David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie

Tämän David Foenkinosin kirjoittaman kirjan luin jo muutama viikko sitten. Muistaakseni ostin kirjan keväällä Stockmannin Hulluilta päiviltä, joiden pokkaritarjouksiin sorrun yleensä ihan joka kerralla. Yleensä kirjoja ostaessani lukaisen nopeasti takakannen ja hiukan vilkaisen tekstiä, ja sen perusteella sitten kirja joko päätyy ostoskoriin tai ei päädy. Olen aika nirso, vaikka ostankin kirjoja melko paljon (tosin lähinnä vain alennusmyynneistä). Usein ostamani kirjat ovat minulle jo tutun kirjailijan teoksia, mutta mukaan sattuu myös virkistäviä uusia tuulia, niin kuin juuri tämän kirjan kanssa kävi.

Kirjassa on paljon hyvin lyhyitä lukuja, joka sopi itselleni lukuaikana mainiosti. Keskittymiskykyni on aina välillä jokseenkin heikko, ja silloin muutaman aukeaman pituiset luvut auttavat pitämään mielenkiinnon ja huomion kirjassa aina yhden kokonaisuuden verran. Parempina päivinä luin toki melkein puoli kirjaa kerralla, huonompina yhden tai kaksi lukua kerrallaan. Vaikka luvut olivat lyhyitä, ne eivät olleet töksähteleviä tai teennäisen tuntuisia, vaan veivät tarinaa eteenpäin juuri sopivissa paloissa.

Itse tarina kertoo naisesta nimeltä Nathalie, joka jää yllättäen leskeksi. Kirja on kertomus onnen muuttumisesta suruksi silmänräpäyksessä ja menetyksestä johtuvan surun pikkuhiljaisesta hälventymisestä. Vaikka kirjassa hypätään välillä monia vuosia eteenpäin, ovat hetkien kuvailut kirjoitettu niin että niihin pystyy helposti samaistumaan.

Itse pidin tästä kirjasta todella paljon. Vaikka odotukseni olivat melko korkealla ennen lukemisen aloittamista, ne täyttyivät ja jopa ylittyivätkin. Kirjaa voisin suositella kaikille jotka pitävät jouhevasti etenevästä kerronnasta ja ripauksesta romantiikkaa, sekä persoonallisesta kirjoitustyylistä. Kannattaa kokeilla! Kirjasta on myös tehty elokuva.