Will Schwalbe: Elämän mittainen lukupiiri

Tämä kirja on ollut iltalukemisinani pitkään, aloitin sen jo keväällä. Se ei ole kovin paksu, ja fonttikin on isoa, joten tekstin määrästä ei hitaus tällä kertaa johtunut. Kirjan aihe sen sijaan vaati pureskelu- ja hengähdystaukoja, ja siksi tämä vuorotteli Täällä Pohjantähden alla -kirjan kanssa yöpöydän pinon huipulla.

Kirjan kanssa kuvassa muutama kirjahyllystäni löytynyt opus,
 jotka mainitaan myös kirjassa. Pahoittelut suttuisesta kuvasta,
Blogger jostain syystä tuo kuvat alkuperäistä pienempinä.

Elämän mittainen lukupiiri on Schwalben kirjoittama kirja hänen ja hänen äitinsä käymistä keskusteluista kirjojen äärellä. Kirjan alussa äiti on saanut haimasyöpädiagnoosin, ja lukupiiri perustetaan diagnoosin jälkeen, jotta lukuisilla hoitokerroilla olisi kiinnostavia puheenaiheita. Tämä on siis kirja kirjoista ja lukemisen merkityksestä, mutta myös kirja kuolemaan johtavasta sairaudesta, luopumisesta ja surusta.

Lisäsin kirjan lukulistalleni vuosia sitten, kun olin koulutuspäivässä kuuntelemassa Lukuneuvoja Marika Helovuon esitystä. Hän on muuten innostava kirjavinkkari, kannattaa tilaisuuden tullen käydä kuuntelemassa! Tästä pääset hänen blogiinsa, josta löytyy paljon kirjavinkkejä. Olin ostanut kirjan itsellenikin jostain alesta, ja se oli nököttänyt hyllyssäkin jo vuosia.

Kirjassa puhutaan paljon kirjoista, ja useimmat niistä olivat sellaisia, joita en ollut vielä itse lukenut. Siksi oli ihanaa aina välillä bongata tuttu kirja ja lukea, mitä Will ja Mary Anne olivat siitä ajatelleet. Kirjoista ei kerrota pitkästi, mutta silti keskustelut niistä kertovat sekä tarinoista että lukijoista paljon. Mukaan mahtui toki sellaisia, joista jompikumpi tai kumpikaan ei pitänyt, mutta suurin osa taisi olla sellaisia, jotka vaikuttivat tai ilahduttivat, tai molempia. Pidin erityisesti siitä, että kirjoja ei kuvailla vain niiden juonen perusteella, vaan juonesta kerrotaan lyhyesti välttämätön, ja muu on siitä syntyneitä vaikutelmia ja pohdintoja.

Paljon tilaa saa myös lukemisen merkityksen korostaminen, suorastaan keltaisella huomiotussilla yliviivaaminen. Mary Anne toimi etenkin naisten asemaa edistävissä hyväntekeväisyysjärjestöissä, ja kirjassa puhutaan erityisesti Afganistaniin puuhattavasta kirjastosta. Mary Anne esittää toinen toistaan painavampia perusteluja sille, miksi kaikilla ja erityisesti nuorilla, vähäosaisilla ja kriisialueilla elävillä tytöillä pitää olla oikeus kirjoihin ja lukutaitoon. Hän toimi itse monissa eri kriisipesäkkeissä ympäri maailman, ja auttoi Amerikassa  lukuisia pakolaisia uuden elämän alkuun. Mary Anne vaikutti olevan vielä sairastaessaankin erityisen aikaansaava ja toimelias nainen, jolla oli valtavat verkostot ympäri maailman.

Syöpä ja kuolema ovat kirjassa jatkuvasti läsnä, välillä kauempana taka-alalla ja välillä lähempänä. Tutuksi tuleva miljöö on lääkärin vastaanoton odotushuone ja solunsalpaajahoitohuone. Monet kirjakeskusteluista käydään juuri näissä paikoissa, mutta lukupiiri kokoontuu myös muualla. Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmä saa Mary Annelta piikikästä kritiikkiä, ja myös tässä aiheessa epätasa-arvoisuus on hänestä suurin epäkohta. Hän saa kuitenkin itse hyvää ja tehokasta hoitoa, vaikka sen kuluistakin kerrotaan avoimesti.

Jos pidät kirjoista ja haluat kasvattaa lukulistaasi, kannatta lukea tämä kirja. Jos epäröit, koska aiheena on myös sairaus ja kuolema, kannattaa kokeilla. En itse kovin mielelläni lue sairaudesta ja siihen kuolemisesta kuvaavia kirjoja, mutta tässä pääosa oli selkeästi muilla asioilla. Toisenlaisen näkökulman syöpään ja siihen kuolemiseen tarjoaa elokuva Näkemiin professori, jonka katsoin viikonloppuna. Siinä päähenkilöllä on aivan toinen asenne sairauttaan ja elämää kohtaan, mutta siinäkin käsitellään (hiukan sivuosassa) kirjoja. Nämä kaksi täysin erilaista kuvausta tuntuivat oudosti täydentävän toisiaan.

Tätä kirjaa ei valitettavasti löydy e- ja äänikirjapalveluista, joten suosittelen etsimään fyysisen kappaleen lähimmästä kirjastosta!