Eli Åhman Owetz: Kirjeystäviä

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.

Käsi ylös, kenelle kirjan kansi on yksi tärkeä luettavan kirjan valintaan vaikuttava asia. Minulle ainakin on, sillä kiinnostava kirjan kansi saa minut yleensä lukemaan takakannen ja selailemaan kirjaa muutenkin. Näin kävi myös Kirjeystäviä-kirjan kohdalla, jonka huomasin Helsingin kirjamessuilla HarperCollinsin osastolla ja laitoin saman tien kirjastoon varaukseen.



Kirja vaikutti mielenkiintoiselta myös siksi, että yksi erittäin olennainen tapahtumapaikka on Ruotsin maaseudulla kiertelevä kirjastoauto sekä paikallinen kunnankirjasto. En ihan heti muista toista kirjaa, jossa kirjastoauto olisi yhtä tärkeässä osassa. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun keski-ikäinen maatalon emäntä Malin vuodattaa muistilehtiön sivuille onnetonta avioliittoaan ja kosketuksen kaipuutaan. Kun hän tulee yllätetyksi, hän sujauttaa sivun käsissään olevan kirjaston kirjan väliin ja - yllätys yllätys - unohtaa ottaa sen sieltä ennen kuin palauttaa kirjan kirjastoon. Kirjan lainaa Tukholmasta seudulle muuttanut Erik, joka on juuri eronnut. Hän löytää Malinin kirjoittaman tekstin ja toimittaa sen hänelle takaisin oman kirjelappunsa kera. Malin ja Erik alkavat käydä kirjeenvaihtoa kirjastoauton välityksellä ja pikkuhiljaa tutustuvat toisiinsa paremmin.

Kirjan juoni on ennalta-arvattava ja joko käännös tai kirjoittajan alkuperäinen kirjoitustyyli vähän töksähtelevää. Ensimmäisen parinkymmenen sivun jälkeen olin lopettamassa kirjan kesken, mutta sinnikkäästi jatkoin vähän pidemmälle. Luin kirjan loppuun, ja huomasin lukiessani kiintyväni etenkin päähenkilöihin Maliniin ja Erikiin, mutta myös muihin ruotsalaisella maaseudulla asuviin hahmoihin. Podin kotona flunssaa, ja siihen tilanteeseen tämä kirja oli oikeastaan aika täydellinen: se ei vaatinut täyttä keskittymistä mutta oli kuitenkin riittävän kiinnostava, jotta aika kului mukavammin.

Kirjan parasta antia oli ehkä kuitenkin ruotsalaisen maalaiskulttuurin kuvaaminen. Malin on hyvin perinteinen maatalonemäntä, joka lehmistä luopumisen jälkeen tuntee olonsa orvoksi ja hyödyttömäksi. Hyödytön hän ei kuitenkaan ole, sillä hän huolehtii kodista ja miehestään vanhanaikaiseen tapaan. Maukas ruoka on pöydässä miehen tullessa metsätöistä kotiin ja juhlapyhät valmistellaan pitkän kaavan ja valtavan työmäärän kautta. Juhlapyhistä eniten huomiota saa joulu, johon valmistautumista kuvataan joulumyyjäisten ja monenlaisten jouluruokien kautta. Oli hauska huomata, miten erilaiset joulun perinteet voivat olla, vaikka ruotsalainen kulttuuri ei nyt ihan hirmuisen kaukana suomalaisesta olekaan. Erityisesti kotona tehdyillä pikkuleivillä tuntui olevan suuri merkitys sekä Malinin että Erikin perhejouluissa.

Kirja on rakkaustarina, mutta myös tarina siitä, miten Malin pikkuhiljaa ystäviensä avustuksella löytää oman paikkansa lehmien jälkeisessä arjessaan. Hän pääse osa-aikatyöhön, jossa pääsee toteuttamaan sisustusideoitaan ja käyttämään maatalon emäntänä kartuttamia taitojaan. Uuden työn myötä hän alkaa pikku hiljaa löytää myös omaa identiteettiään kodista ja miehestään irrallaan. Onhan tarina kokonaisuudessaan aika naiivi, mutta sopii tällaiseen hömppäkirjaan hyvin. Jos kaipaat kevyttä lukemista joulunpyhiksi ja naapurimaan jouluperinteet kiinnostavat, saattaa tämä kirja olla sopiva valinta.

BookBeat: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Nextory: *maksuton kokeilujaksoetu koskee uusia asiakkaita.

Storytel: *maksuton kokeilujakso, etu koskee uusia asiakkaita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

Satu Rämö: Talo maailman reunalla