Agatha Christie: Askel tyhjyyteen

Tutustumiseni Agatha Christien dekkareihin jatkuu. Tämäkään ei ole miss Marple tai Hercule Poirot -kirja, vaan murhaa tutkivat kaksi kylän omaa asukasta. Kirjaa kuvataan takakannessa "Christien hauskimpiin" kuuluvaksi, ja todetaan, että "kahdesta murhasta huolimatta kirjasta tuskin löytyykään synkkää hetkeä". Itse en ollut ihan vakuuttunut kirjan varsinaisesta hauskuudesta, mutta mielenkiintoista luettavaa se kyllä oli.

Tarina alkaa siitä, kun paikallinen papinpoika Bobby on tohtoriystävänsä kanssa pelaamassa golfia, ja sattumalta löytää rotkoon pudonneen miehen, joka tekee kuolemaa. Tohtorin rientäessä hakemaan apua Bobby jää kuolevan miehen seuraksi. Hetkeä ennen kuolemaansa mies kysyy "miksi he eivät pyytäneet Evansia?".  Kysymys on tietysti merkityksetön Bobbylle, samoin kuin miehen taskussa ollut valokuvakin. Myöhemmin kuolinsyytutkimuksessa vainajaa tunnistamaan tullut nainen ei vastaa lainkaan valokuvan naista, vaikka hänen väitetään olevan kuvan henkilö, vainajan sisko. Tässä kohtaa Bobbyn ystävättären Frankien uteliaisuus herää, ja kaksikko ryhtyy selvittämään oliko rotkoon putoaminen sittenkään onnettomuus.

Tarina soljuu mukavasti eteenpäin, ja juonessa pysyy hyvin kiinni, vaikka välillä onkin vähällä sotkeutua monien henkilöiden nimissä. Henkilöt ovat mielestäni hienosti kuvailtuja, etenkin herra Roger Bassington-ffrench, miellyttävä herrasmies, joka vapautti Bobbyn kuolevan miehen viereltä hoitamaan jumalanpalveluksen urkujensoittoa. Dekkareiden lukemiseen tietysti kuuluu, että syyllistä arvaillaan jatkuvasti kirjaa eteenpäin lukiessa, ja minä ainakin olen hyvin helposti huijattavissa. Vaihtelen omaa mielipidettäni syyllisestä sujuvasti aina kun uusia käänteitä ilmaantuu, ja olen aidon hämmästynyt kun syyllinen lopulta marssitetaan esiin. Tässä kohtaa voin tietysti todeta, että en ole dekkareiden lukemisessa kokeneimmasta päästä, ja toisaalta olen myös muutenkin luonteeltani sinisilmäinen. Haluan kuitenkin olla itse sitä mieltä, että dekkari on hienosti kirjoitettu silloin, kun se saa lukijan jatkuvasti pohdiskelemaan mutta onnistuu kuitenkin yllättämään loppujen lopuksi.

Tutustumiseni näihin Christien dekkareihin ei tietenkään jää tähän. Hyllyssäni on vielä kaksi opusta odottamassa sopivaa hetkeä, ja sen jälkeen uteliaisuuttani palvelee loistavan kirjastomme valtavat valikoimat. Hyllyssäni vielä olevat kaksi kirjaa ovat näytteitä niistä tunnetuimmista, miss Marplesta ja Hercule Poirotista. On jännittävää hypätä heidän kyytiinsä nyt, kun on tutustunut siihen "epätyypillisempään" Christien tuotantoon.


Agatha Christie: Askel tyhjyyteen (Why Didn't They Ask Evans?)
Kustantaja: WSOY 2010
Suomentanut: Kirsti Kattelus
Sivuja: 272