Sōsuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.

Tähän kirjaan taisin törmätä Instagramissa, ja kun vastaan oli tullut useampi kuva kirjan kannesta, laitoin kirjan varaukseen. Kirjan idea on viehättävän maaginen: pienessä antikvaarisessa kirjakaupassa vierailee puhuva kissa, joka pyytää Rintarō-pojalta apua kirjojen vapauttamiseksi. Rintarō on juuri menettänyt isoisänsä, joka on kuollut äkillisesti. Isoisä on ollut Rintarōn ainoa läheinen, ja nyt Rintarō jää käytännössä yksin pitämään pientä kirjakauppaa avoinna. Rintarō on lukioikäinen, joten hänen pitäisi käydä myös koulussa, mutta suru ja masennus aiheuttavat sen, että hän viettää päivänsä mieluummin yksin kaupassa.

Kissa ilmestyy kirjakauppaan ylpeänä ja kopeana pyytämään Rintarōn apua. On olemassa jonkinlainen labyrintti, jossa on kirjoja vankina, eikä kissa kerro Rintarōlle tämän enempää apua pyytäessään. Vaikka Rintarō on vastahakoinen, hän seuraa kissaa hämmentyneenä kirjakaupan takaseinään ilmestyneeseen käytävään. Kirjalabyrintit ovat kaikki erilaisia, mutta jokaisessa Rintarō joutuu väittelyyn kirjoja "vankina" pitävän henkilön kanssa. Labyrinttien aiheet ovat nykymaailmasta tuttuja: kirjoja luetaan vain aseman vuoksi, niitä halutaan tiivistää kiireen vuoksi ja laatukirjallisuus jää keveän viihdekirjallisuuden jalkoihin hektisessä maailmassa.

Ilmiöt ovat tietysti tuttuja kirjastomaailmassakin. Eniten kuitenkin kosketti kolmas kirjalabyrintti sen vuoksi, että olen juuri tehnyt ensi keväänä kirjastoon hankittavien kirjojen valinnat ja hankinnat. Rajallisten resurssien vuoksi kaikkea ei voi hankkia, ja valinta on tasapainoilua lainatuimpien viihdekirjojen ja dekkarien sekä vähemmän lainattujen "laatukirjojen" välillä. Sattumalta olen myös päätynyt viime viikkoina juttelemaan muutamankin asiakkaan kanssa siitä, miksi ja millaisin perustein kirjastosta poistetaan kirjoja (joiden joukossa myös klassikkoja) ja miksi pienen sivukirjaston kokoelmassa ei voi pitää ihan kaikkea. Kissa joka suojeli kirjoja osui itselleni ajankohtaiseen saumaan, ja herätteli pohtimaan klassikoiden ja vanhemman laatukirjallisuuden asemaa sekä kirjastoissa että yhteiskunnassa laajemminkin.

Kirjan aikajänne on melko lyhyt, muutaman viikon mittainen. Kirja alkaa isoisän hautajaisista ja päättyy siihen, kun Rintarōn täti tulee auttamaan häntä muuttopäivänä, joka sattuu olemaan myös jouluaatto. Rintarō muuttuu kuitenkin tuossa lyhyessä ajassa paljon: hän oppii huomaamaan, että vaikka hän on syrjäänvetäytyvä ja erakkoluonteinen, on kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka välittävät hänestä. Hän ymmärtää myös entistä paremmin pienen kirjakaupan merkityksen ja oman roolinsa kirjallisuuden puolestapuhujana. Pieni ja ohut kirja on ajatuksia herättävä, ja siitä voisi todennäköisesti käydä monia mielenkiintoisia keskusteluja. Ehkä tässä olisi hyvä valinta myös lukupiirikirjaksi.

BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujaksoetu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

Satu Rämö: Talo maailman reunalla