Kasoittain kirjoja

Kuva kustantajan sivuilta Olen lukenut jonkun Heli Laaksosen runokirjoista ja tykännyt. Yhteen aikaan minulla oli seinällä kehyksissä Laaksosen runopostikorttejakin, enää en muista mitä runoja niissä oli. Lähtisiks föli on vuodelta 2015 ja se tarttui mukaani kirjaston palautushyllystä. Kirja ei ole runokirja vaan koostuu lyhyistä luvuista, joista jokainen on otsikoitu "Mitä mää tiärän...". Omat lukunsa on esimerkiksi Salolle, matkustamiselle, Jyväskylälle, Markulle, rekoille, Enontekiölle ja keltuaiselle. Murteeseen tottuminen kestää muutaman sivun verran, vaikka murre on itselle tuttuakin. Kieleen tottumisen jälkeen pystyin keskittymään täysillä ihanaan sisältöön, hyväntuuliseen jutusteluun. Samaistuin tekstiin monessa kohdassa, sillä minäkin haltioituisin jos näkisin sopulin ja minullekin autot ovat inhimillisiä olentoja. Suosikkilukuni käsitteli rekkoja: löytyisipä minusta sen verran rohkeutta että uskaltaisin risteillä Suomen halki tuntemattomien rekkakuskien ky

Blogi on viettänyt syys- ja talvihorrosta ja myös lukeminen on jäänyt kesän jälkeen vähän vähemmälle, siitä tuo tänään puoli vuotta täyttävä pikkumies on pitänyt huolen. Joulupäivänä ehdin kuitenkin lukea kokonaisen kirjan, ah mitä luksusta! Kirja oli Tess Gerritsenin Joka tulella leikkii, ja se oli ihan sopiva siihen hetkeen. Takakannessa tosin mainostettiin kirjan olevan hyytävä trilleri, ja vaikka jännitystä löytyi en silti ihan hyytäväksi sitä olisi itse kuvaillut. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen yhdistelmä musiikkia, psykologiaa, matkailua, juutalaisvainoja ja toista maailmansotaa. Suosittelen tätä jos etsit pientä jännittävää välipalakirjaa. Ensi vuonna aion osallistua aktiivisemmin Helmet-lukuhaasteeseen ja yritän löytää jokaiseen kategoriaan ainakin yhden kirjan. Tänä vuonna olen lähinnä lukenut mitä sattuu ja jälkikäteen katsonut, mihin kategoriaan kirja sopii. Olen myös ilmoittanut blogin mukaan Helmetin lukuhaasteeseen osallistuviin blogeihin. Lista mukana olevista

Kuva kustantajan sivuilta. Iran isoäiti oli jatkosodan aikaan töissä Otavan koulutilalla, jossa oli työssä myös heimosotavankeja. Isoäiti kuoli melko nuorena, ja yritti vielä viimeisillä voimillaan kertoa Iran isälle, että hänellä on jotain kerrottavaa. Voimat kuitenkin loppuivat kesken, ja Iran isä sai kuulla perunkirjoituksessa, ettei hänen isänään pitämä mies oikeasti olekaan hänen isänsä. Iran oikea isoisä oli joku Otavan koulutilan sotavangeista, mutta kukaan ei tiedä kuka heistä. Iran isoisän henkilöllisyys pysyy suvun mysteerinä vuosikymmenet, kunnes Ira lopulta päättää alkaa selvittää asiaa. Nykyiset sukututkimuksen apuvälineet ovat kehittyneitä ja esim. DNA-tutkimusten kautta on mahdollista saada selville kaukaisiakin sukulaisia, mutta toisaalta lähes kaikki muistelijat ovat jo kuolleet ja heidän mukanaan on kuollut paljon tietoa. Ira tukeutuu isoisänsä etsinnässä moniin menetelmiin pölyisistä arkistoista venäläiseen facebookiin asti ja kuvaa selvitystyönsä edistymis

Kirjamessupäiväni ei sitten ollutkaan perjantai vaan sunnuntai, ja päivä meni muutenkin koko lailla eri tavoin kuin olin ajatellut. Unohdan aina miten valtavat Helsingin kirjamessut ovat ja miten paljon aikaa ihan siihen kiertelyyn ja hypistelyyn meneekään. Tällä kertaa lisämausteen toi 4 kuukautta vanha poikani ja vaunuilla messukansan joukossa sukkuloiminen. Messuseurana meillä oli siskoni, äitini ja tätini. Kuten kerroin, olin etukäteen yliviivaustussin kanssa merkannut messuohjelmasta kaikki kiinnostavat ohjelmat, ja niitä oli tietysti koko päiväksi. Lopulta en ehtinyt kuuntelemaan niistä ainuttakaan, kun kiertely vei niin paljon aikaa. Pysähtelin aina siellä täällä kiertelyn lomassa kuuntelemaan haastattelunpätkän sieltä ja toisen täältä, mutta kaikki merkkaamani ohjelma meni tällä kertaa ohitse. Messuhallistakin jäi puolet koluamatta, olisin mieluusti tutkinut antikvariaattien tarjontaa mutta nyt ei aika riittänyt. Ruokapuolella sentään ehdimme pyörähtää. Ensi vuonna taidan

Ja tästä vinkkejä vielä viimeiseenkin messupäivään: 10.30-11 Katri Vala Tim Walker: Lost in Finland , haastattelijana Mirjam Ilvas "As Tim Walker grew up in America, he knew a family called the Kivinens. They were strange, they were Finnish. By destiny, Tim met a Helsinki girl and moved to Finland. For most of his life, he has studied what it means to be Finnish. Through humorous storytelling, Tim reveals his cultural insights." Tämä on varmasti mielenkiintoinen haastattelu, suomalaiset ja amerikkalaiset kun ovat aika monessa asiassa toistensa vastakohtia. On hyvä välillä kuulla muista kulttuureista tulevilta ajatuksia siitä, miltä Suomi, suomalaisuus ja suomalaiset heidän näkökulmastaan näyttävät ja tuntuvat. 11-11.30 Eino Leino Ville Kivimäki ja Kirsi-Maria Hytönen: Rauhaton rauha. Suomalaiset ja sodan päättyminen , haastattelijana Unto Hämäläinen "Kirja kuvaa ihmisten arkikokemuksia ja tuntoja sotaa seuranneina unohduksen, pulan, jälleenrakentamisen ja perhei

Lauaintaina messuilla on paljon dekkariaiheista ohjelmaa Suomen dekkariseuran järjestämänä. Dekkareista pitävien kannattaa vilkaista lauantain messuohjelmaa tarkemmin, sillä ohjelmassa oli runsaasti mielenkiintoisia keskusteluja ja haastatteluja. Tässä vinkkejä muuhun ohjelmaan: 11-11.30 Aleksis Kivi Karoliina Korhonen: Finnish Nightmares - suomalaisten painajaisia , haastattelijana Ville Rauvola "Huippusuositun someilmiön ja sarjakuvakirjojen päähenkilö Matti rakastaa hiljaisuutta ja omaa tilaa. Hän joutuu usein epämukaviin sosiaalisiin tilanteisiin, jotka naurattavat meitä suomalaisia, mutta joiden kiusallisuutta voi ulkomaalaisen olla vaikea ymmärtää." Ihana Matti - tyrskähtelin tälle sarjakuvakirjalle kesällä ihan urakalla. 12-12.30 Aleksis Kivi Laila Hirvisaari: Hiljaisuus , haastattelijana Sofi Oksanen "Kirja kertoo pienen tytön tarinan 1940-luvun Suomesta, isovanhempien hoivissa kasvanut yksinäinen tyttö lukee paljon, muttei puhu ja hoitaa ko

Tässä vinkkejä kirjamessujen perjantaipäivään: 10.30-11 Aleksis Kivi Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja. Miehen työt "Miehen työt kokoaa yksiin kansiin kaikki ihmisen elämässään tarvitsemat sisä- ja ulkotyöt. Mielensäpahoittaja ohjeistaa, kuinka emäntä hankitaan ja halot hakataan. Nykyihmisen tulee tietää kuinka renkaat ja vaipat vaihdetaan." Ihana Mielensäpahoittaja! Näihin ei kyllä kyllästy. :) 11.30-12.30 Kullervo Tiedonjakaja vai tarinankertoja? "Tietokirjailijan ja kaunokirjailijan työt ovat hyvin erilaisia. Jokunen kirjailija tekee kumpaakin. Auttaako faktatausta fiktiota kirjoittaessa - ja toisin päin? Vai sekoittuvatko monitaiturin kaksi maailmaa joskus liikaakin? Onko tietokirjasta erityisen luontevaa siirtyä tieteiskirjallisuuteen? Keskustelemassa Maija Haavisto, Tiina Raevaara, Risto Isomäki, Saara Henriksson ja Hanna Matilainen." Lukijana minua kiinnostaa myös se, miten kirjoittajat tekevät työtään. Pidän erityisesti faktaa ja fiktiota sekoittavis

Helsingin kirjamessut lähestyvät vauhdilla, ja messuilla on jälleen paljon kaikkea mielenkiintoista ohjelmaa. Oma messulehteni on lähes kauttaaltaan yliviivaustussilla käsitelty, harmi että kaikkea mielenkiintoista ei millään ehdi kuuntelemaan. Itse pääsen messuille tänä vuonna vain perjantaina, mutta listaan muutamia itseäni kiinnostavia poimintoja ohjelmasta kaikilta messupäiviltä. Tässä vinkkejä torstaille: 11-11.30 Kullervo Laura Haapala: Joustava työ, epävarma elämä , haastattelijana Juha Roiha "Työelämä on murroksessa: osa-aikatyö, pätkätyöt, nollatuntisopimukset, apurahatyöt, sijaisuudet, pakkoyrittäjyys... Haapala pureutuu ilmiöön ja selvittää, miten ja miksi tähän tilanteeseen on päädytty." Luin tämän kirja kesällä ja se oli minusta selkeästi ja mielenkiintoisesti kirjoitettu tietokirja tärkeästä ja itseänikin koskettavasta aiheesta. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen lämpimästi! 11-11.30 Minna Canth Roald Dahl 100 vuotta "Rakastetun lastenkirja

Kuva kustantajan sivuilta Mortonin uusin romaani liikkuu tuttuun tapaan eri aikatasoilla ja yllättää lukijansa monta kertaa. Tämä on kolmas lukemani Mortonin romaani, lukematta on ainoastaan Paluu Rivertoniin, joka sekin pitäisi kaivaa esille muuttolaatikoista ja lopulta lukea. Minusta tämä oli kuitenkin paras niistä Mortonin kirjoista jotka olen lukenut (moni muu on tämän uusimman kyllä lytännyt, mutta minulta on vielä tuo Paluu Rivertoniin lukematta!). Kirja on jaettu neljään osaan, joissa tarinaa kuljetetaan aina jonkun päähenkilön näkökulmasta, vaikka jokaisessa osassa liikutaankin eri aikatasoilla. Punaisena lankana on Laurelin halu selvittää äitinsä menneisyyttä, jotta hän ymmärtäisi paremmin erään lapsuutensa kesäpäivän kamalia tapahtumia. Laurelin äiti on iäkäs eikä hänellä ole tarinan alkaessa paljon elinaikaa. Laurelille tulee siis kiire selvittää äitinsä historia. Laurelin äiti Dorothy on elänyt nuoruutensa Lontoossa toisen maailmansodan aikana, ja tuolloin on

Wayward Pinesista kuulin ensimmäisen kerran tv-sarjan trailerissa. Trailerin nähtyäni ajattelin että siinä voisi olla sarja jota voisin joskus katsoa, ja kun ei sitten heti sarjan alettua aloittanut niin unohdin koko jutun. Kirjaston palautushyllyssä törmäsin nimeen uudelleen ja muistin kiinnostuneeni trailerista, ja koska tykkään mieluummin lukea kirjan ennen sarjan tai leffan katsomista niin nappasin kirjan mukaani. Kotona kirja odotteli pari kuukautta ennen sopivaa hetkeä, mutta kun lopulta aloitin sen, olin koukussa. Ensimmäinen kirja meni ahmimalla, ja sitten oli tietysti metsästettävä kirjastoista toinen ja kolmas osa. Trilogia on niitä kirjoja, jotka jäävät kirjan loputtua mieleen pyörimään niin voimakkaasti, että pari päivää menee vähän sumussa eikä uutta kirjaa osaa aloittaa kovin pian, kun mikään ei oikein tunnu sopivalta tämän jälkeen. Aika vaikuttava lukukokemus siis. Wayward Pines -kirjat ovat jännityskirjallisuutta, ehkä trilleriäkin, ja hyvin koukuttavaa se

Kansikuva kustantajan sivuilta Sodassa ja rakkaudessa kertoo neljän englantilaisen nuoren elämästä toisen maailmansodan ensimmäisestä päivästä kesäkuuhun 1942. Yläluokkaisesta perheestä kotoisin oleva Mary ilmoittautuu sodan ensimmäisenä päivänä vapaaehtoiseksi toivoen jännittävää tehtävää esimerkiksi vakoojana. Sen sijaan hänet määrätään opettajattareksi ja lopulta hän päätyy opettamaan sekalaista joukkoa lapsia, joita ei ole evakuoitu pommitusten alta. Hilda on Maryn ystävä, joka toivoo löytävänsä pitkän ja komean, univormupukuisen miehen. Tom haluaa välttyä sodalta, toisin kuin ystävänsä Alistair joka värväytyy vapaaehtoiseksi melko pian sodan alettua. Alistair päätyy lopulta Maltalle, jossa saarto näivettää pikkuhiljaa koko varuskuntaa kuukausia kestävien pommitusten aikana. Tom päätyy opetusvirastoon virkamieheksi ja tutustuu Maryyn työnsä kautta. Neljän päähenkilön lisäksi mukaan mahtuu lukemattomia mielenkiintoisia sivuhenkilöitä. Kirjan henkilöt ovat persoonallisia ja

Kuva #kirja -sivuilta Brooklyn on hiljattain ilmestynyt elokuvana, ja sen kautta minäkin päädyin lukemaan kirjan. Ja jouduin kohtaamaan ennakkoluuloni Tammen Keltaista kirjastoa kohtaan, sillä kirja on ilmestynyt sarjassa 2011. Olen varmasti ennenkin kertonut tästä ennakkoluulostani ja varmaan todennut silloin ihan samoin kuin nytkin, että kirja ei ollut vaikeaselkoista ja puuduttavaa taidekirjallisuutta vaan päin vastoin erittäin selkeäsanainen ja hyvin etenevä. Tóibín kirjoittaa toteavasti ja ilman hienoja koukeroita, vaikka lauseet venyvätkin välillä melko pitkiksi. Minuun hänen tyylinsä osui ja upposi. Brooklyn kertoo nuoresta Eilis Laceystä, joka muuttaa paremman elämän toivossa Amerikkaan. Tai hänelle paremminkin järjestetään muutto Amerikkaan, ja hänellä on siellä valmiina myös asunto ja työpaikka. Eilisin kotikaupungissa Irlannissa ei ole tarjolla töitä, ja hänen sisarensa haluaa auttaa hänet elämässä alkuun. Järjestelyt hoitaa isä Flood, joka ottaa Eilisin siipiensä s

Kuva kustantajan sivuilta Milanon nukkemestari on viides Arianna de Bellis -dekkari. Edellisen kirjan tapahtumista on kulunut noin kaksi vuotta ja Arianna on muuttanut Bartolomeon ja tyttärensä kanssa Milanoon. Hän on jättänyt yksityisetsivän työt ja toimii nyt yliopistolla psykologian tutkijana. Rikokset eivät kuitenkaan jätä Ariannaa rauhaan, sillä Milanon kaduilta alkaa löytyä sarjamurhaajan uhreja. Murhat on tehty samalla tavalla kuin neljä vuotta sitten, mutta niistä tuomittu katolinen pappi suorittaa tuomiotaan vankimielisairaalassa. Ariannan veli Ares lähetetään Vatikaanin toimesta Milanoon avustamaan paikallista poliisia uusien murhien tutkinnassa. Ares ja Arianna eivät selvittele juttua yhdessä mutta heidän tutkimuksensa sivuavat toisiaan. Menneisyys ja el Lobo eivät myöskään jätä kumpaakaan sisaruksista rauhaan. Tässä kirjassa Ares saa edellisiä suuremman roolin ja tapahtumia seurataan hänen näkökulmastaan suunnilleen yhtä paljon kuin Ariannan näkökulmasta.

Kansikuva kustantajan sivuilta Ruokarouva on neljäs osa Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjassa, joka seuraa Ida Erikssonin elämää 1800- ja 1900-lukujen vaihteen Suomessa. Vaikka Ida on kuvitteellinen henkilö, hänen polkunsa risteää useiden tunnettujen suomalaisten kanssa. Sarjan myötä pääsee kurkistamaan näiden merkkihenkilöiden arkeen ja juhlaan tuon ajan ihmisen näkökulmasta. Ida on tähän mennessä ollut palveluksessa Topeliuksella, Sibeliuksella ja Edelfeltillä, ja tavannut siinä sivussa paljon muita meillekin tuttuja ihmisiä. Neljännessä osassa Ida palaa Ruotsista tyttärensä kanssa ja perustaa täysihoitolan Albergaan. Naapureina Idalla ja Kirstillä on Viivi-rouva sekä Ville Vallgren, ja heidän avullaan Ida ja Kirsti kotiutuvat Albergaan nopeasti. Kun rakennustyöt saadaan vihdoin valmiiksi, täyttyy talo pikkuhiljaa uusista asukkaista. Täysihoitolan ylläpitäminen on kovaa työtä, ja yhä kovemmaksi se muuttuu kun sodan uhka nousee Suomenkin ylle. Ruokatavaroista on pulaa ja

Kuva kustantajan sivuilta Suomalaisessa vauvaperheessä valvominen tuntuu kuuluvan pakettiin, ja öisin pitkiä pätkiä nukkuvia vauvoja epäillään jopa jollain tavalla epänormaaleiksi. Suomalaisten pitkät vanhempainvapaat mahdollistavat vauvavuoden valvomisen, mutta muualla maailmassa vanhemmat palaavat usein töihin pian lapsen syntymän jälkeen. Pitkien yöunien nukkuminen jo varhain onkin muualla tavallisempaa kuin Suomessa. Voit nukkua kertoo miten Andersson opetti vauvansa nukkumaan. Se ei tapahtunut käden käänteessä ja yhdessä yössä, vaan vaati pitkäjänteistä työtä ja paljon kärsivällisyyttä. Nukkumisen opettaminen aloitettiin jo parin viikon ikäisen vauvan kanssa pienistä asioista kuten itsekseen nukahtamisen opettelusta äidin tuella. Kirja jakautuu seitsemään lukuun, joista jokainen käsittelee yhtä ohjetta. Luvuissa on aina kirjoittajan omia kokemuksia, jonkun toisen henkilön (usein ulkomaalaisen tai ulkomailla asuvan) tarina sekä asiantuntijan tai asiantuntijoiden näke

Kansikuva kustantajan sivuilta. Minua kiinnostaa henkinen perintö, joka kulkee sukupolvelta toiselle. Olen hamstrannut hyllyyni kirjoja esimerkiksi sotatraumojen siirtymisestä seuraaville sukupolville, ja nyt luin Sofia Torvaldsin uutuuden, jossa hän pohtii omaa taustaansa ja erityisesti sukunsa äitien tapaa toteuttaa äitiyttään. Kirja on pieni ja ohut, alle 150-sivuinen, mutta silti siihen mahtuu paljon. Kokonaisuus koostuu pienistä hetkistä suvun menneisyydessä, kronologisesti teksti ei etene. Kieli on kaunista ja hiukan runollistakin. Laajan suvun eri henkilöiden hahmottamisessa auttavat sisäkansiin painetut sukupuut ja kuhunkin henkilöön liitetyt luonnehdinnat jotka toistuvat pitkin kirjaa. Jokaisella suvun äidillä on ollut oma tapansa toteuttaa äitiyttä omassa ajassaan ja siihen liittyvässä kulttuurissa. Kukaan heistä ei ole ollut täydellinen äiti, vaan heistä löytyy enemmän ja vähemmän rosoisuutta. Luonteenpiirteistä ujous nousee useamman kerran esille. Sukuun kuuluu

Iso osa syksyn kirjakatalogeista on jo ilmestynyt, ja alla omat poimintani niistä. Kirjan nimet ovat linkkejä kustantajien nettisivuilla oleviin esittelyihin, klikkaa jos haluat lisätietoa. Kirjan nimen alla oleva lyhyt kuvaus on lähinnä muistiinpano itselleni siitä, miksi tämä kirja on listalla. Kuvausten ei siis ole tarkoituskaan olla tyhjentäviä ja informatiivisia. :) Mitä sinä haluat ehdottomasti lukea tulevan kesän ja syksyn uutuuskirjatarjonnasta? Atena Roope Lipasti: Viimeiset polttarit (kesäkuu) Lapsuudentoverien kokoontuvat polttareihin, mutta lapsuuden välitöntä tunnelmaa on vaikea saavuttaa. Laura Andersson: Voit nukkua . Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään (toukokuu) Kirja lapsen nukuttamisesta meillä ja maailmalla. Tiina Lifländer: Kolme syytä elää (elokuu) Kertun ja Helmin elämästä ja ystävyydestä 1950-luvulta 2000-luvulle. Nuoruuden valinnat eivät olleet merkityksettömiä. Satu Grönroos: Tuulen suku (syyskuu) Kolmetoistavuot

Kansikuva kustantajan sivuilta Tämä kirja on herättänyt minussa ristiriitaisia tunteita aina sen ilmestymisestä vuonna 2013 asti. Olen halunnut lukea sen ja olen pitänyt kirjaa kädessäni moneen otteeseen sekä kirjakaupoissa että kirjastoissa. Kannen kuva on kuitenkin ollut suurin syy siihen, että en ole tähän tarttunut, hevosen ilme on viestii minulle halusta paeta. Kansikuva on jakanut mielipiteitä ja sitä on kommentoitu blogeissakin ahkerasti. Kun jälleen kerran näin tämän kirjan kirjaston esittelyhyllyssä, päätin lopulta lukea sen. Ajattelin että se lopettaisi vainoamiseni jos tutustuisin siihen paremmin. Kirjan luettuani olen kuitenkin edelleen hämmentynyt, sisältö ei oikeastaan vastaa takakannen kuvausta kovin hyvin ja lisäksi tyylilaji vaihtuu kesken kirjan. Myös kieleen tottuminen ottaa aikansa, lauserakenteet ovat erikoisia ja usein aika pitkiäkin. Runolliseen, kuvailevaan kieleen piti keskittyä eri tavalla kuin viimeksi lukemieni tietokirjojen tekstiin. Kirjaa on

Kansikuva kustantajan sivuilta Mielenterveyden häiriöt koskettavat yhä useampaa suomalaista. Vaikka mielenterveyden häiriöt ovat eri tavalla esillä ja niistä puhutaan jossain määrin hyväksyvämpään sävyyn kuin ennen, ei sairauden leima välttämättä ole haalistunut. Useimmilla meistä on tiukassa istuvat mielikuvamme esimerkiksi masennusta, skitsofreniaa tai anoreksiaa sairastavasta ihmisestä. Mielen sairastuminen lyö yhä edelleen ihmisen otsaan leiman, jonka takaa ihmistä itseään on vaikea nähdä. Tässä kirjassa esiin nousevat ihmiset diagnoosiensa takana. Viisitoista arvokasta ihmistä kertoo oman elämäntarinansa ja avaa lukijoille sitä, millaista on elää järkkyneen mielen kanssa. Osa tarinansa jakaneista on julkisuuden henkilöitä, ja kirjassa he päästävät lukijat näkemään sitä puolta elämästään, jota ei välttämättä muuten nosteta ensimmäisenä esille. Kirjassa tarinansa kertovilla ihmisillä on erilaisia diagnooseja. On masennusta, syömishäiriötä, epävakaata persoonallisuutta,