takakannen ja hiukan vilkaisen tekstiä, ja sen perusteella sitten kirja joko päätyy ostoskoriin tai ei päädy. Olen aika nirso, vaikka ostankin kirjoja melko paljon (tosin lähinnä vain alennusmyynneistä). Usein ostamani kirjat ovat minulle jo tutun kirjailijan teoksia, mutta mukaan sattuu myös virkistäviä uusia tuulia, niin kuin juuri tämän kirjan kanssa kävi. Kirjassa on paljon hyvin lyhyitä lukuja, joka sopi itselleni lukuaikana mainiosti. Keskittymiskykyni on aina välillä jokseenkin heikko, ja silloin muutaman aukeaman pituiset luvut auttavat pitämään mielenkiinnon ja huomion kirjassa aina yhden kokonaisuuden verran. Parempina päivinä luin toki melkein puoli kirjaa kerralla, huonompina yhden tai kaksi lukua kerrallaan. Vaikka luv