Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2021.

Wendy Mitchell: Joku jonka tunsin. Minä ja Alzheimer

Kuva
Muistiviikon kirjavinkki. Koska minulla oli aika stereotyyppinen käsitys Alzheimerin taudista, halusin oppia asiasta lisää. Aihe ei onneksi ole tällä hetkellä ajankohtainen, mutta meidänkin suvussamme on kuitenkin ollut Alzheimeriä sairastaneita henkilöitä. Wendy Mitchellin kirja tuntui sopivalta tietokirjalta aiheesta, ja olin utelias lukemaan, miten Alzheimerin tautia sairastava kokee oman sairautensa ja sen kanssa elämisen. Joku jonka tunsin  on siis omaelämäkerrallinen kirja muistisairauden sairastamisesta ja kirjastosta se löytyy luokasta 59 eli lääketieteen kirjojen joukosta. Kirjan alussa Mitchellillä on joitakin kummallisia oireita, joiden vuoksi hän hakeutuu lääkäriin. Hän huomaa muistinsa hiukan heikenneen, mutta hän myös kaatuilee selittämättömästi sileällä tiellä ja huomaa ettei pysty kääntymään autolla risteyksistä oikealle. Omalääkäri ei ensin huolestu muistiongelmista ja sumuisesta olosta, mutta lopulta Mitchell pääsee sellaisen henkilön vastaanotolle, joka ottaa hänet t

Petri Tamminen: Se sano

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Tiedättekö sen tunteen, kun on illalla jo ihan poikki, mutta ei haluaisi ihan vielä mennä nukkumaan? Silloin ei puhti ja keskittymiskyky oikein enää riitä kovin kummoisiin suorituksiin ja paksuun romaaniin on vaikea tarttua. Se sano  oli ihan täydellinen kirja tällaiseen tilanteeseen, sillä se sisältää monta pientä tarinaa ja on pieni ja ohut. Kirjan sisältö ei kuitenkaan ole mitenkään kovin kevyttä luettavaa, päin vastoin. Tamminen on koonnut kirjaan lausahduksia, jotka ovat syöpyneet todellisten ihmisten mieliin loppuelämän ajaksi, sekä hyvässä että pahassa. Monet niistä tunnistaa itsekin ja pystyy samaistumaan henkilöiden tunteisiin. Minulle jäi tunne, että suurin osa tarinoista oli negatiivissävytteisiä, mutta voi olla että herkkyydessäni tulkitsin osan neutraaleista kielteisiksi. Osa oli oikeasti ihan kamalia, monet niist

Näytönsuojakalvojen suurkuluttaja

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Olen välillä varsinainen säheltäjä, ja kiireinen arki kahden pienen lapsen kanssa ei varsinaisesti vähennä sähellyksen määrää. Puhelin ei aina tunnu pysyvän menossa mukana, ja nykyiset älypuhelimet ovat hieman herkkänahkaisia etenkin näyttöön kohdistuvien kolhujen suhteen. Siksi puhelimeni on vuorattu hyvällä kotelolla ja lisäksi vielä panssarilasisella näytönsuojalla. Luen tai kuuntelen kirjoja yleensä jollain näistä: puhelimella tai pädillä. Kaikilla on tukevat kotelot. Käytän puhelinta kaiken muun ohella myös lukemiseen. Käytän vaihtelevasti eri e- ja äänikirjapalveluita, jotka ovat olleet erityisesti pikkulapsiaikaan erinomaisia: pystyn varastamaan lukemiselle hetkiä esimerkiksi varmistaessani että nuorempi nukahtaa päiväunilleen, kuuntelemalla äänikirjaa lenkillä tai lukemalla ihan nopeasti muutaman sivun silloin kun satu

Haruki Murakami: Norwegian Wood

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Huomaan että olen virittänyt itselleni jonkinlaisen laatukirjallisuushaasteen, sillä kirjahyllyyni on kasautunut useita keltaisen kirjaston kirjoja ja maailmankirjallisuuden klassikoita. Monet niistä ovat tulleet kotiini kirpputorilöytöinä muutamalla eurolla, joko pokkareina tai oikein kovakantisina. Norwegian Wood  on yksi näistä kirppislöydöistä, ja sen jälkeen vuoroaan odottavat esimerkiksi Piin elämä , Tikli ja Hiljainen tyttö . Olen monta kertaa ollut lainaamaisillani kirjastosta Murakamin teoksia, mutta jokin on aina saanut jättämään kirjat hyllyyn. Kevyempien viihdekirjojen jälkeen kaipasin jotain vähän syvällisempää ja Norwegian Wood  tuntui sopivalta siihen tarkoitukseen. Kirja kertoo nuoruuden ja aikuisuuden taitekohdasta, rakkaudesta ja sen hankaluudesta, mielenterveyden järkkymisestä ja monesta muusta. Se sijoittuu 1960-luvun Tokioon, ja siinä seurataan muutamaa vuotta nuoren yliopisto-opiskelija Torun elämästä. Hän koh

Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Olen kuullut paljon hyvää Colganin kirjoista sekä somessa että todellisessa maailmassa, ja olin ajatellut lukea tämän Uusia alkuja ja onnellisia loppuja  jo sen ilmestyttyä. Jostain syystä en kuitenkaan lukenut kirjaa heti tuoreeltaan, ja kaikkien kehujen jälkeen aloin suhtautua siihen jo vähän epäluuloisestikin. Epäluulo ei hälventynyt ensimmäisten sivujen aikana, sillä varsinaista tarinaa edeltää kirjailijan saateosuus ja hänen vinkkinsä hyviin lukupaikkoihin. Nämä tuntuivat minusta vähän kummallisilta, ja jostain syystä karsastan lukuohjeita kirjojen aluissa. Haluan päästä heti lukemaan ja rakentaa itse mielikuvani siitä, millaisia kirjan tarina ja henkilöt ovat. Verkkaisesta alusta huolimatta tipahdin kirjan maailmaan ihan täysillä viimeistään siinä kohdassa, kun kirjan päähenkilö Nina muuttaa Skotlantiin pitämään kirjakauppaa pakettiautosta käsin. Mikähän siinä on, että Skotlanti on jostain syystä sellainen mystinen paikka, jo

S.J. Bennet: Windsorin solmu

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Kuuntelin tätä kirjaa äänikirjana käsitöitä tehdessäni, mutta en muista ollenkaan, mistä kirjan löysin. Minulla oli ollut kirjaan varauskin jo pidemmän aikaa, joten ehkä jokin ennakkomainos on herättänyt kiinnostukseni kirjaa kohtaan. Windsorin solmun päähenkilönä on Englannin kuningatar Elisabet II, joka ryhtyy ratkomaan Windsorin linnan päivällisten jälkeen tapahtunutta murhaa. Koska Elisabet itse ei ymmärrettävästi voi hiippailla pitkin linnaa nuuskimassa johtolankoja, avustaa hänen apulaisyksityissihteerinsä Rozie tutkimuksissa. Takakannen tekstin perusteella odotin, että Elisabet olisi ollut aktiivisempi tutkinnassa, mutta hän teki lähinnä havaintoja ja niiden pohjalta teräviä päätelmiä. Pidin erityisesti kirjan henkilöistä ja siitä, miten Bennet on antanut äänen myös hovin kulissien takana häärävälle henkilökunnalle. Elisabet ja hänen yksityiselämänsä on kuvattu taitavasti niin, että välillä unohtaa lukevansa fiktiivistä kuva

Frida Skybäck: Kirjakauppa Thamesin varrella

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Tässä on jälleen yksi kirja, joka on vainonnut minua kirjagramissa. Se on hypähdellyt sieltä silmilleni moneen otteeseen, ja kun näin sen töissä uusien kirjojen jokeri-hyllyssä, päätin ottaa sen viikonloppulukemisiksi. Vaikka olinkin lukenut muiden mielipiteitä kirjasta, en ollut tajunnut, että kirjailija on ruotsalainen. Olin jotenkin automaattisesti kuvitellut, että jos kirjan nimessä on Thames, kirjailija varmaan on englantilainen. Ruotsalainen kirjailija teki kirjasta oikeastaan mielenkiintoisemman, kun pitkin kirjaa pohdin, millaista on ollut kirjoittaa niin tunnetusta paikasta kuin Lontoo. Kirjan etuliepeessä toki lukee, että Skybäck on itse asunut Lontoossa, vaikka nykyisin asuukin Ruotsissa. Ehkä kirjailijan oma tausta onkin vaikuttanut sekä kirjan miljööseen että sen henkilöihin. Tarina kulkee kahdella aikatasolla, nykyhetkessä ja 1980-luvun alussa. Nykyhetkessä seurataan Charlottaa, joka on tullut Lontooseen selvittelemää

Annie Austen: Hulluna kirjoihin. Mitä kirjahyllysi sinusta kertoo?

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Tähän kirjaan törmäsin muistaakseni Instagramissa, ja sen nimi ja kansi houkuttelivat lainaamaan sen kirjastosta. Takakansitekstin perusteella odotin mielenkiintoisia kirjoihin liittyviä tarinoita, takakannessa lupaillaan esimerkiksi paljastaa Marilyn Monroen kirjahyllyn sisältö sekä Barack Obaman lomalukemiset. Kommenttilaatikkoon voit jättää oman näkemyksesi siitä, mitä minun kirjahyllyni kertoo minusta. :) Johdannossa kirjailija kertoo halunneensa kirjoittaa puolustuspuheen katoavien kirjahyllyjen puolesta, jotta kirjojen ostaminen ja säilyttäminen olisi jälleen hyväksytty harrastus ja elämäntapa. Johdannossa kauhistellaan sisustuslehdessä nähtyä tapaa sijoittaa kirjat hyllyyn niiden selkä seinään päin, sivut huoneeseen päin. Tämä toimiikin ihan hyvänä herätyksenä siitä, miten kirjojen omistaminen niiden itsensä vuoksi saattaa olla vähän aliarvostettua nykyaikana. Kirjan varsinainen sisältö on kuitenkin rikkonaista ja höttöistä.

Sarah Waters: Parempaa väkeä

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Olin lasten kanssa käymässä kirjastossa ja nappasin palautushyllystä pikaisen silmäyksen perusteella mukaani Sarah Watersin Parempaa väkeä . Olen lukenut häneltä aiemmin vain kirjan Vieras kartanossa , joka oli kauhea kummitustarina, mutta jonka muistin olleen niin hyvin kirjoitettu, etten malttanut laskea sitä käsistäni. Parempaa väkeä  ei ole kummitustarina, mutta myös se on todella hyvin kirjoitettu. Pitkästä aikaa käsissäni oli kirja, jossa oli melkein 600 sivua hyvää luettavaa. Takakansi ja liepeet eivät paljasta tarinasta kovin paljoa, ja alku lähtee verkkaisesti liikkeelle. Kun olin lukenut melkein neljänneksen, en vieläkään ollut ihan varma siitä, mitä tässä kirjassa on "se juttu". Sen jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua, ja tahti tuntui aina vain kiihtyvän, kunnes vauhti taas hidastui loppua kohden. Kirjan tarina olisi graafisena esityksenä varmaankin normaalijakauman käyrän näköinen. Päähenkilö ja kertoja on France

Will Schwalbe: Elämän mittainen lukupiiri

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Tämä kirja on ollut iltalukemisinani pitkään, aloitin sen jo keväällä. Se ei ole kovin paksu, ja fonttikin on isoa, joten tekstin määrästä ei hitaus tällä kertaa johtunut. Kirjan aihe sen sijaan vaati pureskelu- ja hengähdystaukoja, ja siksi tämä vuorotteli Täällä Pohjantähden alla -kirjan kanssa yöpöydän pinon huipulla. Kirjan kanssa kuvassa muutama kirjahyllystäni löytynyt opus,  jotka mainitaan myös kirjassa. Pahoittelut suttuisesta kuvasta, Blogger jostain syystä tuo kuvat alkuperäistä pienempinä. Elämän mittainen lukupiiri on Schwalben kirjoittama kirja hänen ja hänen äitinsä käymistä keskusteluista kirjojen äärellä. Kirjan alussa äiti on saanut haimasyöpädiagnoosin, ja lukupiiri perustetaan diagnoosin jälkeen, jotta lukuisilla hoitokerroilla olisi kiinnostavia puheenaiheita. Tämä on siis kirja kirjoista ja lukemisen merkityksestä, mutta myös kirja kuolemaan johtavasta sairaudesta, luopumisesta ja surusta. Lisäsin kirjan lukul

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Kesällä on mukava heittäytyä hyvin etenevien dekkarien vietäväksi, ja siksi valitsin kirjaston hyllystä tämän kirjan. Mitfordin murhat  on ilmestynyt 2018, mutta se on jäänyt minulta aiemmin lukematta, vaikka olen sitä joskus selaillutkin. Kirja aloittaa sarjan, ja kun lukee ensimmäisen osan tällä tavalla muutaman vuoden päästä sen ilmestymisestä, saa kätevästi lukea heti perään muutaman jatko-osan. Kirja kertoo Mitfordin perheestä ja sen lastenhoitajaksi päätyvästä Louisa Cannonista. Kirjassa on pikkuisen Downton Abbeyn tunnelmaa, sillä se sijoittuu 1920-luvulle suureen maalaiskartanoon, ja Mitfordien perhe kuuluu aatelisiin. Kirjan kirjoittaja on Downton Abbeyn luojan veljentytär, joten yhteys on sitäkin kautta aika luonnollinen. Kirja alkaa ensimmäisessä maailmansodassa sairaanhoitajana toimineen Florence Nightingale Shoren junamatkan kuvauksella. Kirjan takakannestakin käy ilmi, että neiti Shore murhataan tuon matkan aikana, ja

Satu Rämö: Talo maailman reunalla

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Olipa ihanaa huomata, että Satu Rämö on jälleen julkaissut uuden kirjan perheensä elämästä Islannissa. Hänen aiemmat Islannin-elämästä kertovat kirjansa ( Islantilainen voittaa aina  2015 ja  Islantilainen kodinonni  2018) ovat olleet mainioita nojatuolimatkakirjoja, ja pidän erityisesti hänen hyväntuulisesta tavastaan kertoa arkisesta elämästä tuolla pohjoisella laavakökkäreellä. Seuraan satunnaisesti myös Sadun  blogia . Talo maailman reunalla  on siis Rämön kolmas islantilaisesta elämänmenosta ja arjesta kertova kirja. Pääjuttu kirjassa on se, miten Rämö perheineen tekee irtioton arjestaan ja muuttaa vuodeksi Islannin Länsivuonoille,  Ísafjörðurin kylään. Nelihenkinen perhe muuttaa pikkuruiseen taloon kylän keskustaan, ja tutustuu rauhallisempaan elämään Reykjavíkin ruuhkien ja hulinan jälkeen. Kirjassa kuvataan, miten  Ísafjörðurissa kaikki tärkeä on kävelymatkan päässä, esimerkiksi koulu, päiväkoti, kauppa, kahvila ja sairaala

Denise Rudberg: Salainen koodi

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Tämän kirjan kannessa lukee "Kolme naista. Yksi sota. Murtumaton koodi." ja se kuulosti kovin tutulta. Ihastuin Kate Quinnin kirjoittamaan Ruusukoodiin , jossa oli myös kolme naista toisen maailmansodan koodinpurkutehtävissä, ja siksi kiinnostuin tästä kirjasta. Vertasin sitä tietysti koko ajan lukiessani Ruusukoodiin , ja vaikka tämä ei yltänyt lähellekään sen tasoa, se oli kuitenkin ihan hyvä nopeasti lukaistava välipalakirja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1940-luvun Tukholmaan, jossa neljä hyvin erilaista naista erilaisista lähtökohdista valitaan mukaan murtamaan saksalaisten koodeja. Signe on maalta kaupunkiin muuttanut nöyrä, työteliäs ja lyhyestä koulutuksestaan huolimatta hoksaavainen sisäkkö. Elisabeth on varakkaan perheen temperamenttinen tytär, joka ei pelkää avata suutaan. Iris on viron-pakolainen, joka on tullut maahan kahden pienen poikansa kanssa epätietoisena tulevaisuudestaan. Nämä kolme eri taustoista ole

Delia Owens: Suon villi laulu

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Nyt se on tehty: sain lopulta luettua tämän ylistetyn bestsellerin. Kirja on ollut minulla kirjastosta lainassa jo yli kuukauden, mutta vasta pari päivää ennen eräpäivää sain tartuttua siihen. Ja onneksi sain, sillä olihan tämä ihan huippuhyvä kirja! Lyhyesti tarinasta niille, jotka ovat välttyneet kaikelta hypetykseltä tämän kirjan ympärillä: Suon villi laulu  kertoo Rämelikan eli marskimaalla asuva Kyan koskettavan tarinan hänen lapsuudestaan alkaen. Tarinan alussa kuvataan ruumiin löytyminen, kun palotornille leikkimään tulleet pikkupojat löytävät kylän suosituimman nuoren miehen Chase Andrewsin elottomana tornin alapuolelta. Paikallinen sheriffi alkaa tutkia tapausta, ja pian epäilykset kohdistuvat syrjässä yksin asuvaan Kyaan. Murhatutkimus kulkee toisena tarinalinjana, ja se risteää Kyan elämäntarinaa kertovan linjan kanssa niin, että tarinaa kerrotaan kahdessa aikatasossa. Kya on ensin pieni perheensä hylkäämä kuusivuotias,

Kate Quinn: Ruusukoodi

Kuva
 Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Luin Quinnin kirjoittaman Koodinimi Alicen muutama vuosi sitten, ja silloin valitsin kirjan lähinnä kannen perusteella. Muistan epäröineeni kirjan lukemista jonkin aikaa, mutta kun sitten lopulta tartuin siihen, se vei täysin mukanaan. Koodinimi Alice kertoo toisen maailmansodan naisvakoojista, ja toisen maailmasodan naisiin keskittyy myös Quinnin uutuus, Ruusukoodi . Ruusukoodissa pääosassa on kolme erilaista naista, jotka kohtaavat toisensa Bletchleyssä, Buckinghamshireläisessä pikkukaupungissa. Bletchleyssä sijaitsi toisen maailmansodan aikaan valtava koodinpurkuun keskittynyt salainen osasto, joka toimii kirjan pääasiallisena tapahtumapaikkana. Osla ja Mab saapuvat Bletchley Parkiin töihin, ja he tapaavat tulevan ystävänsä Bethin majoituspaikassaan. Lopulta myös Beth päätyy töihin Bletchley Parkiin. Naiset ovat taustoiltaan hyvin erilaisia, mutta heitä yhdistää halu tehdä jotain tärkeää. Oslaa kutsutaan jatkuvasti hupsuksi d

Nelli Hietala: Maailmanlopun kahvila

Kuva
Teksti sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Maailmanlopun kahvila  on ilmestynyt tasaisin väliajoin ruudulleni Instagramissa, lähinnä kustantajan mainoksina. Kirjan idea kuulosti hyvältä: kovaa vauhtia keski-ikäistyvä Aurelia palaa tätinsä maalaiskartanoon ensi kertaa lapsuutensa jälkeen, ja maaseudun ihmiset ja tavat pääsevät yllättämään hänet kerta toisensa jälkeen. Aurelian täti Anni suunnittelee avaavansa kartanon puiston matkailijoille, ja yrittää saada ruoanlaittotaidoistaan kuuluisan Aurelian mukaan suunnittelemaan vanhaan talliin remontoitavaa kahvilaa. Aurelia on epäluuloinen tädin suunnitelmien suhteen, mutta lupaa kuitenkin auttaa liikeidean kehittelyssä. Vanhassa kartanossa on tapana kuljeskella levottomia henkiä, ja sellainen löytyy Annin kartanostakin. Kummitusta paetaan yöpaitasillaan naapurihuoneessa majailevan komean remonttireiskan syliin, kuten kuvioon kuuluu. Tässäpä pitkästä aikaa kirja, jonka olin jättää kesken monta kertaa. Otin sen alun perin lenkille

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Kuva
Postaus sisältää *merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Olen lukenut Teemestarin kirjan  aiemminkin, luultavasti silloin kun se on ilmestynyt vuonna 2012. Luulin myös kirjoittaneeni siitä tänne blogiin, mutta teksti onkin jostain syystä jäänyt kirjoittamatta. Nyt luin kirjan kuitenkin uudelleen, sillä tämä kuului nykykirjallisuuden kurssin lukemistoon kuten Amerikkalainen tyttökin . Kirjasta jäi minulle vahva mielikuva ensimmäisen lukukerran jälkeen, sillä olen monesti muistellut kirjaa myöhemminkin. Muistikuvani mukaan kirja oli kauniisti kirjoitettu ja pidin siitä, mutta se aiheutti myös sellaista ahdistusta, minkä vuoksi en olisi halunnut ryhtyä lukemaan kirjaa uudelleen. Vitkuttelinkin sen aloittamisen kanssa aika kauan. Kun aloitin lukemisen, huomasin etten muista tarinasta tai henkilöistä juuri mitään konkreettista, edes lopun tapahtumat eivät olleet jääneet mieleen. Muistiin oli jäänyt vain kirjassa kuvattu ympäristö ja sen tunnelma. Teemestarin kirja vaikuttaa sijoittuvan Pohjois