Kasoittain kirjoja

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. O’Learyn kirjoja on kovasti kehuttu, mutta en ollut lukenut mitään niistä. Hänen uusin suomennoksensa, Törmäyskurssi , on ilmestynyt alkuvuodesta ja sitä olen kirjastossa selaillut. Jostain kuitenkin luin, ettei Törmäyskurssi ole yhtä hyvä kuin O’Learyn aiemmat kirjat, ja siksi päätin aloittaa Kimppakämpästä . Kimppakämpän asetelma on erikoinen: Tiffy etsii uutta asuntoa Lontoosta, jotta voisi muuttaa pois entisen poikaystävänsä asunnosta. Kustannustoimittajana työskentelevän Tiffyn tulotasolla ei kuitenkaan ole tarjolla kovin loistokkaita lukaaleja, joten hänen on tehtävä valinta joko homeisen pikkuasunnon tai erikoisen kimppakämppäjärjestelyn välillä. Leon tarvitsee rahaa pikkuveljensä asianajajan maksuihin, ja hän etsii itselleen kämppistä. Leon tekee pelkkää yövuoroa, joten hän ja kämppis eivät koskaan tapaisi, vaikk

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Puuvillatehtaan perijää on odotettu: moni muukin kuin minä oli laittanut kirjan varaukseen, ja maaliskuun puolivälissä varauksia oli Vaski-kirjastoissa jo yli 1300. Tällä ja edellisellä osalla, Puuvillatehtaan varjossa , on huima suosio. Toisen osan tarina sijoittuu 1900-luvun alkuun, sortovuosien aikaan. Keskellä Ukrainan sotauutisia tämän kirjan asenneilmapiiri ja suomalaisten kohtelu tuohon aikaan kuulostavat vähän turhankin tutuilta. Vaikka tämä kirja on historiallista viihdettä, se muistuttaa kuitenkin myös siitä, miten historialla on tapana toistaa itseään. Puuvillatehtaan perijä ei jatku suoraan siitä, mihin edellinen kirja päättyi, vaan tapahtumien välillä on noin kymmenen vuotta. Kirjan päähenkilönä ei myöskään ole Jenny, vaan hänen ottolapsensa Martta ja Martti. Kirjan alussa he palaavat Turkuun, sillä Martti on men

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Laitoin kirjastossa uutta aineistoa lainauskuntoon, ja se on hyvä tapa bongata kiinnostavia uutuuskirjoja. Kuinka rakastua mieheen joka tulee puskista on rakkausromaaniksi minusta aika ohut, mutta siinä on hurjan kaunis kansi ja se poikkeaa aiheeltaan muista lukemistani rakkausromaaneista. Otin kirjan lukuun Storytelin kautta, kun edellinen kirjani loppui vähän kesken ja kaipasin kepeää iltalukemista. Kirjan tarina perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin, ja ilmeisesti kirja on saanut aikamoista mediahuomiota ilmestyttyään Ruotsissa muutama vuosi sitten. Kirjailija on kirjoittanut esipuheen suomalaisille lukijoille, mikä oli minusta aika kiva juttu – sellaiseen en ole ennen törmännyt ainakaan rakkausromaaneissa. Joissain klassikoissa kylläkin, mutta niissä esipuheen on yleensä kirjoittanut suomentaja tai kirjallisuudentutkija.

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Viime viikkojen uutiset ovat olleet ahdistavia, ja ne tuntuvat saaneen koko elämän kääntymään päälaelleen. Sotajutut, joiden on aina ajatellut kuuluvan menneisyyteen, hyppäävätkin jatkuvasti silmille ja oma turvallisuudentunne on uhattuna. Olen ajatellut paljon Kira Poutasen uusinta romaania Surun kartta , jossa käsitellään ylisukupolvisia traumoja. Huomaan, että omankin sukuni sotiin liittyvät traumat nousevat nyt uudella tapaa pintaan. Uutiset ovat saaneet minut levottomaksi, ja lopulta keksin ratkaisun siihen, miten saisin käännettyä ajatuksiani muualle. Tartuin hömppäromaaniin. Annie Darlingin vastasuomennettu Pieni kirjakauppa Bloomsburyssa ei ala kovin iloisissa merkeissä. Posyn rakas ystävä ja Kirjatalli-nimisen kirjakaupan omistaja Lavinia on kuollut, ja lukija tutustuu kirjan päähenkilöihin tämän muistotilaisuudessa.