Terveisiä Turun kirjamessuilta!

Kävin eilen kiertämässä Turun kirjamessut ja olihan se aika ihanaa pitkästä aikaa. Messut olivat vähän pienemmät kuin aiemmin, mutta etenkin A-hallissa oli porukkaa siitä huolimatta paljon liikkeellä. Käytävät olivat väljempiä, ja se oli erityisen ihanaa koska olin liikkeellä yksivuotiaani kanssa, ja meidän kärryt on sellaiset kuoppaisille maalaisteille sopivat panssarivaunun ketteryydellä varustetut perus-Emmaljungat. On meillä matkarattaatkin, mutta niihin ei voi lastata yhtä paljon kirjaostoksia, ja epäilen etteivät ne matkustusmukavuudeltaan vastaa isompia kärryjä. Yleensä messuilla on ollut aika tuskaa liikkua isoilla rattailla, mutta nyt sekin sujui mukavasti. Minun puolestani tulevatkin kirjamessut saisivat olla tällaiset väljemmin asetellut.

Yhtään kuvaa en huomannut messuvilinästä napata. Alla kuitenkin pari kuvaa ostoksistani, joihin olin tosi tyytyväinen. Tatut ja Patut menevät viisivuotiaan kokoelmaan, ja vaikka niitä onkin luettu kirjaston kappaleina jo aika monta kertaa, jaksoivat nämä ikiomat kirjat kuitenkin kiinnostaa niin paljon että tyyppi istui nenä kiinni kirjassa puoli iltapäivää. Koiramäen laulukirjassa on koottu ihanasti vanhoja perinteisiä lauluja yhteen ja kuvitettu jokainen nuottisivu sopivalla Koiramäki-kuvalla. Nuotit ovat lisäksi niin helpoksi kirjoitetut, että jopa minä osaan niistä soittaa.

Yksivuotiaalle ostin viihdykkeeksi pahvisen noitakirjan, siinä oli hauskasti kaikenlaisia liikkuvia osia jotka pitävät mielenkiintoa yllä. Kirjassa on myös hyvät, tukevat pahvisivut. Taapero tosin onnistui vähän jo repäisemään yhtä yksityiskohtaa, taisi luulla että kirjassa olisi luukkuja. Viime viikolla korjasin töissä aika paljon pahempia vaurioita, joten tämän paikkaaminen meni taas rutiinilla: pari palaa kontaktimuovia ja taas mentiin.

Itselleni löysin Suomen murrekirjan tyrmistyttävään viiden euron hintaan. Vaikka en ole itse mikään murretutkija, olen kuitenkin kiinnostunut Suomen eri murteista. Lisäksi totesin tämän sellaiseksi suomen kielen opiskelijan perusteokseksi, joka on hyvä löytyä kirjahyllystä. Vieressä olisi ollut vielä paksumpi Genreanalyysi-kirja kympillä, mutta se hyllystäni jo löytyi. Heli Laaksosen uutuuskirja oli oikea heräteostos, ja näyte siitä, millainen vaikutus kirjailijoiden esiintymisillä messuilla on. Satuin kävelemään Turun äidinkielenopettajien osaston ohi juuri kun lukiolaiset olivat haastattelemassa Heliä, ja pysähdyin kuuntelemaan. Vaikka kuulin vain puolet haastattelusta, olin silti täysin vakuuttunut siitä, että tuo kirja pitää ostaa omaksi. Heli on ihan mahtava ja välitön esiintyjä, kannattaa käydä katsomassa myös hänen keikkaansa kun tilaisuus osuu kohdalle!

Messujen ohjelmalehtinen oli päivän päätteeksi jo hyvin luetun näköinen, kun minä ja siskoni olimme sinne ruksineet mielenkiintoisia ohjelmia ja taapero maistellut sen kulmia. Olisin halunnut kuunnella Kersti Juvan haastattelua, mutta harmillisesti Fiore-lavan edusta oli niin täynnä porukkaa, ettei ääni kuulunut taakse asti. Tolkienin tulkkina -kirja kiinnostaa kuitenkin sen verran, että klikkasin sen itselleni kirjastosta varaukseen. Iltapäivällä kuuntelin Roope Lipastin haastattelun, jossa hän kertoi Mikaelin kirja -romaanistaan. Luin kirjan muutama viikko sitten, ja myöhemmin tällä viikolla siitä on tulossa tänne blogiin postaus. Oli tosi mielenkiintoista kuulla kirjailijan mietteitä romaanista ja niistä asioista, joita hän on etenkin Mikael Agricolaan liittyen pohtinut. Haastattelussa huomioitiin hauskasti myös Jari Tervon Agricolasta kirjoittama vastailmestynyt romaani.

Messuilta tarttui mukaan myös Helsingin kirjamessujen ohjelmalehti, ja seuraavaksi alankin merkata siihen kiinnostavimmat ohjelmat. Toivon, että pääsisin piipahtamaan Helsingin kirjamessuillakin, vaikka se viikonloppu on jo valmiiksi täynnä.

Miltä messuilla kiertely sinusta tuntui? Nähdäänkö Helsingissä?