Colm Tóibín: Brooklyn

Kuva #kirja-sivuilta
Brooklyn on hiljattain ilmestynyt elokuvana, ja sen kautta minäkin päädyin lukemaan kirjan. Ja jouduin kohtaamaan ennakkoluuloni Tammen Keltaista kirjastoa kohtaan, sillä kirja on ilmestynyt sarjassa 2011. Olen varmasti ennenkin kertonut tästä ennakkoluulostani ja varmaan todennut silloin ihan samoin kuin nytkin, että kirja ei ollut vaikeaselkoista ja puuduttavaa taidekirjallisuutta vaan päin vastoin erittäin selkeäsanainen ja hyvin etenevä. Tóibín kirjoittaa toteavasti ja ilman hienoja koukeroita, vaikka lauseet venyvätkin välillä melko pitkiksi. Minuun hänen tyylinsä osui ja upposi.

Brooklyn kertoo nuoresta Eilis Laceystä, joka muuttaa paremman elämän toivossa Amerikkaan. Tai hänelle paremminkin järjestetään muutto Amerikkaan, ja hänellä on siellä valmiina myös asunto ja työpaikka. Eilisin kotikaupungissa Irlannissa ei ole tarjolla töitä, ja hänen sisarensa haluaa auttaa hänet elämässä alkuun. Järjestelyt hoitaa isä Flood, joka ottaa Eilisin siipiensä suojaan tämän päästyä Amerikkaan. Työpaikka Eilisillä on tavaratalon myyjättärenä ja asunto irlantilaisen rouvan talossa, jossa asuu myös muita tyttöjä.

Kirjan juoni ei ole mitenkään kovin erikoinen tai yllätyksellinen, mutta se ei haittaa. Kun juoni on yksinkertainen, voi rauhassa keskittyä kerrontaan ja henkilöihin. Eilis tuntuu monella tapaa kovin suomalaiselta, hän on melko hiljainen ja vetäytyvä, ja hän tarvitsee aina välillä omaa tilaa. Toisaalta hän on hyvin ahkera, ja suorittaa työssäkäynnin ohessa kirjanpitäjän tutkinnon erinomaisin arvosanoin.

Tunnistin Eilisissä paljon samanlaisia piirteitä kuin itsessäni, ja se teki kirjasta ehkä itselleni erityisen mielenkiintoisen. Tóibín onnistuu kuvailemaan hyvin sellaisen ihmisen mielenliikkeitä, joka seuraa mieluummin tapahtumia sivusta kuin toimii keskipisteenä. Hiljaisemmat ihmiset monesti havainnoivat ympäristöään tarkasti, ja sellainen Eiliskin on. Elokuvassa tämä puoli Eilisistä jäi vähän "vajaaksi", vaikka toisaalta henkilön ajatuksia on vähän vaikeaa saada elokuvassa esille. Kirjassa se onnistui hienosti.

Sekä kirjassa että elokuvassa tuli sen sijaan hyvin esille se, millaista on kun on koti kahdessa maassa eikä oikeastaan kummassakaan. Kirjassa Eilisin tunteisiin pääsi kyllä syvemmälle, mutta muistan jääneeni pohtimaan asiaa myös elokuvan jälkeen. Tämä kuvaus siirtolaisen asettumisesta eroaa monista muista myös siinä, että Eilisin elämä Amerikassa käynnistyy päällisin puolin hyvin kivuttomasti, kun hänellä on työpaikka ja asunto jo valmiina, eikä hänen elämäänsä siellä liity tansseissa ja kursseilla käyntiä jännittävämpää.

Ulkoisilta puitteilta Eilisin tarina ei ole suuri selviytymistarina kuten monet siirtolaisuutta käsittelevät aiemmin lukemani kirjat, mutta Eilisin kohtaamat haasteet eivät kuitenkaan ole sen vähäisempiä. Hänen vastoinkäymisiinsä voi päin vastoin olla helpompi samaistua. Eilis kokee uudessa maassa koti-ikävää ja ulkopuolisuuden tunnetta, vaikka ei haluakaan tehdä siitä numeroa. Kotiutuminen erilaiseen ympäristöön on hidasta vaikka ympärillä on ystäviä. Erityisen vaikeaa alavireistä tunnelmaa on ehkä myöntää silloin kun kaikki on oikeastaan hyvin.

Tykästyin Tóibínin kerrontaan siinä määrin että hyllyssä odottaa jo seuraava kirja, Äitejä ja poikia.

Kommentit

  1. Minäkin tykästyin tähän kirjaan, mutta Nora Webster ei kolahtanut yhtä paljon. Hieno teos sekin ja kirjailijan tyyli kuvailla asioita on mielenkiintoista luettavaa. Arkielämää ja arjessa selviytymistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nora Websteriin en sen kummemmin ole tutustunut, luin pikaisesti takakannen ja ajattelin että ehkä tämänkin voisi lukaista. Äitejä ja poikia sen sijaan kuulosti mielenkiintoisemmalta.

      Poista
  2. Tämä on varmaan Keltaista kirjastoa sieltä helpoimmasta päästä, koska muistan kuulleeni jotain rutinaa siitä, etteivät Toibinit edes kuuluisi sinne. Minusta tämä oli ihan ok, loppuratkaisusta en tykännyt lainkaan. Väärä mies 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas tykkäsin loppuratkaisusta, mutta voi olla että leffan katsominen ensin vaikuttaa asiaan. :)

      Poista
  3. Tää elokuva oli niin hyvä, että pitääpä lukea kirjakin vielä :) Ehkä etsin sen käsiini täällä! T.Rauski

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille