Delia Owens: Suon villi laulu

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä.

Nyt se on tehty: sain lopulta luettua tämän ylistetyn bestsellerin. Kirja on ollut minulla kirjastosta lainassa jo yli kuukauden, mutta vasta pari päivää ennen eräpäivää sain tartuttua siihen. Ja onneksi sain, sillä olihan tämä ihan huippuhyvä kirja!

Lyhyesti tarinasta niille, jotka ovat välttyneet kaikelta hypetykseltä tämän kirjan ympärillä: Suon villi laulu kertoo Rämelikan eli marskimaalla asuva Kyan koskettavan tarinan hänen lapsuudestaan alkaen. Tarinan alussa kuvataan ruumiin löytyminen, kun palotornille leikkimään tulleet pikkupojat löytävät kylän suosituimman nuoren miehen Chase Andrewsin elottomana tornin alapuolelta. Paikallinen sheriffi alkaa tutkia tapausta, ja pian epäilykset kohdistuvat syrjässä yksin asuvaan Kyaan. Murhatutkimus kulkee toisena tarinalinjana, ja se risteää Kyan elämäntarinaa kertovan linjan kanssa niin, että tarinaa kerrotaan kahdessa aikatasossa. Kya on ensin pieni perheensä hylkäämä kuusivuotias, joka yrittää selvitä hengissä pienessä kotimökissään kaukana muusta asutuksesta. Kya on jo varhain oppinut, ettei toisiin ihmisiin kannata luottaa. Kylän asukkaat suhtautuvat häneen hyvin epäluuloisesti ja torjuvasti, eikä Kya ymmärrettävästi kaipaa heidän seuraansa.

Kirjassa on vetävästi kirjoitettu juoni, valtavasti kaunista luonnon kuvausta ja oivaltavasti kirjoitettua ihmisten ja muiden eläinten rinnastamista. Kyan yksinäisyyttä kuvataan koskettavasti, sillä vaikka Kya pääosin viihtyy omissa oloissaan luonnon ja eläinten seurassa, hän kaipaa kuitenkin myös ihmisseuraa. Hän tosin yrittää peittää kaipuunsa myös itseltään, sillä hylätyksi tulemisen tuska on liian voimakkaana hänen muistissaan. Owens kuvaa taitavasti myös Kyan rakkaudenkaipuuta ja sitä ristiriitaisuutta, minkä tunne Kyassa herättää.

Kya on sitkeä ja ovela, ja ne ovat varmaankin ne ominaisuudet, joiden avulla hän selviää hengissä ensimmäisistä vuosistaan perheensä hylättyä hänet. Marskimaan hän tuntee läpikotaisin, tuntee sen eläimet ja kasvit, osaa liikkua siellä hiljaa ja pystyy pakenemaan milloin kouluviranomaisia ja milloin yhtä ainoista ystävistään, Tatea. Kyläläiset tuntevat Kyan, mutta hänelle ei juuri tarjota apua eikä sympatiaa. Välttämättömiä asioita hoitaessaan Kya saa osakseen lähinnä pahansuopia mulkaisuja ja kadun toiselle puolelle siirtyvien ihmisten vihamielisyyttä. Muutamat harvat ystävät kuitenkin tarjoavat hänelle hienovaraista apua ja tukea.

Murhatutkimus etenee kirjan nykyhetkessä omaa polkuaan Kyan elämäntarinan kertomisen rinnalla. Tarinalinjat tukevat toisiaan, mutta paljastavat kuitenkin tietoa vain hitusen kerrallaan ja siten pitävät lukijan mielenkiintoa yllä. Kirjan puolivälin jälkeen tarinalinjat sekoittuvat, eivätkä nykyhetki ja menneisyys erotu enää yhtä tarkasti. Lukujen alussa olevat vuosiluvut auttavat lukijaa pysymään kärryillä siitä, kumpaa aikatasoa luvussa kuvataan.

Kirjan lopussa aloin huomata yhä enemmän yhtäläisyyksiä aiemmin kesällä lukemani Tähtien antajan kanssa. Kya ja Margery ovat henkilöinä samankaltaisia: Molemmat kokevat lapsuudessa väkivaltaa ja heitteillejättöä, ja molemmilla on juoppo isä. Molemmat ovat yhteisössään hyljeksittyjä ja haukuttuja, ja molempien yhteisöt ovat pieniä, sisäänpäin kääntyneitä ja ahdasmielisiä paikkakuntia. Kya tuntee marskimaan kuin omat taskunsa, Margery Kentuckyn vuoriston. Molempia syytetään sellaisen miehen murhasta, joka on ollut heitä kohtaan väkivaltainen. Loppua kohden tarinan yhtäläisyydet tuntuvat entistä ilmeisemmiltä. Tuntuu hassulta, miten satuinkin lukemaan kaksi toisiaan muistuttavaa erinomaista ja koskettavaa kirjaa lähes peräkkäin. Olisi mielenkiintoista tietää, onko joku muu huomannut yhteyttä näiden kirjojen välillä.

Arastelin Suon villin laulun lukemista tavallisesta syistä: pelkäsin pettyväni kaiken lukemani ylistyksen jälkeen. Toisaalta vierastin vähän myös sitä vahvaa luontokuvausta, josta tätä kirjaa kiitellään. Molemmat epäluulot osoittautuivat turhiksi, ja etenkin luontokuvauksen asiapitoisuudesta yllätyin positiivisesti. Owens on saanut pienet tiedonmurut ja oman alansa tieteelliset ajatukset ujutettua luontevaksi osaksi tarinaa.

Minusta tuntuu, että ihan kaikki ovat jo lukeneet tämän kirjan, joten suositukset tuntuvat hiukan turhilta. Ehkä joku kuitenkin vielä epäröi kirjaan tarttumista, ja heille voin kyllä sanoa, että kannattaa antaa kirjalle mahdollisuus.

Haluatko päästä heti kokeilemaan? Suon villi laulu löytyy ainakin seuraavista palveluista:

BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujaksoetu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Paluu Nummelan ponitallille