Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä.

Olipa ihanaa huomata, että Satu Rämö on jälleen julkaissut uuden kirjan perheensä elämästä Islannissa. Hänen aiemmat Islannin-elämästä kertovat kirjansa (Islantilainen voittaa aina 2015 ja Islantilainen kodinonni 2018) ovat olleet mainioita nojatuolimatkakirjoja, ja pidän erityisesti hänen hyväntuulisesta tavastaan kertoa arkisesta elämästä tuolla pohjoisella laavakökkäreellä. Seuraan satunnaisesti myös Sadun blogia.

Talo maailman reunalla on siis Rämön kolmas islantilaisesta elämänmenosta ja arjesta kertova kirja. Pääjuttu kirjassa on se, miten Rämö perheineen tekee irtioton arjestaan ja muuttaa vuodeksi Islannin Länsivuonoille, Ísafjörðurin kylään. Nelihenkinen perhe muuttaa pikkuruiseen taloon kylän keskustaan, ja tutustuu rauhallisempaan elämään Reykjavíkin ruuhkien ja hulinan jälkeen. Kirjassa kuvataan, miten Ísafjörðurissa kaikki tärkeä on kävelymatkan päässä, esimerkiksi koulu, päiväkoti, kauppa, kahvila ja sairaala. Pienellä paikkakunnalla kaikki myös tuntevat toisensa ja toistensa asiat, se seikka taitaa olla yhteinen kylille ja pikkukaupungeille ympäri maailman.

Parasta sekä tässä kirjassa että aiemmissa Rämön Islanti-kirjoissa on tavallisen arjen kuvaaminen. Koska Ísafjörður sijaitsee vuorten keskellä vuonon pohjukassa, tuo se arkeen uusia elämyksiä, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Maisemat ovat upeat, hiihtoladut erinomaiset ja tuoretta kalaa on helposti saatavilla. Toisaalta lumisina talvina talo voi hautautua hankeen, lumimyrskyt voivat sulkea tiet ja lentoyhteydet ovat kovien tuulien vuoksi epävarmat. Luonnon läheisyys ja luonnonvoimat on otettava huomioon arkisessa elämässä, eikä aikataulujen muutoksilta voi aina välttyä. Syrjäisessä kylässä eläessä kuitenkin oppii hyväksymään arkiset ongelmat ja sen, ettei luontoa vastaan kannata taistella.

Aiempiin kirjoihin verrattuna tässä kirjassa oli minusta hitusen vakavampi sävy, sillä Islannin ja sen luonnon hehkuttamisen lisäksi tuotiin esille myös haasteita ja vaaroja, jotka ovat läsnä etenkin vuoristoisilla ja syrjäisillä seuduilla. Kirjassa on yksi luku, jossa kerrotaan lumivyöryistä ja niiden vaatimista ihmisuhreista juuri sillä seudulla, johon Rämö perheineen asettuu. Lumivyöryjen lisäksi puhutaan jonkin verran muistakin vaaroista, joita islantilaisessa luonnossa liikkumiseen liittyy. Näiden vaarojen myötä puhutaan myös pelosta ja sen voimasta. Minusta Rämö sanoittaa hyvin sen turvalliselta tuntuvan alueen, joka sijoittuu omakohtaisen kokemuksen ja täydellisen tietämättömyyden väliin. Jos on itse kokenut jotain hirveää, osaa asiaa pelätä kokemuksen takia. Jos taas ei tiedä mitään jostain asiasta, voi se pelottaa sen vuoksi.

Tässäkin kirjassa kuvaillaan islantilaista lannistumatonta luonteenlaatua: vaikka mikä katastrofi näyttäisi olevan edessä, todetaan vain että kaikki järjestyy. Tästä asenteesta olen salaa pikkuisen kateellinen. Olisi ihanaa pystyä olemaan yhtä luottavainen tulevaisuuden suhteen, jättää pikkutarkat pohdinnat vähemmälle ja antaa mennä vain. Nämä kirjat toimivat hyvänä muistutuksena siitä, että murehtimista voi välillä vähentää ja ottaa löysemmin rantein.

Talo maailman reunalla löytyy e- ja äänikirjapalveluista, joten sitä pääsee lukemaan tai kuuntelemaan vaikka heti. Itse luin kirjan e-kirjana, mutta äänikirja olisi voinut olla parempi vaihtoehto islantilaisten nimien takia. Mielikuvitukseni ei riitä niiden äänneasun kuvittelemiseen, ja olisi ollut mukavaa kuulla miltä nimet kuulostavat. Vierellä olisi myös pitänyt pitää karttaa, sillä olen aika huono hahmottamaan paikkoja tekstin perusteella, ja paikannimet vilisivätkin päässäni iloisena sekamelskana. Kirjan kuvaliite oli kuitenkin upea!

Näiden palveluiden kautta pääset heti käsiksi kirjaan:

BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.