Agatha Christie: Totuus hallavan hevosen majatalosta

Agatha Christien tietävät varmasti kaikki, olivatpa hänen tuotantoaan lukeneet tai eivät. Itselleni tämä oli toinen Christien kirja, ensimmäisen luin hyvinkin kymmenen vuotta sitten. Tämänkertaisen opuksen haalin itselleni alennusmyynnistä yhdessä muutaman muunkin Christien kirjan kanssa. Ja kyllä pidin. Oli virkistävää välillä lukea sellaista kirjaa, jota ei oikeastaan olisi halunnut laskea kädestään ennen loppua. Tarina tietysti oli melkoisen mukaansatempaava ja dekkareissa on aina pakko arvailla syyllistä loppuun saakka, mutta pidin myös kirjan tyylistä. Yleensäkin pidän historiallisista romaaneista ja 1900-luvun alusta puoliväliin kirjoitetuista kirjoista, sillä pidän erityisesti tuon ajan maailmanmenon kuvaamisesta. Kielikin on silloin ollut mielestäni niin kaunista.

Kirjassa Mark Easterbrook alkaa selvittää kuolemantapausten sarjaa, jotka tuntuvat liittyvän toisiinsa. Uhrit ovat kaikki kuolleet näennäisesti luonnollisen kuoleman, mutta jotain hämärää tapauksiin tuntuu silti liittyvän. Hallavan hevosen majatalossa asuvat kolme naista tuntuvat liittyvän tapaukseen jollain tavoin, ja heitä kutsutaankin kylässä noidiksi. Kuolemia epäilläänkin yliluonnollisten voimien aikaansaamiksi, ja tätä mahdollisuutta Mark ryhtyy tutkimaan yhdessä Inkiväärin, punatukkaisen naisen kanssa. Alun verkkaisen etenemisen jälkeen tarinan tempo nopeutuu loppua kohden ja jännitys kasvaa.

Totuus hallavan hevosen majatalosta ei ilmeisesti ole ihan tyypillistä Agatha Christietä, mutta minä kyllä tykästyin. Katsotaan, miten käy sitten niiden tyypillisempien kirjojen ja henkilöiden kanssa. :) Suosittelen!