Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2021.

Sarah Penner: Myrkynkeittäjä

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Totesin  Kirjeystäviä -kirjan  kohdalla, että joskus kirjan kansi on se juttu, miksi tartun tiettyyn kirjaan. Kansi oli tämänkin kirjan kohdalla se juttu, vaikka Myrkynkeittäjä  on saanut paljon myös näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Sekä Kirjeystäviä  että Myrkynkeittäjä  ovat HarperCollinsin kustantamia, joten siinä kustantamossa taidetaan panostaa erityisesti kansien taittamiseen. Myrkynkeittäjän  tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun lopun ja nykyhetken Lontooseen. Caroline on nykyhetkessä viettämässä Lontoossa kymmenvuotishääpäiväänsä yksin, koska on juuri saanut tietää miehensä pettäneen häntä. 1700-luvulla seurataan naisten apteekkia pitävää Nellaa, joka on erikoistunut tappaviin myrkkyihin. Aikana, jolloin naisen asema ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä olivat heikot, tarjosi Nella apua epämiellyttävistä miehistä

Sōsuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Tähän kirjaan taisin törmätä Instagramissa, ja kun vastaan oli tullut useampi kuva kirjan kannesta, laitoin kirjan varaukseen. Kirjan idea on viehättävän maaginen: pienessä antikvaarisessa kirjakaupassa vierailee puhuva kissa, joka pyytää Rintarō-pojalta apua kirjojen vapauttamiseksi. Rintarō on juuri menettänyt isoisänsä, joka on kuollut äkillisesti. Isoisä on ollut Rintarōn ainoa läheinen, ja nyt Rintarō jää käytännössä yksin pitämään pientä kirjakauppaa avoinna. Rintarō on lukioikäinen, joten hänen pitäisi käydä myös koulussa, mutta suru ja masennus aiheuttavat sen, että hän viettää päivänsä mieluummin yksin kaupassa. Kissa ilmestyy kirjakauppaan ylpeänä ja kopeana pyytämään Rintarōn apua. On olemassa jonkinlainen labyrintti, jossa on kirjoja vankina, eikä kissa kerro Rintarōlle tämän enempää apua pyytäessään. Vaikka Rintar

Eli Åhman Owetz: Kirjeystäviä

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Käsi ylös, kenelle kirjan kansi on yksi tärkeä luettavan kirjan valintaan vaikuttava asia. Minulle ainakin on, sillä kiinnostava kirjan kansi saa minut yleensä lukemaan takakannen ja selailemaan kirjaa muutenkin. Näin kävi myös Kirjeystäviä -kirjan kohdalla, jonka huomasin Helsingin kirjamessuilla HarperCollinsin osastolla ja laitoin saman tien kirjastoon varaukseen. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta myös siksi, että yksi erittäin olennainen tapahtumapaikka on Ruotsin maaseudulla kiertelevä kirjastoauto sekä paikallinen kunnankirjasto. En ihan heti muista toista kirjaa, jossa kirjastoauto olisi yhtä tärkeässä osassa. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun keski-ikäinen maatalon emäntä Malin vuodattaa muistilehtiön sivuille onnetonta avioliittoaan ja kosketuksen kaipuutaan. Kun hän tulee yllätetyksi, hän sujauttaa sivun käsissään

Kira Poutanen: Surun kartta

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Edellisestä postauksesta on kulunut jo kuukausi. Kirjamessuhuuman jälkeen on ollut muita kiireitä, ja myös pieni lukujumi on vaivannut: en ole tainnut lukea yhtään kokonaista kirjaa Itkosen Kaikki oli heidän - kirjan jälkeen. Poutasen Surun karttaakin  olen lukenut kauan. Aloitin sen lukemalla muutaman luvun kun käsittelin kirjaa lainauskuntoon, ja lainasin sen sitten itselleni. Pitkäksi aikaa kirjanmerkki jäi tuohon muutaman kymmenen sivun kohdalle, ennen kuin kurssitehtävä pakotti lukemaan kirjaa eteenpäin. Hidas lukutahti ei ole ollut tälle kirjalle ollenkaan huono ratkaisu, päin vastoin. Surun kartta  käsittelee suuria ja vaikeita teemoja, jotka on kirjoitettu aika lailla kaikkien suomalaisten kulttuuriin ja geeniperimään. Kirja kertoo ylisukupolvisista traumoista, oman identiteetin löytämisestä, äitiydestä ja siihen liitt

Juha Itkonen: Kaikki oli heidän

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Itkosen edellinen kirja Ihmettä kaikki  oli sellainen lukukokemus, että kirja ja sen tapahtumat ovat edelleen aika terävinä muistissani. Laitoin muutama viikko sitten töissä uutuuskirjoja lainauskuntoon, ja Kaikki oli heidän  tuli vastaan niissä kirjapinoissa. Kirjan kansikuva on jotenkin erikoinen, ehkä se sai tutustumaan takakannen tekstiin ja työpäivän päätteeksi huomasin lainanneeni sen tuoreeltaan itselleni. Tämä ei ollut (ainakaan minulle) mikään nopeasti ahmaistava viihdekirja. Käytin sen lukemiseen poikkeuksellisen paljon aikaa, ja palautin sen vasta kahden viikon laina-ajan päättyessä. Kirja tuntuu pursuilevan ajankohtaisia teemoja, jotka risteilevät ja törmäilevät toisiinsa. Keskiössä on kuitenkin miehen roolin muutos ja ylisukupolviset käyttäytymismallit, joita perataan sekä nelikymppisen Ilmari Pohjalaisen että hän

Tunnelmia Helsingin kirjamessuilta

Kuva
*Kiitos Messukeskukselle messulipuista! Kävin messuilla torstaina 28.10. Oli ihana päästä nauttimaan messutunnelmasta ja kierrellä kustantajien ja kirjakauppojen osastoja. Kuuntelin myös monta mielenkiintoista haastattelua ja silmäilin hiukan antikvaarien valikoimia. Tykkäsin messuhallin uudesta pohjakartasta kovasti, minusta messuilla oli nyt helpompi liikkua. Pidin erityisesti siitä, että Senaatintori-lavan katsomo oli niin suuri, että istumapaikan sai ihan varmasti. Kotiinviemisiksi sain valtavan määrän ihania kirjavinkkejä, ja kirjaston varauslistani kasvoikin aika monella nimikkeellä. Ostin mukaan lastenkirjoja ja muutaman täytettävän kirjan itselleni sekä pitkään metsästetyn seinälle laitettavan maailmankartan, joka löytyi Metsäkeskuksen osastolta. Sopivaa maailmankarttaa on etsitty jo aika kauan, ja nyt sattui kohdalle eläinten kuvilla varustettu selkeä kartta, jossa on myös maatunnukset aikuisten hataran maantiedon tueksi. Päämäärättömän kuljeskelun lisäksi olin katsonut messuo

Helsingin kirjamessuille!

Kuva
*Olen saanut lipun kirjamessuille Helsingin messukeskukselta. Helsingin kirjamessut ovat jo tällä viikolla, ja olen menossa messuille torstaina. Messulehteä on plärätty ahkerasti, ja mielenkiintoisia haastatteluja ruksittu kiitettävästi. Messujen pohjakartasta tulkitsin, että osastojen ja lavojen sijoittelua on muutettu aika paljonkin, joten on mielenkiintoista päästä näkemään, miltä halli tänä vuonna näyttää. Alle olen poiminut muutamia itseäni kiinnostavia otteita ohjelmasta. Tämän vuoden uutuutena on myös mahdollisuus seurata Senaatintori-lavan ohjelmaa etänä nettilipulla, mikä on hieno juttu! Poimin etäohjelmastakin muutaman kiinnostavan haastattelun muistiin. Instagramin puolella on käynnissä kahden messulipun arvonta. Jos sinulla ei vielä ole lippuja messuille, käy jättämässä julkaisuun kommentti niin olet mukana arvonnassa! Pääset suoraan julkaisuun klikkaamalla arvonta-kuvaa vasemmassa sivupalkissa. Arvontaan voi osallistua 26.10. klo 19 asti. Tässä poimintoja itseäni kiinnosta

Anna James: Tilly ja kirjamatkaajat

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Taidan olla aika altista yleisöä kustantajien mainoksille, sillä bongasin tämän kirjan muistaakseni Kirjasto-lehdessä olleesta HarperCollinsin mainoksesta. Kirjan kansi on minusta onnistunut ja houkutteleva. Tilly ja kirjamatkaajat aloittaa sarjan, jonka toinen osa julkaistaan lokakuun lopussa. Päähenkilö Tilly asuu isovanhempiensa kanssa lontoolaisen kirjakaupan yhteydessä. Tillyn äiti on lähtenyt omille teilleen hänen ollessaan vauva, ja isästä hänelle on kerrottu vain joitakin epämääräisiä pikkuasioita. 11-vuotiaan Tillyn on vähän vaikea sopeutua muiden lasten joukkoon, ja erityisesti äidin katoaminen mietityttää Tillyä jatkuvasti. Onneksi isovanhemmat huolehtivat hänestä hyvin, ja onneksi on niin paljon ihania kirjoja! Tilly on aiemminkin uppoutunut kirjoihin niin, että maailma ympäriltä on hävinnyt, mutta Vihervaaran Anna

Kristen Hannah: Alaskan taivaan alla

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Alaskan taivaan alla  on jälleen yksi niistä kirjoista, jotka ovat saaneet niin paljon huomiota somessa, että kirjaan tarttuminen oli hankalaa. Olin varannut tämän kirjastosta, jonotin sitä pitkään ja kun lopulta sain sen, se lojui pari viikkoa pöydällä odottamassa. Pidin kuitenkin saman kirjailijan Satakieli -kirjasta, ja siksi annoin tällekin lopulta mahdollisuuden. Kirja kertoo pienestä perheestä, joka elää jonkinlaista kiertolaiselämää. Perheen tytär Leni on tottunut siihen, että hän vaihtaa säännöllisin väliajoin koulua ja joutuu aina uudelleen sopeutumaan uusiin kouluyhteisöihin. Perheen isä Ernt on Vietnamin sodan veteraani, jonka mielenterveyden sotavankeus on vienyt. Vaikka hän on Lenille useimmiten lempeä ja rakastava, kohtelee hän vaimoaan Coraa arvaamattomammin. Erntin ja Coran välinen rakkaus on suurta mutta satut

Roope Lipasti: Mikaelin kirja

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Roope Lipastin kirjoilta on tapana odottaa huumoria ja hauskoja sutkautuksia. (Yksi kirjaston asiakkaista ei suostunut lainaamaan Lipastin kirjoja koska ne kuulemma naurattivat liikaa.) Ruotsinlaiva  oli kuitenkin vakavampi kirja, ja juuri ilmestynyt Mikael Agricolan viimeisistä kuukausista kertova  Mikaelin kirja  on myös sävyltään vakavampi. Mikaelin kirja  kertoo Mikael Agricolan matkasta rauhanneuvotteluihin Moskovaan ja hänen vaimonsa elämästä Turussa sillä aikaa, kun mies matkustaa. Matkaan lähdetään talvea vasten, ja suuren saattueen kulku kohti Moskovaa on hidasta ja hankalaa. Vaikka tunsin Agricolan elämäntarinan jo ennen lukemista ja tiesin, kuinka matka päättyy, uppouduin silti tarinaan niin että toivoin kovasti lopun olevan erilainen. Agricolan elämä ja hänen merkityksensä etenkin suomen kirjakielelle ovat monille

Terveisiä Turun kirjamessuilta!

Kuva
Kävin eilen kiertämässä Turun kirjamessut ja olihan se aika ihanaa pitkästä aikaa. Messut olivat vähän pienemmät kuin aiemmin, mutta etenkin A-hallissa oli porukkaa siitä huolimatta paljon liikkeellä. Käytävät olivat väljempiä, ja se oli erityisen ihanaa koska olin liikkeellä yksivuotiaani kanssa, ja meidän kärryt on sellaiset kuoppaisille maalaisteille sopivat panssarivaunun ketteryydellä varustetut perus-Emmaljungat. On meillä matkarattaatkin, mutta niihin ei voi lastata yhtä paljon kirjaostoksia, ja epäilen etteivät ne matkustusmukavuudeltaan vastaa isompia kärryjä. Yleensä messuilla on ollut aika tuskaa liikkua isoilla rattailla, mutta nyt sekin sujui mukavasti. Minun puolestani tulevatkin kirjamessut saisivat olla tällaiset väljemmin asetellut. Yhtään kuvaa en huomannut messuvilinästä napata. Alla kuitenkin pari kuvaa ostoksistani, joihin olin tosi tyytyväinen. Tatut ja Patut menevät viisivuotiaan kokoelmaan, ja vaikka niitä onkin luettu kirjaston kappaleina jo aika monta kertaa,

Natalie Jenner: Jane Austenin talo

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Jane Austenin talo  pomppasi * Storytelissä  eteeni kun etsin uutta luettavaa edellisen kirjan loputtua. Kun en ole pariin vuoteen selaillut aktiivisesti kustantajien katalogeja, oli tämä minulle ihan uusi tuttavuus. Kirjan kansi oli minusta kaunis, ja kuten aika usein, se vaikutti valintaan. Tarina on mielenkiintoinen, mutta ei kovin vauhdikas. Tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään, joka on ollut Jane Austenin asuinpaikkana, ja jossa hänen sukulaisiaan edelleen asuu. Joukko Austenia ja hänen kirjojaan rakastavia kyläläisiä perustaa yhdistyksen, jonka tarkoituksena on kunnioittaa kirjailijan perintöä ja hankkia hänen vanha kotitalonsa omistukseensa museon perustamista varten. Kirjan jännite syntyy siitä, että talon omistava vanha mies on hyvin itsepäinen ja suhtautuu ainoaan elossa olevaan lapseensa hyvin penseästi. Jane Auste

Minna Huotilainen ja Leeni Peltonen: Uuden ajan muistikirja

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Muistiviikon kirjavinkki. Halusin lukea muistisairauksista kertovien kirjojen lisäksi jonkin sellaisen kirjan, jossa kerrotaan perusasioita muistista ja sen toiminnasta. Huotilaisen ja Peltosen Uuden ajan muistikirja  on tuore, tiivis tietopaketti aiheesta selkeästi kirjoitettuna. Tekstiä ymmärtääkseen ei tarvitse osata vaikeita psykologian termejä, vaan asioita selitetään selkeästi ja havainnollisesti tutuin käsittein. Kirjassa perehdytään muistiin eri näkökulmista: muistia tarkastellaan esimerkiksi oppimisen ja työskentelyn sekä lyhyesti myös muistisairauksien näkökulmasta. Vaikka kirjan tiedot perustuvat tieteeseen ja tutkimuksiin, lukijaa ei silti väsytetä useiden tutkimustulosten referoinnilla tai muistiteorioiden monimutkaisuudella. Aiheesta annetaan selkeä ja havainnollinen yleiskuva, joka palvelee ketä tahansa muistist

Lisa Genova: Edelleen Alice

Kuva
Muistiviikon kirjavinkki . Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran jo monta vuotta sitten, ja se oli minusta hyvin vaikuttava jo silloin. Muutama viikko sitten katsoin kirjasta tehdyn elokuvan, ja halusin palata kirjan pariin, sillä muistot kirjasta olivat jo aika huterat. Tykkään verrata kirjaa ja elokuvaa keskenään, ja siksi otin tämän uudelleenlukuun. Edelleen Alice kertoo varhaisen Alzheimer-diagnoosin saavasta Alice Howlandista, ansioituneesta Harvardin psykologian professorista. Ensi alkuun oireet tuntuvat pieniltä ja jokapäiväisiltä: Alice ei muista jotakin sanaa esitelmää pitäessään tai unohtaa sovittuja asioita. Nämä oireet ovat monelle tuttuja etenkin stressaavien elämäntilanteiden aikana, mutta Alice huolestuu niistä ja hakeutuu lääkäriin. Monien testien jälkeen hän saa diagnoosin, joka ensin tuntuu mahdottomalta ja kammottavalta. Hän ei ensin kerro diagnoosistaan kenellekään, edes miehelleen, mutta lopulta oireet käyvät niin ilmeisiksi, että hänen on kerrottava asiasta läheisi

Wendy Mitchell: Joku jonka tunsin. Minä ja Alzheimer

Kuva
Muistiviikon kirjavinkki. Koska minulla oli aika stereotyyppinen käsitys Alzheimerin taudista, halusin oppia asiasta lisää. Aihe ei onneksi ole tällä hetkellä ajankohtainen, mutta meidänkin suvussamme on kuitenkin ollut Alzheimeriä sairastaneita henkilöitä. Wendy Mitchellin kirja tuntui sopivalta tietokirjalta aiheesta, ja olin utelias lukemaan, miten Alzheimerin tautia sairastava kokee oman sairautensa ja sen kanssa elämisen. Joku jonka tunsin  on siis omaelämäkerrallinen kirja muistisairauden sairastamisesta ja kirjastosta se löytyy luokasta 59 eli lääketieteen kirjojen joukosta. Kirjan alussa Mitchellillä on joitakin kummallisia oireita, joiden vuoksi hän hakeutuu lääkäriin. Hän huomaa muistinsa hiukan heikenneen, mutta hän myös kaatuilee selittämättömästi sileällä tiellä ja huomaa ettei pysty kääntymään autolla risteyksistä oikealle. Omalääkäri ei ensin huolestu muistiongelmista ja sumuisesta olosta, mutta lopulta Mitchell pääsee sellaisen henkilön vastaanotolle, joka ottaa hänet t

Petri Tamminen: Se sano

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Tiedättekö sen tunteen, kun on illalla jo ihan poikki, mutta ei haluaisi ihan vielä mennä nukkumaan? Silloin ei puhti ja keskittymiskyky oikein enää riitä kovin kummoisiin suorituksiin ja paksuun romaaniin on vaikea tarttua. Se sano  oli ihan täydellinen kirja tällaiseen tilanteeseen, sillä se sisältää monta pientä tarinaa ja on pieni ja ohut. Kirjan sisältö ei kuitenkaan ole mitenkään kovin kevyttä luettavaa, päin vastoin. Tamminen on koonnut kirjaan lausahduksia, jotka ovat syöpyneet todellisten ihmisten mieliin loppuelämän ajaksi, sekä hyvässä että pahassa. Monet niistä tunnistaa itsekin ja pystyy samaistumaan henkilöiden tunteisiin. Minulle jäi tunne, että suurin osa tarinoista oli negatiivissävytteisiä, mutta voi olla että herkkyydessäni tulkitsin osan neutraaleista kielteisiksi. Osa oli oikeasti ihan kamalia, monet niist

Näytönsuojakalvojen suurkuluttaja

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön. Olen välillä varsinainen säheltäjä, ja kiireinen arki kahden pienen lapsen kanssa ei varsinaisesti vähennä sähellyksen määrää. Puhelin ei aina tunnu pysyvän menossa mukana, ja nykyiset älypuhelimet ovat hieman herkkänahkaisia etenkin näyttöön kohdistuvien kolhujen suhteen. Siksi puhelimeni on vuorattu hyvällä kotelolla ja lisäksi vielä panssarilasisella näytönsuojalla. Luen tai kuuntelen kirjoja yleensä jollain näistä: puhelimella tai pädillä. Kaikilla on tukevat kotelot. Käytän puhelinta kaiken muun ohella myös lukemiseen. Käytän vaihtelevasti eri e- ja äänikirjapalveluita, jotka ovat olleet erityisesti pikkulapsiaikaan erinomaisia: pystyn varastamaan lukemiselle hetkiä esimerkiksi varmistaessani että nuorempi nukahtaa päiväunilleen, kuuntelemalla äänikirjaa lenkillä tai lukemalla ihan nopeasti muutaman sivun silloin kun satu

Haruki Murakami: Norwegian Wood

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Huomaan että olen virittänyt itselleni jonkinlaisen laatukirjallisuushaasteen, sillä kirjahyllyyni on kasautunut useita keltaisen kirjaston kirjoja ja maailmankirjallisuuden klassikoita. Monet niistä ovat tulleet kotiini kirpputorilöytöinä muutamalla eurolla, joko pokkareina tai oikein kovakantisina. Norwegian Wood  on yksi näistä kirppislöydöistä, ja sen jälkeen vuoroaan odottavat esimerkiksi Piin elämä , Tikli ja Hiljainen tyttö . Olen monta kertaa ollut lainaamaisillani kirjastosta Murakamin teoksia, mutta jokin on aina saanut jättämään kirjat hyllyyn. Kevyempien viihdekirjojen jälkeen kaipasin jotain vähän syvällisempää ja Norwegian Wood  tuntui sopivalta siihen tarkoitukseen. Kirja kertoo nuoruuden ja aikuisuuden taitekohdasta, rakkaudesta ja sen hankaluudesta, mielenterveyden järkkymisestä ja monesta muusta. Se sijoittuu 1960-luvun Tokioon, ja siinä seurataan muutamaa vuotta nuoren yliopisto-opiskelija Torun elämästä. Hän koh

Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja

Kuva
Postaus sisältää *-merkillä merkattuja mainoslinkkejä. Olen kuullut paljon hyvää Colganin kirjoista sekä somessa että todellisessa maailmassa, ja olin ajatellut lukea tämän Uusia alkuja ja onnellisia loppuja  jo sen ilmestyttyä. Jostain syystä en kuitenkaan lukenut kirjaa heti tuoreeltaan, ja kaikkien kehujen jälkeen aloin suhtautua siihen jo vähän epäluuloisestikin. Epäluulo ei hälventynyt ensimmäisten sivujen aikana, sillä varsinaista tarinaa edeltää kirjailijan saateosuus ja hänen vinkkinsä hyviin lukupaikkoihin. Nämä tuntuivat minusta vähän kummallisilta, ja jostain syystä karsastan lukuohjeita kirjojen aluissa. Haluan päästä heti lukemaan ja rakentaa itse mielikuvani siitä, millaisia kirjan tarina ja henkilöt ovat. Verkkaisesta alusta huolimatta tipahdin kirjan maailmaan ihan täysillä viimeistään siinä kohdassa, kun kirjan päähenkilö Nina muuttaa Skotlantiin pitämään kirjakauppaa pakettiautosta käsin. Mikähän siinä on, että Skotlanti on jostain syystä sellainen mystinen paikka, jo