Lisa Genova: Edelleen Alice

Postaus sisältää *-merkillä merkittyjä mainoslinkkejä. Saan pienen korvauksen linkkien kautta tehdyistä ostoista, mutta yhteistyö ei vaikuta tekstieni sisältöön.

Muistiviikon kirjavinkki.

Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran jo monta vuotta sitten, ja se oli minusta hyvin vaikuttava jo silloin. Muutama viikko sitten katsoin kirjasta tehdyn elokuvan, ja halusin palata kirjan pariin, sillä muistot kirjasta olivat jo aika huterat. Tykkään verrata kirjaa ja elokuvaa keskenään, ja siksi otin tämän uudelleenlukuun.


Edelleen Alice kertoo varhaisen Alzheimer-diagnoosin saavasta Alice Howlandista, ansioituneesta Harvardin psykologian professorista. Ensi alkuun oireet tuntuvat pieniltä ja jokapäiväisiltä: Alice ei muista jotakin sanaa esitelmää pitäessään tai unohtaa sovittuja asioita. Nämä oireet ovat monelle tuttuja etenkin stressaavien elämäntilanteiden aikana, mutta Alice huolestuu niistä ja hakeutuu lääkäriin. Monien testien jälkeen hän saa diagnoosin, joka ensin tuntuu mahdottomalta ja kammottavalta. Hän ei ensin kerro diagnoosistaan kenellekään, edes miehelleen, mutta lopulta oireet käyvät niin ilmeisiksi, että hänen on kerrottava asiasta läheisilleen. Alice rakastaa työtään, eikä haluaisi jättää arvostettua paikkaansa psykologian laitoksella, mutta pikkuhiljaa tauti pakottaa hänet luopumaan opetuksesta ja tutkimuksesta.

Alzheimer-diagnoosi on tietysti Alicelle iso järkytys. Hänen mielikuvansa Alzheimer-potilaista on samanlainen kuin varmaan aika monella meistä: muistamattomia vanhuksia suljettuna laitokseen, jossa he elävät omissa maailmoissaan ja ovat ehkä aggressiivisia tai pelokkaita. Alicen oman olon ja tämän kuvan välillä on leveä kuilu, ja taudin varhaisvaiheessa hän pystyy vielä elämään melko normaalia elämää. Pikkuhiljaa hämmennys kuitenkin lisääntyy. Genova kuvaa taitavasti tämän vähitellen tapahtuvan rapautumisen, niin että lukija ei välttämättä huomaa taudin pahenemista lukiessaan. Jossain vaiheessa vain tajuaa, että nyt Alice on jo paljon huonommassa kunnossa kuin muutama luku aiemmin. 

Alice toimii itse koko tarinan kertojana. Tämä mahdollistaa sen, että lukija huomaa hänen muistinsa pettävän etenkin kirjan loppupuolelle tultaessa. Alice esimerkiksi kiirehtii pitämään luentoa, mutta jostain syystä luentosaliin tullessaan hän kokeekin olevansa opiskelija ja istuu muiden opiskelijoiden joukkoon. Lopulta hän turhautuu muiden opiskelijoiden tavoin siihen, että luennoitsijaa ei kuulu, ja lähtee luentosalista pois jättäen omat opiskelijansa istumaan hämmentyneinä. Jälkikäteen hän ei muista koko tapausta, vaikka opiskelijat muistavat sen hyvinkin. Genova kuvaa Alicen kautta myös hahmottamisen häiriöitä oivaltavasti ja koskettavasti.

Elokuva on kirjalle hyvin uskollinen, ja Julianne Moore esittää osansa erittäin uskottavasti ja hyvin. Myös Wendy Mitchell kertoo elokuvasta omassa kirjassaan, kannattaa tutustua myös hänen näkemykseensä leffasta ja Julianne Mooren roolisuorituksesta. Kirjan etuna elokuvaan nähden on se, että tapahtumia seurataan Alicen näkökulmasta, hänen päänsä sisältä. Elokuvassa näkökulma on yleisempi, ja Alicen sairauden etenemistä seurataan enemmän ulkopuolisen silmin.

Kirjaa ei löydy suomenkielisenä e- ja äänikirjapalveluista, mutta finna.fi-palvelun kautta voit katsoa, löytyykö se omasta kirjastostasi. Elokuva löytyy *Elisa Viihde Viaplaysta.

Kommentit

  1. Edelleen ihana kirja ja elokuvakin oli ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin kyllä tosi positiivisesti yllättynyt elokuvasta!

      Poista

Lähetä kommentti

Mitä mieltä sinä olet?

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Enni Mustonen: Pohjatuulen tarinoita

Sofi Oksanen: Puhdistus

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä